Nuori neiti alkaa olla virroissaan, joten sen treeniin kuluu aikaa aina parituntia päivässä. Tamma kerrytti nopeasti tarvitsemaansa massaa ruokavalion muutoksella, sopivalla treenillä ja tietenkin pääsemällä laitumelle. Nyt tuo villikko on pyydystetty venähtäneeltä viikonloppu laidunlomalta ja Vilma on varustanut sen kouluvarusteisiin pinteleineen ja koulusatulalla. Hämmästelin kun ruipelole menikin jo ihan passelisti ”aikuisten” heppojen satula, sen verra selkä on saanut massaa ja lihasta. Tarkistin varusteet tallissa ja talutin tamman pihalle. Hyppäsin kyytiin ja lähdin kävelemään kohti derby kenttää. En ajatellut ratsastaa siellä vaan ihan kentällä, mutta pieni maastokävely tekee vain hyvä, joten kävimme tarkastamassa vähän maastoja ja pääsi Cara kiipeämään portaatkin käynnissä. Rauhallisesti tamma tuntuu ottavan kaiken uuden ja jännänkin.
Kentän aitoja piti hieman ihmetellä ja hetken pyörimisen jälkeen Manuel tuli auttamaan portin kanssa. Hän ei kuitenkaan antanut periksi, vaan Caran oli pystyttävä siihen, mutta Manuel tuki tammaa kouluraippaa apuna käyttäen. Kouluraipasta tuli Caralle tavallaan seinä ja se ei voinnut poistua seinän läpi. Aina kun se otti askeleen lähemmäs porttia paine kaikkialta hellitti ja jos yritti tulla lähemmäs raippaa Manuel painosti tamma toiseen suuntaan. Tällä kikkailulla sain liukuportin työnnettyä auki ja pyöräytin tamman sisään. Kävelin kierroksen pääty-ympyrällä ja aloitimme portin kiinni laiton. Cara älysi jo nyt mitä siltä toivottiin ja olikin valmiimpi toimimaan, vaikka portin ääni olikin hiukan hassu ja jännä.
Turvallisesti kentällä, joten nyt pääsin aloittamaan alkuverryttelyn, joka itsessään meni ihan kivasti, mutta kun aloitin ikävien laukanvaihtojen harjoittelun, iin Cara päätti ruveta pitkästä aikaan oikein hankalaksi lapseksi. Turvauduin puomiin ja siinä vaihdot onnistuivat. Hämäystekniikka ja miettimisaika tuottivat tulosta, sillä hetken väistöjen ja ravityöskentelyn jälkeen myös laukan vaihdot tulivat kuin luonnostaan. Kehuin tammaa ja päätinkin että tämän päivän treeni on tässä. Aamu aurinko alkaa jo läämmittämään kunnolla, joten Carakin tuntui hieman väsyneeltä. Ratsastin pihalle ilman ongelmia, siis portti saatiin auki ja kiinni ihan itse. Hyppäsin alas ja nappasin pintelt pois. Heitin pintelit tallin ovista sisään ja huutelin talliin meneväni järvelle kahlaamaan, jos joku ehtisi vaikka Muumilla mukaan. Vilma heitti Muumille suitset päähän ja tuli pihalle. Punttasin tytön ison Ruunan selkään ja nousin itse jakkaralta Caran selkään takaisin. Neiti ei viellä ole harrastanut uima retkiä, joten satula pidetään mukana. Järvellä tamma meni kuitenki rohkeasti veteen ja peuhasi vedessä onellisesti. Minua alkoi kaduttaa satula, niinpä soitin talliin Viiville, että tulisiko se hakemaan satulan pois ja toisi narun varmuuden vuoksi. Sidoin narun kaulaan ja otin satulan pois. Viivi otti satulan, puhelimeni ja kouluratsastussaappaani mönkijän kyytiin ja jäi seuraamaan operaatiota. Kaikkien yllätykseksi Cara meni syväle täysin tyynesti ja kiersikin ensin vain laiturin Muumin perässä. Hetken ihmettelyn jälkeen Cara suuntasi rannalta takaisin veteen, joten sai tietenkin mennä ja Muumin avustuksella teimme hieman pidemmän uima retken, jonka jälkeen olikin hyvä laskea tamma kuivauksen jälkeen takaisin laitumelle ja sain Viiviltä kyydin vaihtamaan vaatteet.
↭↭↭↭↭↭↭↭