Ponipalleron Hallanvaara

En ollut alkuun mitenkään superinnoissani tummanrautiaasta laikukkaasta varsasta. Odotin kimoutuvaa jälkeläistä, vaikkei se tietenkään aina mene niin. Onneksi varsa kuitenkin vaihtoi tuon ällöttävän likaisen vaivvakarvansa kauniin vaaleanrautiaaseen karvapeitteeseen. Rumasta anakanpoikaisesta kasvoi ihan siedettävä nuoritamma, vaikka sillä aika iso pää tuntuu olevan. Odotamme että aivot kasvaa samaan kokoon pään kanssa.

En tiedä, mutta kai sitä aina voi Vauvaksi kutsua, vaikka tamma aikuistuukin kovaa vauhtia ja on jo ihan aikuinen hevonen. Susa lässytteli varsalle aina ja jopa ratsukoulutuksessa puhui pikku vauvvastaan. Tamma lukee virallisesti Hattivattina listoissa, mutta siitä puhutaan kyllä aina Vauvana. Hoidettaessa tamma on kohtalaisen rasittava. Se vaatii huomiota ja häseltää aina, kaikkeen pitäisi ylttää ja kaikkea pitäisi voida maistaa. Siinä mielessä tamma on varsin vauvamainen. Kuitenkin kun on johdonmukainen ja kärsivällinen niin on käsiteltävissä.

Ratsuna energinen ja melko tavanomainen suomenhevonen. Alkuun kulkee raskasti ja näyttää lähinnä maamyyrältä. Ei yhtä sporttinen kuin vanhempansa, mutta täysin ratsastettavissa. Ei ole helpoimmasta päästä saada tammaa kantamaan itseään ja joskus sen kanssa joutuu myös ammattilaiset tuskastelemaan, kun pää tuntuu painavan puolet hevosen elopainosta. Esteillä tämä ilmiö näkyy helposti esteen jälkeen, kun tuntuu ettei tamma pääse mitenkään takaisin jalkeilleen. Maastossa virkeä ja tasianen meniä, ei sätky ja hätäile, mutta ruoka sille kyllä maistuisi.