Taavi ei ole ehkä se tavallisin ratsastuksenopettajan silmäterä, eikä parhain mahdollinen hevonen muutenkaan vilkkaaseen talliin. Ruuna on leikattu vasta pari viikkoa ennen sen Suomeen muuttoa, joten sillä on vielä orimaisia piirteitä ja koska se on ollut hyvin vaikea orina päästen myös niskan päälle edellisessä kodiissaan. Joka tapauksessa se on käsiteltävissä kunhan ihmisellä on oikea johtaja asenne eikä välitä pienistä hillumisista. Taavi ei missään nimessä ole vaarallinen vaikka hieman viriili onkin.

Varsinaisesti hoitaessa ei ole ongelmia, sillä Taavi nauttii saamastaan huomiosta. Mutta se että saa rauhallisen ympäristön hoitaa niin voi olla vähän vaativampi, sillä runa ottaa helposti kimmokkeita ympäristöstään ja muista hevosista, etenkin oreja se tykkää edelleen haastaa ja tammojen perään huudella. Steppailua ja ääntä tästä siis lähtee ja sillä on pakko olla kokoajan heinäverkossa evästä. Heinää on oltava myös vatsahaavaa ennalta ehkäisemään. Parhaiten ruuna pysyy rauhallisena kun saa olla mahdollisimman paljon ulkona. Taluttaessa on otettava energisyys huomioon ja Taavia talutetaan hieman oman mieltymyksen mukaan joko ketjunarulla tai orikuolaimella. Lyhyt raippa on hyvä pitää mukana ja yleensä jätetään portin pieleen odottamaan. Mikäli haluaa olla varma omasta tilasta voi ottaa myös kouluraipan ja pitää sitä itsensä ja orin välissä. Taavi uskoo kyllä myös narun heiluttamista ja seuraa mitä taluttaja tekee, mutta ruunan koonkin takia ei kannata riskeerata mitään.

Liikunnan harrastaminen on erittäin tärkeää myös ruunaa ratsastavalle, sillä ketterät loikat ja yllättävät spurtit haastavat mukavasti ratsastajan tasapainoa ja notkeutta. Ryhmässä eli esim tunneilla ruuna on yllättävän tasainen ja taitavat junnut viihtyvät hyvin sen selässä, mutta yksinään tai itsenäisesti ratsastettuna ruuna tarjoaa mukavaa haastetta. Osa tempuista on varmasti vain nuoruuden hurmaa, mutta tietynlainen pilke silmäkulmassa tulee säilymään melko varmasti ikuisuuden.
Sileä työskentelyssä Taavi olisi osaava, mikäli sillä olisi edes hippusellinen kärsivällisyyttä. Se on sangen yrittelijäs, mutta turhautuu nopeasti jos ei osaa miellyttää ratsastajaa. Kehujen saaminen on hyvä motivaattori ruunalle, jonka avulla jaksaa kyllä yrittää. Sinäänsä ruuna ei siis ole mahdoton kiukkupussi, vaan oikeastaan se on hyvin motivoitunut ja kyvykäs hevonen. Sen kyvykkyyden ja motivaation esille tuominen vaan joskus vatii verta, hikeä ja kyyneleitä ainankin ratsastajalta ja usein myös valmentajilta. Taavi osaa hienot laukanvaihdot, kunhan malttaa ratsastaa rauhassa loppuun asti. Toimii pienillä avuilla ja istunnalla parhaiten. Ruuna ei voi sietää epätasaista kättä tai heiluvaa pohjetta.
Esteillä on hyvin opettavainen ratsu, joka on sopivan rohkea, mutta ei tyhmänrohkea. Varsinaisesti Taavi ei pelkää tai kyttää, mutta on erittäin herkkä kielloille. Mikäli ratsastaja jää yhtään ohjaan kiinni, epäröi hetkenkin ennen ponnistusta tai pohje heilahtaa, niin Taavi kieltää melko varmasti. Ruuna ei kieltele vaikeissa paikoissa, jos ratsastaja vain on mukana. Taavin kiellot ovat hyvin ratsastaja ystävällisiä, se ei yritä lingota selästään, vaan pää pysyy ylhäällä ja esteestä liutaan tarvittaessa läpi, jos istuminen ei auta. Moni valmentaja on joutunut miettimään ratsastajan virheitä ennen kuin on löytänyt sen mikä ruunaa silloin ahdistaa. Oppilaille tunneilla on hieman armollisempi, mutta ei anna armoa jos ratsastaja tekee sen virheen että kiskoo suusta tai potkii kylkiä.
Maastossa hieman säpsyilevä, jos joutuu menemään yksin. Parin kanssa maastoilu onnistuu yllättäävän hyvin siihen nähden kuinka se käyttäytyy muita hevosia kohtaan tallissa. Parhaiten tutustuttaminen uusiin hevosiin onnistuu maastoilemalla ja antamalla Taavin päättää onko toinen seuraamisen arvoinen tai kenties huoliiko se toisen seuraamaan itseään. Ryhmän vetoon yllättävän tasainen, mutta silti vain kokeneiden ryhmien maastoihin sopiva, sillä ei koskaan ei voi olla liian varma.

Keiken huipuksi Taavi on opettettu ajolle. Se olisi taitava valjakkohevonen, mikäli sille olisi osaava kuski. Kuitenkaan vielä sopivaa ei ole löytynyt ja omistajan kiinnostus riittää lähinnä liikunnan monipuolistamiseen eli sunnuntai puistohölköttelyyn. Mutta vaunujen edessä ruuna tosiaan viihtyy parhaiten ja on sillä kokeiltu vikellystäkin. Vaikka normaalisti poistuisikin paikalta, niin antoi vikeltäjien hyppiä ja loikkia selässään miten vain tahtoivat.

Sukuselvitys

Taavin sukuselvitys tulee tähän, jahka saamme sen julkaisu kelpoiseksi.

Taavin valmennukset meritään tähän

Mm Tarinakilpailujen tuotokset tulevat tähän

Se saapui eilen kasvattajalta ratsutukseen, täysin villi ja melkein käsittelemätön ori. Sten oli heti sitä mieltä että se on ruunattava ja oikeastaan kaikki muutkin. Vaikka Stenin tallilla ollaan totuttu näkemään hyvinkin villejä hevosia, niin tuo pitkäjalkainen honkkeli kimo varsa oli kaikkien mielestä liian vaarallinen. Koska nuoret ovat vastuualuettani ja melkein kaikki olivatkin jo siirtyneet ratsuttajille määräsi Sten minut Tinky-Winkyn hoitajaksi.

Olen nyt reilun vuorokauden seurannut orin käyttäytymistä ja se ei ehkä tarkoita olla vaarallinen, mutta aivan liikaa energiaa ja muuta tohlotettavaa. Niinpä pyysin Steniltä aikaa saada hevoseen kontaktia ennen ruunaus päätöstä ja vaikka usein ratsutan nuoria yksinkin niin nyt tuli ehdoton kielto yksin toimimiseen, joten Sofia alkoi hoitamaan kanssani silloin Vikiksi kutsuttua oria.

Olemme päässeet jo kiinni otto vaiheesta talutteluun ja hoidettavana oloon. Seppä vuoli siltä aamusta kaviot ja siihen sitä piti kevyesti rauhoittaa. Kuitenkin saimme ilman tappeluja homman hoidettua. Kun rauhoitteen teho lakkasi ori pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan nuorten maneesiin, jossa irtojuoksutimme sitä alkuun. Suurimman ihmetyksen aiheutti suojat, joita orilla ei varmaan koskaan ollut jalassa aikaisemmin. Maneesissa pidimme huolen ettei Viki tullut kertaakaan meitä kohti vaan pysyi liikkeessä ja vaihtoi suuntaa käskystä. Muutaman kerran se jäi ihmettelemään ikkunoita ja mitä niiden takana tapahtuikaan. Sofia sanoi että se näyttää ihan tollolta, johon vastasin että ehkä enemmän Taavilta ja selitin että Tinky-Winky on suomeksi Tiivi-Taavi ja Taavi viittaa hieman taivasteluun ja ihmettelyyn.

Taavi on päässyt ulkoilemaan joka päivä, mutta tänään se ulkoili jo aivan varhain aamulla koska riuhui aamuruuilla ja tallimestäri päätti heittää sen ulos. Yksinään ulkona Taavi viihtyi ylättävän hyvin, mutta oreja kun alettiin tarhata Taavikin villiintyi. Lennokkaita liikkeitä esittelevät orit päätyivät tarhoihin, mutta leikki jatkui ja kierrokset eivät meinaanneet laskea ollenkaan.

Sten käski viedä heinää ulos ja toivoi että orit asettuu ennen tammojen tarhaamista. Jostain orit kimpaantui ja Taavin viereinen ori rynni aidoista läpi, mitä nuori hevonen pelästyi ja painimisen ohella yritti päästä karkuun hypäten aitojen yli. Kuitenkin aivan vauhditon ponnistus melkein kahden metrin rauta-aidoista ei vain onnistunut.

Erotimme orit toisista raippojen avulla ja hyökännyt ori saatiin vietyä talliin väkisin. Taavi makasi pitkään maassa puhisten ja takajalat alkoivat verestää nivusista. Orin noustua ylös verta valui melko runsaasti ja ori oli selkeästi shokissa. Laskin kylmää vettä nivusiin ja muut hoitajat kiiruhtivat puhdasta pumpulia ja teippiä. Puhtailla pinteleillä saimme sidottua hyvin omistuisen paketin orin jalkojen väliin ja paljon pumpulia päälle ja vielä teippiä todella paksulti.

Sten ajoi rekan ovelle ja lastasimme orin sisälle. Lähdin ajamaan harjoittelijan kanssa kohti klinikkaa. Sten oli soittanut jo ja klinikalla odotettiin trauma tiimi valmiina. No ruunaus siinä tuli samalla, mutta henki säilyi. Hoito-ohjeena normi ruunaukseen liittyvä hoito ja rankempi antibiootti.

Taavi ei saa vielä riehua yhtää, mutta sen pitäisi saada kuitenkin liikuntaa. Poikkeuksellista tästä ruunauksesta teki tietysti isommat tihkuvat haavat ja lihasvammana revähdyksiä. Taavia on yritetty hieroa, mutta takapää on sen verran herkkä, ettei sinne ole oikeastaan mitään asiaa. Karsinalevossa se vain jäykistyy enemmän ja enemmän, joten totutimme sen kävelytyskoneeseen. Parissa päivässä Taavi on oppinut melko hyvin käyttäytymään kävelytyskoneessa eikä pahemmin riehu siellä. Se käykin koneessa vähintään kolme kertaa päivässä. Lisäksi olen talutellut sitä ja tehnyt maastakäsin harjoitteita, jottei se kyllästy kehän kiertoon.

Vaikka Taavin onnettomuus oli ikävä, niin se on lähentänyt huomattavasti minua ja tuota onnetonta ruunanrupsakkaa. Olen uhrannut paljon omaa vapaa-aikaani Taavin hoitoon ja lenkkeilyyn. Se on oppinut luottamaan minuun maastossakin liikkuessa, mitä ei ennen voinut edes harkita. Sten on sitä mieltä ettei siitä tule kilpahevosta, kun muut eivät saa edes taluttaa sitä kävelytyskoneeseen ilman että tulee dramaattinen riehumiskohtaus.

Siinä ohessa kun Taavi on kuntoutunut olen päässyt opettamaan sille ihan hyödyllisiäkin temppuja. Ensin varmistin ettei se ole enään kipeä ja tikitkin irroitettiin ennen harjoitteluan alkua. Taavin takareidessä oli vielä isompi vamma, joten sitä hoidettiin hieronnalla ja laaserilla, joiden avulla Taavista on muuten oikeasti kehkeytymässä todella mukava hoidettava. Kuitenkin sitä mukaa mitä ruuna on halunnut liikkua ja ollut virkeä olen puuhastellut kaikkea mahdollista taluttelun, juoksutuksen ja ratsastamisenkin ohella.

Kyllä olen siis päässyt jo Taavin selkään vaikka se toteutettiinkin alkuun ihan väärin eikä se koskaan ole mennyt niin hyvin. Olin siis tehnyt maastakäsin töitä Taavin kanssa melkein tunnin ja totuttanut kaikkeen mahdolliseen myös painoon, kuten aikaisemminkin se on jo oppinut seisomaan kun hyvpin ilman jakkaraa ja jakkaran päällä sen selkään. Nyt se oli niin rauhallinen ja tyytyväinen että otin toisen pitkistä ohjista ja kiinnitin kuolaimiin. Ja vain nousin selkään. Taputtelin ruunaa joka vain seisoi korvat hörössä ja katseli maisemaa sekä otti porkkanan vastaan selkäänsä ilmestyneeltä tyypiltä. Olin niin onnellinen ja tyytyväinen. Pyysin tutuilla käskyilla Taavin käyntiin ja käytin ajaessa sekä maastakäsin työstössä käytettyjä merkkejä sekä apuja. Taavi käveli rauhallisesti ja sieti jopa kaiken laisen heilumisen selässä. Kehuin ruunaa ja laskeuduin alas kulmassa siltä varalta että se peästyy heilahtavaa jalkaa, mutta eipäs pelästynyt. Pikku sätkyt sai kuitenkin tiputettuaan Stenin raipan kulmassa olleesta telineestä, mutta ei päässyt kuitenkaan irti asti.

Nyt olemme tehneet lyhyitä harjoitteita siis myös ratsain ja kaikissa askellajeissa. Tokikin meillä on ollut avustaja parina kertana, mutta tänään menimme ensimmäistä kertaa täysin itsenäisesti, vaikkakin joku henkilökunnasta kävi noin 10 minuutin välein maneesin kahviossa vessassa, täyttämässä karkkikonetta, siivoamassa ja muilla verukkeilla, joita Sten melko varmasti oli määrännyt. Kuitenkin Taavi liikkui mahtavasti ja se jopa tapailee jo välillä ohjastuntumaa, mutta mikä tärkeintä se liikkuu pohkeesta eteen ja kuuntelee hyvin myös hidastavia apuja.

Mössöön

Mössö turvotetaan aina valmiiksi ja on vadissa oven edessä. Värikoodit turkoosit aamulla, punaiset päivällä ja mustat illalla.
Väkirehut on jaettu valmiiksi värikoodi bokseihin turkoosit aamulla, punaiset päivällä ja mustat illalla.
Mikäli mössöä ei ole valmiina ei Taavi saa sitä.
Mikäli väkirehuboksit ovat tyhjät heitä laatikosta leipää ja 1/2 litraa Take It Easy (säkkejä rehuhuoneessa)
Lisukkeet ovat valmiina väkirehujen seassa silloin kun niitä saa.

Hoitovarusteet

Liikutusvarusteet