Pöllökumpu

02.11.2016 Retki Ouluun

Mahdollisesti tavallinen työnantaja ei soittele tallimestarilleen 11 aikaan yöllä saati lähetä hevosen myyjälle sähköpostia yöllä, mutta enpä saannut unta ja päätin glögi kupposen kanssa tutkia hiukan netin myynti-ilmoituksia ja tehfä hiukan kirjanpitokin. Tallilla menee kohtalaisen hyvin, vaikka hevosia on hankittu paljon lisää ja muutenkin joudutaan remontoimaan melko mittavastikin. Isoin remontin kohde tulee nyt keväällä heti kun lumet sulaa olemaan tarhojen uusiminen, jotta tuntihevoset saadaan yhteen mahdollisimman isoon tarhaan. Teinkin kilpailutus ilmoituksen aitatarvikkeista ja suunnilleen määrästä, jonka jälkeen eksyin Oululaisen kasvattajan myynti-ilmoituksen kautta youtuben ja hippoksen sivuille, jossa tutkin tamman suorituksia ja sukua, unohtamatta suvun hienoja suorituksia. Ihastuin tuohon touhuttavaan kimoon nuorukaiseen, joka tosin nuorten hevosten kisojen jälkeen olikin saanut jo varsan. Melko nopeasti soitinkin tosiaan Susalle ja laitoin meiliä kasvattajalle. Kuitenkin tutkimisessa meni viellä useampi tunti ja aloin olla sata varma että tämä on meille sopiva hevonen.

Aamulla olikin jo vastaus tullut kahdeksalta ja Matilda toivotti minut sydämmellisesti tervetulleksi katsomaan tammaa. Ajomatka Ouluun on kuitenkin melko pitkä reilu kuusi tuntia, joten enpä jäänyt sen ihmeempiä jutustelemaan aamulla. Vastasin Matildalle että lähden ajamaan ja kävin aamupalaverissa toteamassa että voi voi tänään en ole ratsastamassa ketään että lähden Ouluun hakemaan uutta tammaa. Lupasin soittaa matkalta, jos vaikka Viljan perheestä joutaisi Sipi apuun ja myös muille oppilaille sekä opettajille, jos he haluavat tulla liikuttamaan. Susan vastuulle jäi ihan tavallisestikin orgnisoida ratsastusjärjestykset niin että kaikkein kriittisimmät hevoset saadaan ensin liikkeelle ja loput jotka jää yli niin eivät kuole vaikka eivät liikkuisi aamusta vaan vaikka tunneilla.

Ajo matka tuntui puuduttavalta mutta puoli neljän maissa kaarsin kuorma-autolla kodikkaan maalaistallin pihaan. Nuori nainen astui hymyillen tallin ovesta ulos ja riensi minua vastaan ruskean labradorin kanssa. Nainen totesi koiran olevan kiltti ja no eihän se haittaisikaan. Tervehdin ensin koiraa, joka ehti luokseni ennen naista ja tietenkin tervehdin myös naista. Kysyin pahastuuko koira, jos lasken oman koiran pihaan mukaan. Arka neiti Kiwa on joutunut jälleen matkustamaan ja harjoittamaan sosiaalista elämää. Kiwa ja Renttu niminen labukka alkoivat tutustua toisiinsa ja me suuntasimme tlliin. Kiwa luikki perässä, mutta oli kokoajan kiinnostunut kaveristaan. Kimo tamma seisoikin jo harjattuna käytävällä. Nappasin harjan ja vetäisin pari kertaa kokeillakseni mitä tuumaa harjauksesta samasta syystä nostin jalat ja räpelsin jalat läpi. Totesin etten ehdi koeratsastaa sitä, mutta videoilta se vaikutti hyvältä ja lisäksi valmentajani tuntee ratsukkoa valmentaneen henkilön ja he ovat olleet yhteyksissä aamupäivän aikana. Minulla oli varattuna aika viideltä klinikalle, jossa tamma tutkitaan, taivutetaan ja kuvataan eli suoritetaan laaja ostotarkastus. Kirjoitimme paperit ja totesin että summa siirtyy tänään Matildalle, jos kaikki on hyvin. Minulla oli verkkopankki tunnukset mukana, joten saan sen tehtyä heti klinikalta.

Suojitin ja loimtin Valman mukaani ottamilla varusteilla ja lastasimme sen yhdessä Matildan kanssa. Tamma seurasi minua kuuliaisesti vaikka olenkin vierasihminen. Mukaani sain tamman paperit ja ajo-ohjeet klinikalle. Matilda kiitteli ja toivotti hyvät jatkot tamman kanssa sekä onnea klinikalle. Itse tarkastus sujui ongelmitta pientä arkuuttaa säänalueella lukuun ottamatta. Säkäkin varmuuden vuoksi kuvattiin, koska tamma reagoi kosketukseen. Einlääkäri epäili lievää tulehdusta tai vain ärtymystä huonosta satulasta. Jalat olivat kunnossa, samoin selkä joka kuvattiin myös varmuuden vuoksi. Niskassa ei ollut mitään epäilyttävääkään kun sitä taivuteltiin ja koiteltiin, joten sitä ei kuvattu.

Eläinlääkärin kuittaus tammasta oli puhdas, taivutuksissa se ei reagoinnut mihinkään ja juoksi hyvin myös kovalla alustalla. Soitin Matildalle kun pääsin eläinlääkäristä papereiden, laskun ja muistitikun kanssa. Muistitikulle he siirsivät tammasta otetut kuvat mahdollisesti jälkivertailua varten. Kaupat on synytynyt ja vien tamman mukanani Poriin. Siirsin Matildalle rahat ja sitten olinkin valmis suuntaamaan kohti kotia.

Mukavasti matkustava tamma, joka ei kolannut tai hermstunut edes silloin kun kävin huoltoasemalla tankkaamassa ja hakemassa ruokaa. Kiwakin oli jo rauhoittunut takapenkille pienen villiintymisen jäljiltä. Kotona olimme vasta 12 aikaan, mutta onneksi Jouko oli vastassa ja auttoi purkamaan tamman, sekä vei Kiwan jo edeltä sisälle, kun jäin hetkeksi seuraamaan kuinka tamma sopeutuu uuteen talliin. Tyytyväisesti mussutti heinää ja vähän kurkisteli kavereita. Jätin poikkeuksellisesti yövalon päälle talliin, jotta näen valvontakemerasta viellä kkuinka tamma käyttäytyy.

04.11.2016 Talven riemua

Eräiden mielstä on parasta päästä puhtaalle lumelle riehumaan ja piehtaroimaan. Valma ja tarhakaverit ovat päässeet nyt pariin kertaan kentälle ilman loimia riehumaan ja piehtaroimaan. Tänään Susa päätti kuitenkin olla hieman villimpi ja tamma neidot pääsivät laitumeelle irroittelemaan melkein tuniksi ilman loimia. Tytöt nauttivat päästessään vapaiksi isolle laitumelle ja esin rallitettiin ja sitten menikin painiksi, jonka päälle taas vähän rallitettiin. Laumassa oli melkein kaikki suokkitammat mitöä meidän mäeltä löytyy ja etenkin viimekesän emätammat tuntuivat olevan iskussa ja nauttivan elämästään. Valma puolestaan on uusimpia tulokkait, niin se pääsi hyvin tutustumaan ensikesän kavereihinsa ja rallitti koko sydämmensä voimasta. Valkoinen tamma hohti lumisella hangella, kunnes se sai polkaistua etusesta kengän pois ja palan kantaa. Kenkä jai onneksi näkyviin ja lumihanki tyrehdytti veren vuodon, joten sisään haettaessa osa meni viellä loimet päällä tarhaan ja tuntarit ilman loimia omiinsa. Valma poikkesi sisällä, missä Susa puhdisti ja peketoi jalan. Marko tulee iltapäivällä niin lyö kengn takaisin tamman kinttuun. Haava ei onneksi ollut paha, joten se paranee kyllä helposti.

05.11.2016 Pertun testissä

Tammalla ei viellä ole virallisesti omaa ratsastajaa, mutta Perttu pääsee tänään kokeilemaan kuinka tamma taipuu Maaritin valmennuksessa ensin koulukiemuroihin ja sitten ottamaan vähän tuntumaa esteisiin Henkan silmän alla. Maarit pitää vain puolentunnin verryttelevän valmiselun, koska halusi itse nähdä tamman liikeessä ja tietenkin puuttua hiukan Pertun istuntaan. Mies itse on kyllä ihan onnellinen kun hän pääsee kokeilemaan uutta tammaa ja ennen kaikkiaan pääsee valmennuksiin muillakin kuin vakiohevosillaan, joiden kanssa tuntuu joskus jumitukselta käydä samoja asioita läpi. Maarit tykästyi Valmaan heti, kun se nosti nenänsä ylös, mutta se vaati pienen työskentelyn pohjalle. Henkka puolestaan tykästyi napakkaan hyppyyn ja hyvään pomppivaan laukkaan. Perttu itse tykkäsi myös tamman hypystä, mutta totesi sen olevan kyllä myös melko raskas. Hän kuitenkin ehdotti että tamma tarvitsee vain paljon liikuntaa, jotta ylimääräiset kilot saadaan karistettua pois ja hiukan kevyemmäksi edestä. Hän myös ehdotti että joku harjoittelijoista voisi ottaa tamman työn alle. Niinpä mietimmekin yhdessä Susan ja Hannan kanssa kuka olisi Valmalle paras ratsastaja.

06.11.2016 Valma löysi oman ratsastajan

Mietin Susan, Hannan ja Maaritin kanssa parasta vaihtoehtoa Valmalle. Tamma tarvitsee paljon monipuolista liikuntaa ja ei ratsuttajilla ole aikaa käydä pitkillä maastolenkeillä saati ratsastaa 1½h yhdellä hevosella. Paraksi vaihtoehdoksi nousikin joko tamman vuokraaminen tai harjoittelijalle antaminen. Meillä on vakavastikin ratsastukseen panostavia harjoittelijoita muitakin kuin Paula, joka opiskelee ratsuttajaksi (ja onkin jo saanut useamman nimikko ratsun ja vakinaistanut paikkaansa Pöllökummun tiimissä). Kuten vaikka harrasteohjaajaksi opiskeleva Enni, jonka sydäntä läheellä on erityisesti Suomenhevoset ja hevosen kehittäminen hevosen ehdoilla. Eikä ongelmaa tee myöskään se että Enni asuu tallin vieressä ja käy mielellään tunneilla. Super innoissaan Enni on myös Maaritin kokeneen silmän alla ratsastamisesta ja sen vuoksi tarjosinkin Valmaa hänelle.

Ratukko pääsi tutustumaan toisiinsa heti Maaritin silmän alle ja ensimmäinen ongelma olikin että Maarit ei sietänyt satulaa mikä Valmalla oli. Tosin Enni mainitsi että satula ei vaikuta kovin hyvin istuvalta, eikä se sitä ollutkaan. Enni ratkaisi ongelman kuitenkin hienosti otetaan satula pois. Maarit vanhan kansan ihmisenä totesi että hyvä, mutta muista samat jutut tehdään satulalla ja ilman. Enni ei hätkähtänyt ollenkaan naisen sanoja, vaan hyppäsi jakkaralta kevyesti tamman selkään. Hän tiesi että Perttu on eilen ratsastanut tamman kunnolla, joten luotti siihen ettei tammassa ole turhaa energiaa. Itse ratsastus sujui ja Maarit antoi hyviä vinkkejä Ennille, joka kuunteli tarkkaavaisesti ja lisäsi omia kikkojaan Maaritin neuvoihin. Tyytyväinen tamma ja takapuolestaan valkoisilla karvoilla kuorutettu Enni palasivat talliin, jossa Enni aloitti tamman perusteellisen harjauksen ja lopulta loimitti sen karsinaan.

08.12.2016 Mamma ratsailla ensimmäistä kertaa

Tänään on tarkoitus nousta ensimmäistä kertaa Valman selkään itse. Tamma on meillä ollut nyt reilun kuukauden ja sitä on ratsastanut lähinnä Enni ja Paula. Perttu on hypännyt tammalla kerran viikossa. Enni pitää nyt pientä lomaa ratsastuksesta murtuneen varpaansa vuoksi. Paulalla ei riitä aika ratsastaa Valmaa joka päivä, joten sen kanssa täytyy hiukan nyt venkslata. Iltani menee tänään tamman ratsastuksessa tuntien jälkeen. Onneksi innokkaat hoitaja tytöt olivat laittaneet tamman valmiiksi ja olivatkin sitä jo taluttelemassa. Nousin ratsaille lyhyen vessa tauon jälkeen ja melkeimpä heti aloin keventelemään. Tamma oli aavistuksen etupainoinen, mutta keveni kuitenkin kun siltä jaksoi vaatia. Laukassa kävimme kuitenkin pari kertaa läpi voiko ohjilla nojailla, jonka jälkeen oikeastaan vasta yhteistyö alkoi sujumaan. Kiitin tammaa hyvistä suorituksista joko äänellä tai pienellä ohjasta hellittämisellä. Varsinaisesti en taputtanut vaan hiukan myötäsin sisäohjalla.

Maneesissa oli muutama este tuntien jäljiltä, joten otin muutaman hypyn. Jonna oli keskeyttänyt iltaruokinnan siksi aikaa että nostaisi hiukan esteitä. Valma hyppäsi ihan kivasti, mutta muutamaan kertaan pää vaan alkoi painamaan aivan liikaa. Kevyt nosto ja pohkeet kiinni riitti yleensä, mutta kerran pysäytin seinään ja kerrain nappasin ohjasta hiukan enemmän. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen tammaan ja teinkin sen kanssa viellä loppuun väistöjä ja taivutuksia kaikissa askellajeissa. Loppuravit hölkkäilin rennolle ohjalle ja kävelin tamman kanssa maneesista tallille. Se oli pieni testi kuinka tamma luottaa ja on tottunut talli ympäristöön. Hoitojen jälkeen loimitettuna karsinaan ja syömään heiniä. Lupasin jakaa kaikille väkirehut niin Jonna pääsee lähtemään jo kotiin, työaikakin oli jo mennyt. Suljin tallit ja toivotin hepoille hyvät yöt.

17.01.2016 Rataestevalmennus valmentaja Mette (VRL-13589)