| Virallinen nimi | Poppy Break | ||
| Rekisterinumero | Ei rek | ||
| Syntynyt, ikä | 16.01.2017, 6v | ||
| Rotu, sukupuoli | Clydesdalenhevonen, tamma | ||
| Väri | Merkit | ||
| Punaruunikko | kts. kuvat | ||
| Säkäkorkeus | 176 cm | ||
| Painotuslaji | Kouluratsastus | ||
| Koulu | Valjakko | Esteet | Varusteluokka |
| Vaativa B | Vaativa | 90 cm | Hevy |
| Kasvattaja | Omistaja | ||
| J. / Hemsbury | Talma Titogov (VRL-09562) | ||
.jpg/full)
.jpg/full)
.jpg/full)
.jpg/full)
Etsiessäni ensi kesän uskottavia ritarihevosia ja kilttejä opetushevosia sain tarjouksen nuoresta rauhallisesta, mutta hyvin koulutetusta Clydesdalenhevosesta. Lähetin Lauran testaamaan tammaa Espooseen, jossa se oli välitettävänä. Laura soitti jo nähtyään tamman ja harjattuaan sen, hän pyysi minua varaamaan eläinlääkärin tarkastusta varten. Hän koeratsasti tamman ja kokeili mm hypätä tamman selkään maastokäsin, pomppi trampoliinilla ja seisoi sen selässä eikä se välittänyt siitä mitään. Ostotarkastuksessa puhtaat paperit ja samalla tehtiin hammashoito, sekä luovutettiin verta.
Hoitaessa Poppis on erittäin sympaattinen ja käyttäytyy lähes aina edukseen. Ei niinkään välitä eläinlääkäristä, mutta tutun hoitajan kanssa pärjää kyllä. Usein meillä vierailessaan el käy ainan taputtelemassa, rapsuttelemassa ja syöttämässä tammaa ja kuuntelee mm sydän äänet mikä on helppo tutkia, niin tamma oppii pikkuhiljaa luottamaan saamaansa apuun. Kengittäjän kanssa tammalla ei ole mitään vaikeuksia, mutta loimien kanssa on se ei voi sietää sähköistyviä loimia, joten voit unohtaa fleeceloimet välittömästi. Lisäksi jos sillä on liian kuuma niin riisuu kyllä loimen tavalla tai toisella pois. Sen vuoksi kuivatukseen vain viltti, minkä tamma saa kiskaistua aina vain pois. Harjatessa ja muuten hoidellessa tamma pysyy ailoillaan myös karsinassa, mutta kokonsa vuoksi on mukavampi hoitaa käytävällä. Varustaminen ei tuota ongelmaa, kunhan myönnät vain itsellesi oman pituuden ja käytät telinettä satulan nostamiseen.
Ratsuna tamma on yllättävän energinen, sillä on hyvä eteenpäin pyrkimys ja samalla se kuuntelee ratsastajan pienimmätkin avut. Poppis on uosittu myös alkeistunneilla vaikka se kuuntelee kaiken mitä ratsastaja viestittää se on melko hyvä tarkkailemaan muita ja ymmärtämään tehtävät. Tamma ei koskaan oijo kulmissa, vaan saattaa pysähtyä suoraan ravista päin seinää, mikäli sitä ei aseteta tai edes käännetä. Poppis toimii hyvin myös ilman varusteita ja Manuel on treenannut sen kanssa paljon myös selässä seisomista ja muuta vastaavaa. Poppis on suosittu myös vikellysryhmän kanssa, koska sillä on hyvin tasainen ja matala laukka, ellei sitä yhtään kokoa. Tamma ei ole liitokavio, mutta sillä pääsee mm ratsastuksenohjaajan loppukokeista ja -opettajien välikokeista helposti läpi kouluosuudella nimen omaan. Esteitä tamma hyppää mielellään ja yllättävän ketterästi vaikka toki hypyksi sitä voi kutsua vasta metrin korkeudella, muutoin vain kävelee yli. Poppis ei ole mikään mestari hyppääjä, mutta on se kotona saanut askeleet osumaan irtohypytyksessä 120cm okserille. Maastossa tamman heikkous on ruoka, mutta tekee sen aina vauhdista. Kuitenkin äkillinen pään kiskaisu ruohonkorteen saattaa yllättää ratsastajan pahoin, sen vuoksi Poppis maastoilee vain talutuksessa tai kokeneemman ratsastajan kanssa.
Keskiaikaratsastuksessa tammalla on omat heikkoudet jälleen ja ne on ne lentelevät kaalin päät. Jos on oikein onnekas saa ilmasta napattua kaalin, mutta ratsastajan on oltava tarkka ettei lyö tammaa päähän miekalla. Erittäin rohkea ja hoitaa jopa tulisemmatkin työt kuten palava ratsastaja tai tulta syöksevä ratsastaja. Hyppää myös palavien esteiden yli, mutta silloin on muistettava suihkuttaa palamatonta suojaa jalkakarvoihin tai vetää ne sukkahousuilla ylös ja pintelöidä palogeelillä suojattuihin pinteleihin. Stunt tempuissa missä erkaannutaan ratsastajasta ei ole parhaimmillaan, koska pysähtyy heti kun havaitsee ratsastajan putoamisen.
isä Dostoyevski Clydesdalenhevonen, evm |
|||
ii. Trinidad Clydesdalenhevonen, evm |
ie. Dahlia Derived Clydesdalenhevonen, evm |
||
iii. Rumport evm |
iie. Travelling Song evm |
iei. Derbyshire evm |
iee. Mean Average evm |
emä Tilly’s Brittlebreak Clydesdalenhevonen, evm |
|||
ei. Blagger Clydesdalenhevonen, evm |
ee. Tilly’s Mohican Clydesdalenhevonen, evm |
||
eii. Flagship Emery evm |
eie. Bonita evm |
eei. Moha evm |
eee. Dandelion evm |
| LAJI | Sijoituksia 0 kpl | ||
|---|---|---|---|
| 00.00.0000 | Järjestäjä | luokka | 00/00 |
| 00.00.0000 | Järjestäjä | luokka | 00/00 |
| 00.00.0000 | Järjestäjä | luokka | 00/00 |
| 00.00.0000 | Järjestäjä | luokka | 00/00 |
| Turnajaiset | Sijoituksia 3 kpl | ||
|---|---|---|---|
| 00.00.0000 | Järjestäjä | luokka | 00/00 |
| 00.00.0000 | Järjestäjä | luokka | 00/00 |
| 00.00.0000 | Järjestäjä | luokka | 00/00 |
| 00.00.0000 | Järjestäjä | luokka | 00/00 |
Kuka kyseenalaistaa valmentajana hevosen omistajan? No aika harva, mutta yksi niistä on tallimestarin tytär Elin, joka kyllä laittaa vastaan jos jokin ei mielestään mene oikein. Toisaalta se on hyvä piirre, mutta joskus todella rasittava ominaisuus, etenkin jos on itse väsynyt tai muten puolitehoilla. Toisaalta tämän teinin valmentaminen antaa aina aihetta iloon, sillä neiti on äärettömän taitava hevostenkäsittelijä ja on aina innokas oppimaan uutta vaikka sitten kyseenalaistamalla vanhaa. Tänään Elin ratsastaa Dejalla valmennustunnilla, joita olen luvannut pitää. Niitä voidaan kutsua joko valmennustunneiksi tai yksityistunneiksi, mutta sillä ei ole merkitystä.
Alkuverryttelystä asti Deja oli aavistuksen vastahakoinen ja rauhaton suustaan. Volttityöskentelyssä Elin sai sen kuitenkin hyvin ulko-ohjan tuntumalle ja meno tasaantui hieman. Volttikahdeksikolla ratsukon haateiksi koitui tuo suoristaminen volttien välillä. Deja jännittyi aina kun Elin suoristi tamman. Kehoitin käyttämään enemmän pohjetta ja vain päästämään ohjasta muutamia millejä. Toistojen kautta jo lopulta Elinin istuttua jo harjoitusraviin alkoi Deja rentoutumaan ja hengähtämään suoristuksessa. Muutama onnistuminen ja palkittiin tamma laukalla. Otimme laukkaa keskiympyrällä taivutellen sitä huolella. Muutaman kerran neiti säpsähti hieman talkooporukoita, jotka laittavat maneesia talvikuntoon ja raahaavat esteitä maneesin puolelle. Vivian eli Elinin äiti piti kuria talkooväelle ja samalla vilkuili mitä kentällä tapahtuu.
Pienet säpsyilyt eivät Elinin istuntaa juurikaan horjuttaneet, vaan nuorukaisen uskomattoman eleetön ja siisti istunta vain halasi tammaa kun se otti pienen pyrähdyksenkin. Isoja muutoksia Elin ei tehnyt kun korjasi tamman takaisin ruotuunsa, eikä hän missään vaiheessa suuttunut herkälle tammalle. Laukkatyöskentely oli aivan perustyöstöä hakien taivutusta ja välillä suoristuksen kautta vasta-asetusta. Muutamat laukanvaihdot suoritettiin lävistäjällä, mutta ei niitä alettu hiomaan sen enempää, kun olivat melko siistejä ja ilman pukkia. Lopputunnista otimme viellä volttikahdeksikkoa ja nyt suristuksesa oli pysähdys ja silloin tällöin erillisestä käskystä peruutus, josta suoraan raville lähtö. Joko Deja oli riittävän lämmennyt ja ajetukset juoksivat sopivaa vauhtia tai sitten Elin ratsasti super säntillisesti, sillä yhtäkään jännittymistä ei tullut edes peruutuksessa. Kehuin ratsukkoa joka siirtyi kevyeeseen raviin ja loppukäynnit kävelivät piha-alueella.
Dejan kanssa harjoittelusta ei ollakaan viellä päiväkirjoihin merkintöjä tehty. Tamma on kuitenkin ollut täyspäiväisesti tunneilla tai treenissä, joskus molempia liikuntamuotoja samalle päivälle. Tänään suuntasin tamman kanssa jo aamusta maneesin, johon sunnuntaina rakennettiin esteet, sillä valmistautuminen hallikauteen on alkanut. Dejan ensimmäinen estetreeni hallissa ja olen varma että tila meiltä ainankin loppuu. Jake pitää tänään aamutunnit minulle ja muutamalle ratsuttajalle ja iltapäivällä Heli aloittaa omat tuntinsa puomi-ja kavalettiaiheilla.
Deja liikkui jo alkutunnista rasittavan tikittävästi, mutta hissukseen sekin alkoi rentoutumaan ja löytämään oikeaa muotoa ja tempoa missä minä halusin sen liikkuvan. Jake laittoi minut kiusaamana tammaa väistöillä ja taivutuksilla, jotka eivät ole tammalle omiaan. Se kuitenkin rauhoittui ja sen myötä alkoi ratsastuskin sujumaan astetta paremmin. Kun pääsin vihdoin ratsastamaan pohkeellakin, niin Deja kulki jopa kuolaintuntumalla, tosin laukassa se hieman nyhti ohjaa.
Ensimmäiset maneesihypyt otettiin risitkolle, jota hypättiin voltilla. Ja lopuksi volttikahdeksikolla. Tilaa ei liikoja ollut, mutta pieni tamma mahtui helposti kääntymään. Ensimmäisenä meillä oli yksittäisiä pystyjä, joita lähestyttiin kiertämällä puoli maneesia. Keskihalkaisijan suuntaisesti oleva pysty este yliettiin viistosti ja Deja otti siihen aina hyvi ilmavan ja vauhdikkaa hypyn. Hyppyihin mukautuminen oli viellä hankalempaa, kuin kentällä, koska hyppy oli nyt niin nopea ja lyhyt kestoinen. Kuitenkin toistojen jälkeen pääsin rytmiin kiinni ja vasta kun minulla oli ajoitus ja tasapaino kunnossa Jake päästi meidät pysty okseri sarjalle. Dejan mielestä sarja oli super kiva ja sinne oli mukava venyä vaikka eka este olikin ensin matala. Pääsimme loppuun hieman korottamaan okseriakin ja Deja hyppäsi valtavan hienosti vaikka okseri taisikin olla 130cm korkuinen. Pikkuinen tamma oli ansainnut pienen rallittelun jälkeen loppuravit maastossa ja kahlailun vesiesteellä.
En edes tiedä kuka oli laittanut Dejan kuntoon jo puoli kahdeksalta, kun Lauralta tuli viesti että laitetaanko tamma kävelemään jo harjoittelijan kanssa maneesille. Jere niminen harjoittelija talutti tammaa maneesissa tai niin luulin, mutta mentyäni lähemmäs huomasin tämän kävelevän tamman lavan vierellä ja taivuttelevan sitä sekä tekevän väistöjä. Deja näytti olevan hyvin mielissään pojan käsittelystä ja sainkin aloittaa aamun mukavan notkealla hevosella. Ilmoitin pojalle että voi laittaa seuraavaa kuntoon niin että puolen tunnin päästä tulisi taivuttelemaan ja hölkkäilemään ratsastusloimen kanssa.
Dejan kanssa tein eniten ravityöskentelyä ilman jalustimia, sillä tammalla on hyvin mukavat askeleet, mutta se ei välttämättä ole niin helppoa vaihtaa isosta elastisesta hevosesta tuohon ponimaiseen tikuttamiseen, joten sain hakea hetken rytmiä. Antamalla kuitenkin tamman liikkua isosti ja mahdollisimman pyöreästi sain sitä venyttämään askeliaan. Avotaivutuksissa kokosin hieman ravia, mutta halusin sen jatkavan kuitenkin hyvin polkien. Laukassa ten niin kauan ilman jalustimia töitä, kunnes Jason ajoi traktorin maneesiin ja sen kauhassa uuden keskiaika esteemme.
"Hei kokeileppas Dejan kanssa tätä, Iiro tules auttaa niin laitetaan este pystyyn", mieheni tokaisi ylpeänä esitellessään härän selkää imitoivaa kaarevaa pöytäesteeksi luokiteltavaa rakennelmaa, joka tosiaan oli pehmustettu ja verhoiltu nahalla. Ja vieläpä tunnistin että kyseessähän on meidän vanhan nahkasohvan ulkoverhoilut. Esteen jippona on seivästää härän niska hypyn aikana eli tiputtaa keihas melko pieneen putken pätkään, johon se jää pystyyn ilman että kaatuu hevosta päin.
Annoin Dejan hieman haistella uutta estettä ja lyhensin jalustimet. Rohkea tamma ei pahemmin pelännyt, mutta pakko sanoa että itseäni se ei hirvittänyt, mutta kuinka pieneen reikään pitäisi tähdätä. Jason antoikin yhden terättömän keihäänvarren joita käytämme näissä harjoituksissa huostaani ja kokeilin ensin esteen ierestä, virhe marginaali on noin 5cm eli ei juuri mitään hyppäävän hevosen selästä. Ainut helpotus oli että putki oli musta ulkoa, mutta kirkkaan punainen sisältä. Muutaman toiston jälkeen sekin onnistui ja Jason sanoi jätävänsä sen nyt kaikkien ihmeteltäväksi maneesiin. Illalla on keskiaikaryhmän harjoitus, niin he kokeilevat varmasti myös sitä.