Penrose Duke

Voi ei mitä minä taas menin lupamaan ja rakastumaan. Elvi ja Simo ovat pitkään puhuneet kunnon vankkureista, joilla voisi kyydittää asiakkaita ja kunnon työhevostan, jonka kanssa voisi tehdä vaikka vähän tilan töitäkin. Simo sai minut ylipuhuttua ostamaan shiren hevosen, koska oli ihastunut tälläiseen markkinoilla viime kesänä. Hän oli puhunut jo myös poikansa puolelleen, joten enhän voinnut kieltäytyä. Jos olisin ollut viisas olisin ostanut jonkun vähän pienemmän, rauhallisemman ja tamman. Kuitenkin ostin jättiläis varsan, jonka kanssa joudutaan varmasti useaan otteeseen hankaluuksiin. Virä varsa kaipaa paljon puuhaa ja seuraa ympärilleen.

Aikuismainen ori ei oikein vielläkään ole, se näpsii mieleellään hoitajan puseroa ja hamuilee takataskuja herkkujen toiveessa. Se ei kuitenkaan onneksi ole enään varsamaisen villi, vaan osaa jo seistä naruissa ilman että täytyy pelätä koko tallin kaatuavan. Melle vaihdettiin oritalliin vahvemmat ketjut, kun Duke saapui talliin. Uusi karsina on kokenut jo kovia, kun ori keulii, potkii ja riekkuu karsinassa, jos sitä ei satu jokin asia miellyttämään. Naapureistaan se on hyvin tarkka, mutta onneksi Jouko sia rakennettua niin korkeaksi väliseinän ettei Duke ylety kurkkimaan karsinasta vaikka kuinka yrittääisi. Duken karsinan seinät ovat vahvistettu potkuvanereilla ja kumi pehmusteilla, koska se tosiaan ajoitttain on ärsyttävä. Mutta onneksi ori viihtyy loistavasti ulkona, joten saakin olla lähes koko vuorokauden ulkoruokinnassa katoksellisessa tarhassa. Se otetaan ihan illan viimeiseksi sisään ja on sisällä vain sen aikaa että kuivahtaa tai on yö. HEti kun yöt vähän lämpiää ja valoa alkaa olemaan, niin Duke on tarhassa vuorokauden ympäri. Se viihtyisi varmasti pihatossakin, mutta meillä ei ole sille sopivaa pihattopaikkaa.

Duke on työhevonen henkeen ja vereen, se tulee hulluksi jos ei pääse tekemään töitä. Monipuolinen hevonen harrastaa ja kilpailla koska soveltuu useaan lajiin. Se tekee tilan töitä, kuljettaen heinäpaaleja, lantaa ja vettä, se myös lanaa ajolenkkejä ja kenttiä. Talvisin sitä käytetään myös aurakseen pakkaskelillä. Suojakelillä Duken aura ei toimi kunnolla. Vankkureita ja isoa rekeä vetää myös mielellään ja hyvin, joten toimii loistavasti vossikkahevosena eritapahtumissa ja markkinoilla. Duke on äärettömän rohkea ja kärsivällinen, kun se on työssään. Valjakkohevoseksi Duke on ehkä turhan iso ja rskas, mutta se on osottautunut ihan lupaavaksi valjakko hevoseksi. Sen kanssa treenataan nopeutta ja notkeutta eniten valjakossa, koska voimaa ja näyttävyyttä sillä on kyllä vaikka muille jakaa.

Orilla voi myös ratsastaa, mutta sille on hyvin vaikea löyttää sopivaa satulaa. Olen kuintenkin löytänyt sille western satulan, joka toistaisesti saa riittää. Orilla voi myös mennä hyvin ilman satulaa, koska leveässä selässä pysyy hyvin vaikka askeleet ovatkin hiukan pomppivat.

14.12.2016 Pieni mies
Tänään se selvisi, huominen on jännittävä päivä sillä harvoin yhtä hevosta hakemaan lähtee tallimestari Susa ja minä yhdessä. Kyseessä on puoli vuotias shire orivarsa Duke, jonka ostin eilen jonkinlaisessa mielenhäiriössä. Maneesiremonttien ja rekkaremonttien lisäksi päätin ostaa nuoren ja villin puoleisen shiren hevosen. No pitäähän sitä itseään haastaa ja kun Simo on pitkään puhunut että haluaisi kunnon työhevosen. Meidän suomenhevoset eivät tunnu riittävän miehelle, niin päätin ostaa sitten kunnon kokoisen hevosen. Duke on vierotettu jo emästään, mutta se ei ole enen matkustanut, joten varaudumme siihen että lastaus ja matkustus voi olla haastavaa.
Susa pakkasi mukaan naruriimun ja pitkän koulutusnarun, sekä useamman parin hyviä hanskoja. Pojat lastasivat autoon siirrettävän pyöröaitauksen osia, jotta saamme rakennettua orille kujan jos se alkaa hankalaksi. Hannan kanssa sovimme että otan tottuneen matkustajan Poken mukaan "pikkuorin seuraksi". Matka on pitkä, sillä lähdemme hakemaan Duken Englannista. Matkusteluun käytämme laivoja ja autoa. Autoa vaihdamme Saksan puolella, sillä uusin automme on siellä meitä odottamassa. Lähdemme matkaan vanhimmalla autoista, jjolla on kilometrejä takana kiitettävästi, mutta siellä on kaikki tarpeellinen. Poken viihdykkeeksi lastasimme autoon paljon heinää ja meillä oli hyvä reitti suunnitelma, jotta saamme ruunaa ulkoilutettua. Vanha auto lähtee etelämmäksi hakemaan tuontihevosia suomeen. Auto lastattiin kuitenkin illalla valmiiksi, jotta aamusta päästään varhain liikeelle.

15.12.2016 huomenta vain
Kello on neljä aamuyöstä, kun keitin kahvia tallin vintillä. Olin jo ruokkinut hevoset ja odotin Susan sekä poikansa Alexin saapumista. Alex odottaa retkeä innokkaasti, vaikka hänelle on kerrottu ettemme voi juurikaan mitään hauskaa matkalla tehdä. Poika vakuuttii viihtyvänsä autossa ja kun autolle pääsi levittikin heti kannettavan tietokoneensa ja viltin sohvalle. Auton kyytiin kaupungista hyppäsi Joel, joka jatkaa Saksasta matkaa kyseisellä autolla. Joel linnottautui Alexin viereen ja minä kuljettjan paikalle. Susa lastasi Poken ja tarkastin ruunan paperit. Sillat kiinni ja matka voi alkaa. Turusta laivalla Saksaan, joten ensin etsittiin tiemme Turkuun. Satamassa Joel joutui hiukan opastamaan, koska en hetkeen ollut ajanut siellä ja Joel käy saksassa lähes joka kuukausi työajossa.
Laivaan pääsimme kahdeksan pintaan ja suutasimme suoraan aamupallalle, Susa kantaa mukanaan tablettia, josta on video yhteys Pokeen. Tarkoituksena on testata kuinka hyvin yhteys toimii. Laivan henkilökunta seuraa myös Pokea. Meillä on hyvät suhteet laivayhtiöön, joten laivalla saamme olla melko rauhassa. Heille vain ilmoitetaan että autossa on hevonen ja koira, joka jätettiin poikkeuksellisesti autoon, jotta Pokella on kaveri. Henkilökunta soittaa meille aina tarpeen mukaan.
Aamupalalta soitin Vivianille ja ilmoitin että olemme matkalla. Duke on kuulemma valmiina kun saavumme, sillä meillä on pienoinen hoppu joudumme lähtemään samana iltana takaisin laivaan kun iltapäivästä olemme siellä, jotta ehdimme laivaan jolla pääseme suoraan Turkuun.
Täysin suunnitelman mukaan vaihdoimme Saksassa rekkaparkissa autoa ja lastasimme uuteen autoon purut, heinät aidat ja omat varusteet, sekä viimeisenä Poken. Autoon lämmöt päälle ja auton keula kohti ystävyystallia, joka sijaitsee satamasta vain puolen tunnin ajon päässä. Vietämme päivämme tallilla, jotta Poke pääsee jaloittelemaan. Oikeastaan auton vaihto oli vähän turha tehdä satamassa, mutta Joelin piti päästä jatkamaan satamasta suoraan jotta ehtii itse ajaa Etelään. Nostin Joelille pankista viellä rahaa, koska hän oli onnistunut jättämään oman kortin kotiin ja hänellä oli vain firman kortti mukana. Jolla voi kyllä ostaa, mutta helpompi näin. Ja mukavampi selvittää minun kanssani kuin Joukon, koska kortti ostokset menevät suoraan tilitykseen.
Illalla palasimme satamaan ja uusi laivamatka odotti innokkaita matkaajiaan.

16.12.2016 Ensimmäinen vilaus villikkoon
Laiva oli aamuyöstä satamassa ja aloitti purkunsa välittömästi. Poken kanssa pääsimme ensimmäisten joukossa ulos, koska eläinkuljetukset ajetaan sivuväylältä ensimmäisenä ulos. Hieman jännitti etten naarmuta uutta autoa, mutta hyvin se sieltä taipui pihalle. Ajomatka Penroseen alkoi, ajoimme matkan Susan kanssa puoliksi. Alex viihtyi uudessa autossa mainiosti ja hän hieman järjesteli tavaroita paikoilleen. Kute kisavaatteeni kaappiin, jotka olivat mukana siltä varalta että joudumme suoraan Suomesta lähtemään kilpailuihin. Niin eipähän takit ja housut unohdu matkasta ja Alexilla on vähän puuhateltavaa.
Kun kaarsin mustan kiiltelevän auton Penrosen hiekkakentälle näin valtavan ihania ja valtavia hevosia joka puolella. Olin sanoin kuvaamattoman ihastunut niihin. Meilläkin on kohta tuollainen. Astuimme autosta ulos ja meitä vastaan kiiruhti Vivian. Päästin Hugon ensitöikseni vapauteen, kun koira on ollut muutaman päivän auton vanki ja kyllä sitä vauhtia löytyikin. Poke lstattiin ulos ja se pääsi jaloittelemaan tarhaan, kun Susa vaihtoi sille hiukan loimia.
Mutta täällähän se meidän pieni pallero onkin. Käytäväällä vahvassa nahkariimussa seisoi maalilma suloisin ja isoin varsa, mitä olen nähnyt. Annoin Duken haistella kättäni ja ori hiukan korskui. Täsätä voi tulla melkoinen valtataistelu, ori on tosiaan jo hyvin kookas ja Vivian oli varoittanut sen olevan myös hankala. Arvostan sitä että asiat sanotaan suoran ja hän kertoi että orilla on jo jouduttu käyttämään orikuolainta kun ei se ketjuakaan usko. Päätimme turvallisuus syistä lastata orin maneesissa. Sille puettiin orikuolain naruriimun päälle ja Susa lähti sitä taluttelemaan maneesiin. Alex haki Poken tarhasta, jossa se ehtikin olla melken tunnin. Siirsin auton maneesiin niin että Duke pääsi katselemaan sitä ori ei välittänyt kun rekka liikkui eikä siitä kun se pysähtyi ja laski perää alas. Lastasin kertaalleen Poken sisään ulos, jotta Duke näki kaverin esimerkin ja sitten olikin valtataistelun aika. Duke ryntäsi pari kertaa sillalta ohi paniikissa, mutta Susa tiesi mitä teki hän ei komentanut yhtään oria vaan rauhallisesti paineisti sitä naruriimulla ja heti kun ori hellitti paine hellitti. Duke oppi nopeasti naruriimun tarkoituksen ja alkoi seurata Susaa paremmin. Alex seurasi tilannetta Poken vierestä autosta istuen ruokintapöydällä valmiina porkkanoiden kanssa palkitsemaan orin kun se tulee autoon. Susa sai orin autoon ja autosta nätisti pois, kun asiaa toistettiin homma sujui rennosti. Emme tarvinneetkaan edes aitoja jotka olivat varuiksi mukana. Duke tottui ajatukseen että hei voimme mennä sisään seistä sisällä myös laidat kiinni ja tulla sieltä ulos. Hyvä näin. Päädyimme rakentamaan kuitenkin aidat niin ettei autoa enään tarvitse siirtää ja päästämään molemmat herrat hetkeksi vapauteen tutustumaan toisiinsa. Poke on hyvin suojattu jaloistaan eikä sillä ole matkalla ollu hokkeja, joten uskalsimme laskea ne yhtäaikaa irti. Se riemu oli sanoin kuvaamaton ja Poke taisi juuri voittaa vuoden kummisetä palkinnon.
Kun varsa väsyi otimme ne kiinni ja Duke antoi hyvin jo kiinni Susalle. Tämä ei tiedä hyvää, koska alku on ollut aika lupaava. Alex lastasi Poken autoon ja minä laitoin sieät kiinni. Susa lastasi Duken viereiseen loossiin ja loput seinät kiinni. Molemmille omat heinäverkot ja ensimminen matka voi alkaa. Susa sääti hieman kameraa niin että näkee Duken paremmin ja minä allekirjoitin paperit ja luovutin sekin Vivianille.
Duke oli super rauhallinen matkan ja kävimme sitä katsomassa usein. Laivan liikkuessa autossa kävi tunnin välein henkilökunta tarkastamassa matkustajien kunnon ja Hugo pääsi meidän mukaan hyttiin.

01.01.2017 Valjaat päälle ja menoksi
Susa on työskennellyt varsan kanssa lähestulkoon päivittäin tai päivittäin sille on jotain ohjelmaa kehitetty. Sitä on totutettu erilaisiin hoitotoimiin, kuten pesuun, kengitykseen, eläinlääkäriin ja valjastamiseen. Se on oppinut hyvin seisomaan käytävällä ja otamaan kuolaimet nätisti suuhun pitäen päättän alhaalla. Se osaa myös ”sukeltaa riimuun”, eli pitää päätä alhaalla. Kaikki pään laskemiset ovat tärkeitä, koska tästä tulee viellä iso hevonen. Sitä on myös valjaissa taluteltu ja Marko on sitä pari kertaa myös ohjasajanut tyttöjen avustuksella. Tänään on kuitenkin se suuri päivä kun ori saa peräänsä ensimmäiset kärryt. Se on jo kookas yksilö vaikka vasta onkin vajaa 2 vuotias, niin sillä käytetään suomenhevostemme leveämpiä painavampia jarrukärryjä, torisn ei niissä viellä jarrua tarvitse painella.
Duke ei sanonut mitään aisoihin vaikka ne painoivat kylkeä, se käveli luottavaisesti pihassa ja kävi rannassa katselemassa maisemia. Susa ja Jonna taluttivat oria, mutta nopeasti he pääsivät jäämään silmälappujen taakse ja Susa hyppäämään kärryille Jonnan päästettyä irti. Kolmikko suuntasi myös isoon maneesin, jossa Marko pääsi ajamaan ympyröitä ja pyysi raviakin pätkissä. Duke ravasi isohkoa ravia ja oli kuulemma hiukan raskas edestä, mutta se johtuneen pienestä jännityksestä.
Talliin päästyään ori sai palkkioksi melassivettä ja omenaa. Hetken kuivattelun jälkeen se pääsi takaisin tarhaan kavereiden kanssa.

10.01.2017 Karvat pois
Dukea on alettu ajamaan nyt enemmän ja se on ajossa noin kolme kertaa viikossa. Ori hikeentyy herkästi paksun karvansa takia, joten siltä on nyt ajettava karvat pois. Jonna avusti Alinaa klippauksessa, mutta myös Susa jouduttiin pyytämään apun, kun ori alkoi kurittomaksi. Alina ajoi orin kropaltaan harventavalla ja lyhentävällä terällä ja klippasi kaulaan ja kylkiin vauhtiraidat kaljuiksi. Jalkoihin ei luonnollisestikaan koskettu vaan komeat tupsut saavat kasvaa rauhassa. Toistaisesti ne näyttävät viellä aika säälittäviltä.
Susa käsitteli orin loimet sitruunalla, jotta se ei revi niitä eikä kaveritkaan kajoa loimiin. Samoin tehtiin myös kavereiden loimille, kun pakkaset ovat kiristyneet niin pakko pitää kaikilla loimia. Tosin Duke on antanut yleisesti loimien olla kavereiden päällä, mutta varmuuden vuoksi kuitenkin sitruuna käsittely, niin muistuu ettei niihin kosketa.