Ratsusuokkeja voiko niitä olla liikaa? No minun mielestäni ehkä kyllä, mutta muut tallilla tuntuu olevan sitä mieltä ettei mikään riitä. On kuitenkin myönnettävä, että suokkiorit ovat jotenkin mieleeni esimerkkinä meidän Omar. Sen vuoksi olen antanut itselleni luvan seurata myytäviä hevosia. Toti löytyi netti-ilmoituksen kautta ja itseasiassa myyjä oli sen verran tuttu, sekä hyvin valmistellut myynnin etten edes koeratsastanut hevosta. Toti tuli meille koeajalle kahdeksi viikoksi, eikä kyllä olisi ensimmäisen päivän jälkeen lähtenyt mihinkään. Totilla on pieni vanha vamma takapolvessa, joka saattaa aika-ajoin olla vähän ärtynyt. Kylmäämisellä ja arnika hieronnalla polvi pysyy kuitenkin kunnossa.
Totinen tuntuu kuitenkin olevan hyvin kuvaava nimi orille. Tosikko eli ei liioin turhaa hempeilyä, vaan pelkästään tarpeellinen ja muuten omaa rauhaa. Toti siis tosiaan viihtyy paremmin omassa tai kavereiden seurassa, mutta ei kuitenkaan ole mikään jurottaja tai irvistelijä. Seisoo tarpeen tullen pidempiäkin aikoja paikoillaan ilman ongelmia.
Ratsuna Omar on alkuun hiukan hidas pohkeelle, mutta kun sen saa herkisteltyä, liikkeet pääsevät etuuksiinsa. Kouluratsuna kaipaa innostusta ja motivaatiota, jotta jaksaa keskittyä. Kuitenkin Omar on nopea oppimaan silloin kun se sattuu vain haluta oppia jotain uutta. Esteillä ori on paljon helpompi innostuttaa ja radoilla se jopa hiukan kuumuu. Hyvänä puolena ori pysyy aina kevynä, eikä tarvi kovia kuolaimia maastoon tai esteille.