Kiukku Iitu on tottunut jo käymään hoitolan hoidoissa ja kaikkien yllätykseksi prinsessa tykkääkin uida ihan oikeastikin eikä kiukkua yhtään veteen menosta. Kuitenkin se on liikuttaessa hyvin epätasainen eikä siitä osaa sanoa koskaan millä tuulella se on. Etenkin kiimojen aikaan se on todella jäykkä. Satulaa on soviteltu useastikin, mutta mitään suurta läpimurtoa ei ole löydetty. Alarik määräsi tammalle nyt kiimaa rauhoittavaa rehua ja toivotaan että se auttaa ettei tarvitse alkaa hormoni hoitoihin. Nyt on eletty kuukausi aika säyseästi, joten toivetta olisi että se helpottaa. Iitu ei enään ratsastaessa vingu oreille vaan keskittyy paremmin työntekoon. Se on myöskin tallissa paljon hiljaisempi kuin aikaisemmin.

Tamman ruokintaan lisättiin siis harmony nappulaa, jota muille tallin hevosille ei anneta.

Liikuttaessa tammalla käytetään nykyisin mieluusti koulusatulaa aina kun työskennellään sileällä. Se saa paremmin liikettä lavoilleen ja on paljon tyytyväisempi, kuin aikaisemmin. Se on jopa tottunut kouluraippaan, eikä suivaannu raipasta, jos sitä käytetään nätisti. Una opettanut tammalle paljon uutta ja hänestä on muodostunut vakioratsastaja Iitulle ja Nelli hoitaa hyppäämisen.

Leo saapuu tänään ensimmäistä kertaa Iitun kanssa kahdestaan spaahan. Span toiminta on laajentunut, joten meillä on nyt paljon erilaisia laitteita, mattoja ja huoneita, joissa hevosia hoitaa ja myös henkilökuntaa on lisätty. Tallin puolelta on aina yksi hoitaja spa vuorossa, eli heidänkin työvuoronsa ovat lisääntyneet ja monipuolistuneet, mutta hoitajat ovat ottaneet sen hyvin. Tänään spahoitajan on Roosa ja Mira, sekä minä työskentelen nyt aamun span puolella, koska Alarick on koulutuksessa ja klinikka aukeaa vasta kahden aikaan.

Leo pesi Iitun jalat yhdessä Roosan kansa ja laittoivat tammalle häntäsuojan. Tamma käveli tottuneesti vesimatolle ja aloitimme sen kanssa puolentunnin ohjelman, joka on sen treeni ohjelmassa. Leo vahti Iitua treenin ajan ja Roosa työskenteli lähettyvillä valmiina auttamaan. kolmen kierroksen ympyrät. Mira puolestaan lämmitti saunaa ja valmisteli suolahuonetta.

Vesikävelyn jälkeen Iitulla oli vuorossa jälleen pesu ja saunominen. Saunassa hevoset ovat 10 minuutista puoleen tuntiin, mutta Iitu ei niin viihdy siellä pitkään, joten se on vain 5-10minuuttia noin 50 asteessa, eikä löylyä saa heittää tamman ollessa saunassa, koska ei pidä siitä äänestä. Saunomisen jälkeen tamma menee uimaan ja sieltä takaisin saunaan tätä toistetaan ainakin kolme kertaa hieman tamman innosta riippuen. Tänään se kävi uimassa neljä kertaa kolme ympyrän kierrosta. Antamalla tammalle hieman omaa valinnan vapautta saamme sen pysyvään tyytyväisempänä spaassa, eikä se tänään halunnut lopettaa saunaan, vaan uimisen jälkeen pesu ja solariumin alle kuivumaan. Ensimmäistä kertaa tänään testattiin tärisevää lattiaa Iitulle, mutta kaikista ennakkoluuloistamme huolimatta tamma viihtyi tärinän päällä ja rentoutui jopa paremmin kuin hieronnassa.

Kuivumisen jälkeen sille hierottiin savet jalkoihin ja jalat käärittiin. Leo puki sille talliloimen ja talutti ulkokautta talliin, jossa laittoi vain ulkoloimen tammalla, nappasi heinäpussin mukaan ja vei tamman tarhaan loppupäiväksi tai siis niin pitkäksi aikaan, kuin neiti haluaa.

Nelli ja Iitu osallistuu aamupäivän hyppärille. Iitu oli taas aika kireänä kun maneesissa oli muitakin hevosia hyppäämässä, mutta Nelli teki sen kanssa paljon töitä eikä antanut sille mahdollisuutta jäädä paikoilleen potkimaan. Aloitimme tekemällä puomi- ja kavaletti harjoituksia, joiden avulla Iitu heräili esteratsastuksen pariin. Tamma oli aika innokas ja nakerteli kuolainta, mutta ei antanut sen häiritä suorituksia. Muiden ratsujen suoritusten ajan Nelli teki paljon taivutuksia, siirtymisiä ja voltteja, jottei tamma ala kiukutella.

Verryttelyhypyt olivat melko vauhdikkaita, joista tuli kovasti mieleen kilpaponien valmentamisen. Tamman ilme on aina hyvin keskittynyt ja se vetää korvat aivan niskaan asti liiskaksi ja etuhampaat vilkkuu huulien välistä. Nelli antoi tammalle ohjaa juuri sen verran kuin se pyysi, sillä tamma on tottunut hyppäämään melko pitkällä kaulalla. Aloitimme varsinaisen harjoituksen eli kolmoissarjan hyppäämisen ja kaarevat linjat. Kolmoissarja hypättiin pariin kertaan molemmista suunnista ja sen jälkeen otimme lyhyitä ratoja.

Kun esteet olivat 140cm otimme radan, jossa hypättiin myös kolmoissarja, joka on paljon voimaa ja ketteryyttä vaativa tehtävä. Iitu meinasi olla liiankin innokas ja ottikin siitä keskimmäisen okserin yläpuomit mukaansa. Uudelleen lähestyessä sarjaa Nelli istui syvempään ja rauhoitti tammaa myös äänellään. Iitu hyppäsi hyvin kun Nelli rentoutti itsensä ja antoi tamman hypätä omalla oudolla tyylillään. Lopuksi otimme esteet vielä ylös ja suoritimme saman radan. Hämmennyin kuinka hyvin tamma hyppää verrattuna siihen mitä räpellystä se oli alkuun, kun tamma tuli talliin.

Aenean et porta tortor. Vestibulum sapien elit, blandit et elementum eget, ullamcorper posuere justo. Duis lacinia ligula a enim luctus efficitur. Maecenas sit amet nunc gravida, ornare enim eget, rhoncus nisi. Praesent at aliquam erat. Pellentesque id sem laoreet, congue eros id, congue massa. Sed congue eros non quam scelerisque, et efficitur neque hendrerit. Vivamus interdum elementum leo. Fusce in finibus ante. Curabitur vitae commodo tellus. Vestibulum tempor urna mauris, eget dictum nunc sodales sed. Donec sagittis, massa non fermentum volutpat, odio nisl mollis turpis, id consectetur nisi metus ac nibh. Pellentesque facilisis ligula in iaculis fringilla.

Praesent quis iaculis odio, a semper dui. Vestibulum eget justo eu ligula consequat laoreet. Suspendisse potenti. Aenean vitae dignissim magna, et rutrum elit. Duis finibus urna at turpis commodo, sed scelerisque dui tristique. Nulla tempus volutpat scelerisque. In a massa et ante tempus tristique.

Quisque sapien sem, pulvinar sed turpis in, vestibulum ultrices est. Phasellus semper massa cursus bibendum tincidunt. In ac nulla libero. In ligula sem, lobortis quis scelerisque quis, lobortis eu leo. Nam ac nisl in leo dictum consectetur. Vivamus vestibulum nisl libero, nec pulvinar diam condimentum id. In vel nulla fermentum, sollicitudin est sit amet, egestas tortor. Etiam id egestas urna.

Aenean et porta tortor. Vestibulum sapien elit, blandit et elementum eget, ullamcorper posuere justo. Duis lacinia ligula a enim luctus efficitur. Maecenas sit amet nunc gravida, ornare enim eget, rhoncus nisi. Praesent at aliquam erat. Pellentesque id sem laoreet, congue eros id, congue massa. Sed congue eros non quam scelerisque, et efficitur neque hendrerit. Vivamus interdum elementum leo. Fusce in finibus ante. Curabitur vitae commodo tellus. Vestibulum tempor urna mauris, eget dictum nunc sodales sed. Donec sagittis, massa non fermentum volutpat, odio nisl mollis turpis, id consectetur nisi metus ac nibh. Pellentesque facilisis ligula in iaculis fringilla.

Praesent quis iaculis odio, a semper dui. Vestibulum eget justo eu ligula consequat laoreet. Suspendisse potenti. Aenean vitae dignissim magna, et rutrum elit. Duis finibus urna at turpis commodo, sed scelerisque dui tristique. Nulla tempus volutpat scelerisque. In a massa et ante tempus tristique.

Quisque sapien sem, pulvinar sed turpis in, vestibulum ultrices est. Phasellus semper massa cursus bibendum tincidunt. In ac nulla libero. In ligula sem, lobortis quis scelerisque quis, lobortis eu leo. Nam ac nisl in leo dictum consectetur. Vivamus vestibulum nisl libero, nec pulvinar diam condimentum id. In vel nulla fermentum, sollicitudin est sit amet, egestas tortor. Etiam id egestas urna.

Leo laittoi tamman kuntoon minulle ja suuntasin sen kanssa Derbykentälle. Minulla oli kouluvarustus, mutta ajattelin silti että otamme hieman banketti jumppaa ja treenataan muutenkin Derbyllä estejuttuja käyttäen kavaletteja ja muita kentän tuotteita hyödyksi. Kentien matala tukkisarja olisi ihan hyvä jumppaharjoitus estetreenien ohessa. Kaikkien yllätykseksi neiti oli tänään aivan super hyvällä tuulella. Leo oli kävelyttänyt sitä jo selästä käsin piha-alueella ja uskaltautui ihan yksin Derby kentälle asti, vaikka olin sopinut että tulen kyllä vastaan.

Hevosen vaihtokin meni ilman vinkumista ihan tavallisella luimimisella vain, toki saattoi johtua siitä että ratsastin asiakashevosella joka oli ruuna. Täytynee siis hommata jokunen ruuna, jos kerta Iitu tykkää olla niiden seurassa ja kenties se voisi helpottaa meidän matkustusongelmiakin. Alkuhölkissä en vaatinut juurikaan mitään muuta kuin taipumista ja ulosasetuksia. Tamma tuntui aika notkealta ja on vähentänyt kuolaimen nakertamista huomattavasti sitten kevättalven.

Laukassa tein alkuun muutamia vaihtoja ja lyhyitä loivia väistöjä irrotellen tamman lapoja. Se otti melko samanaisia askeleita molempiin suuntiin eikä kanittanut vasten, joten oletan ettei mitään jumeja ole. Jopa vastalaukoissa tamma tuntui pitävän tasapainon vaikka olisikin mieluummin vaihtanut laukan. Jumppatukeilla Iitu innostui ja meinasi huristua, mutta kuuntelikin ääntäni eikä kiihdyttänyt vaan otti nätisti jokaiseen väliin askeleen niin kuin kuuluukin rennolla isohkolla laukalla. Kokeilin koota tammaa ja tulla kahdella askeleella, mutta se ei ollut niin helppoa ekat kolme väliä onnistui mutta vielä ei Iitun voimat riittäneet kaiken kahdeksan tukin yli koottuna, mutta se ei haitannut tällä kertaa. Kiipeilimme kaikissa askellajeissa bangettaja ja kävimme ihmettelemässä kuiva hautaa joka ylitettiin pariin otteeseen aika ilmavasti.

Loppuraveissa ratsastin tamman rennoksi ja olin tyytyväinen että pysyin itse kyydissä. Kerroin harjoituksista Leolle ja hehkutin kuinka nätisti se oli hypännyt kaikki vaikeimmatkin harjoitukset.

Olen ainut mies jonka neiti on hyväksynyt lähipiirinsä, niin että sitä pystyy käsittelemään ilman suurempaa vaaraa. En kuitenkaan liioimmiten kaipaa tamma selkään, mutta on ollut kerran kävelemässä tamman kanssa maastossa toisten tammojen seurassa tai siis niiden ympäröimänä. Tänään kuitenkin kokeilen suosiotani, sillä Jill on lomalla vanhempiensa luona ja Martina valittaa kun tamma on niin karvainen. Nelli ei halua tulehduttaa välejään tammaan, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää Una ja minä. Una lupasi tulla auttamaan, muttei hänelläkään ole paljoa aikaa, kun nuoria on ratsastettavana.

Harjailin ensin neidin hoitopaikalla, jonka jälkeen hain sille jo ensimmäisen lepyttely lahjan eli heinäverkon. Olimme reunimmaisessa pesukarsinan lisäksi ainoassa umpinaisessa hoitopoksissa, jossa laskin sen irti ja käänsin pään seinään päin, jossa on klippausta varten heinverkolle klipsi ja rengas turvanarulla hevoselle. Iitu oli yllättävän rento, joten uskalsin aloittaa klippauksen ilman tulppia. Tulpat, pumpuli, kumitupet ja paksut korvahuput olivat jo valmiina. Una väänsi ohi kävellessään radiota kovemmalle, jossa soi meidän hoitajien oma soittolista spotifystä.

Kuuntelimme siis hyvää musiikkia, Iitu söi ja minä klippasin rauhallisesti rupatellen tammalle. Yllätyksekseni olinkin kohtalaisen ripeästi valmis kropan osalta ja siirryin halkojen klippaukseen siistittyäni harjamaton reunat ja Martinan ohjeistuksella myös tasoittanut hieman harjaa. Se täytyy vielä nyppiä hieman ohuemmaksi, mutta ei vielä. Kerran Iitu vähän heilautti takalajkaa, mutta laski sen heti takaisin maahan, kun vähän siirsin tammaa hännästä.

Oletko huumannut sen, oli Martinan kysymys kun hän tuli tarkastamaan työni tulosta ja olin juuri viimeistelemässä tamman päätä. Se seisoi hiljaa ja rennosti lepuuttaen päätään sylissäni. Huokaisin ja annoin tammalle pienen pusun. Kelli toi tammalle vähän paksumman talliloimen, jottei sille tule kylmä nyt nakuna.

Suurin ihmetykseni aihe lomalta paluun jälkeen olikin että harjoittelija Leo oli hoitanut ehdottomasti vaikeimman hoidokkini kokonaan ja mikä ihmeellisintä jopa klipannut sen. Martina oli kehunut jo kahvilla käydessämme että tamma on vihdoinkin siisti ja kilpahevosen näköinen. Tämä tieto innosti minua ja uskalsin jatkaa lomaani vielä muutamalla päivällä, kun kävin moikkaamassa lapsuuden ystäviäni ennen paluuta Ranskaan.

Kaikki muut olivat onnellisia paluustani paitsi Iitu. Minulla oli aamuruokinta vuoro ja normaalisti niin rauhallinen ja seesteinen tunnelma vaihtuikin kiljukaula kohtaukseen ja äänet tulivat suoraan Iitun karsinalta. Komensin tammaa ja toivotin muille huomenta, onpa kiva aloittaa työpäivä kun ensin yksi meinaa tulla karsinasta läpi ja sen jälkeen kun viimeisenä eväänsä saa niin vielä on purra koko käden irti.

Menetin malttini ja ärähdin tammalle, mikä oli varmasti virhe, sillä tästä se sai lisää vettä myllyyn ja alkoi nyt keulimaan karsinassa ja huitomaan etusilla. "Ole nyt jo aloillasi. Minähän se vain olen", yritin maaritella tammalle. Kerta kaikkiaan en uskaltanut mennä laittamaan heinäverkkoa tamman karsinaan vaan soitin Nellille. Tämä ei ollut paikalla vaan Saksassa valmentamassa, mistä en tiennyt, mutta lupasi soittaa Leon apuun.

Nuori mies saapuikin muiden harjoittelijoiden kanssa ja tuli karsinan luokse jossa tuijotin tammaa syöden omenaa ja tarjoten siitä paloja tuhisevalle tammalle. "En ole enään suosiossa", tuhahdin Leolle joka otti heinäverkon naurahtaen. Tamma puhisi onneksi edes vähän Leollekin, mutta antoi sentään koskea.

Iltapäivällä yritin hakea tammaa kävelytyskoneelta niin eipä se antanut kiinni ja oli taas turvauduttava harjoittelijaan. Se antoi jopa sellaiselle harjoittelijalle mieluummin kiinni mitä ei tunne. Tyttö ojensi kuitenkin mieluusti narun takaisin minulle kun tamma oli siinä kiinni. Talutin tamman talliin ja pesupaikalle. Minun on pakko yrittää lepyttää tamma jollakin keinolla, joten otin siltä loimen pois ja harjasin pikaisesti. Aloitin hieronnan, jonka aikana painelemalla akupisteitä sain tamman rentoutumaan ja kenties välimme palautuvat edes vähän.

Jill on tainnut päästä pikkuhiljaa takaisin tamman suosioon ainakin sillä perusteella että tamma antoi naisen ratsastaa ihan normaalin alkuverryttelyn ennen koulutreeniämme. Aikaa säästääksemme ja hevosten liikutusta lisätäksemme hoitajat verryttelevät hevosia jos ehtivät tallissa on aina yksi ns jälkihoitaja, joka vastaa siitä että hevonen otetaan pois solariumista tai hierontaloimen alta tai siltä otetaan kylmät pois ja laitetaan kääreet, näin ollen kuntoon laittavat ja purkavat hoitajat ehtivät paremmin osallistumaan liikutukseen ja jokainen hevonen saa noin puolitoistatuntia liikuntaa päivässä plus tietysti mitä tarhassa ja kävelytyskoneessa liikkuvat.

Iitu oli melko hyvin notkistettu, mutta se roikkui hieman vasemmassa ohjassa, kuten tavallista kun Jill on ratsastanut sillä. En ole keksinyt kuinka saisin naisen suoristumaan ja ratsastamaan rennommalla vasemmalla ohjalla, mutta onneksi tiedän kuinka saan tamman nopeasti rennoksi. Muutaman voltin, laukannoston sekä ylitaivutuksen jälkeen, tamma oli jälleen normaali oma itsensä. Kaikki aina luulevat ettei kiukkutammalla voi ratsastaa pohkeella, mutta se on nimenomaan avain tamman ratsastamiseen.

Tänään treenaan tamman kanssa nimenomaan taivutuksia ja aloitin jo ennen laukkaverryttelyä avotaivutukset. Iitu taipui hyvin, mutta kun keskeytin kesken pitkän sivun ja ratsastin voltille. Tässä vaiheessa tamma narskutteli kuolainta ja irvisti epäilevänä. Voltilla ulosasetuksen avulla tamma sai lisää ajateltavaa ja jatkoinkin loppu pitkänsivun avotaivutuksella vastakkaiseen suuntaan. Vaihtelin myös suuntaa ja ratsastin lisäyksiä aina silloin tällöin. Tamma seurasi hyvin apujani eikä vastustanut vaikka tehtävät vaikeutuivat. Vaikka Iitu on vain helppo B tasoinen, niin se silti osaa paljon jopa vaativan tason liikkeitä. Mutta kenelläkään ei riitä hermot ratsastaa koulukilpailuissa tällä kiukuttelijalla, joka ei kyllä viihdy kouluaitojen sisällä ja ahdistuu pilkun viilauksesta.

Laukassa työstin vaihtoja ja sainkin muutaman loistavan vaihdon, mutta kyllä niitä tavallisia kevytperäisiä vaihtojakin tuli. Kokeilin ratsastaa useamman vaihdon peräkkäin. Annoin tammalle ensimmäisen vaihdon avut ja teinkin heti puolipidätteen vaihdon jälkeen. Tamma herkistyi kuulolle ja sain seuraavan vaihdon kolmen askeleen jälkeen. Yllätyin kun tamma pysyi ryhdikkäänä ja seuraava vaihto jälleen kolmen askeleen jälkeen. Nämä riittivät ensimmäiselle kerralle, koska huomasin heti että tamma on hieman väsynyt.

Siirryin loppuraveihin, jossa annoin tamman venyä avoimen muodon kautta eteen alas. Tamma pärski tyytyväisenä ja hieman kyllä nyppi ohjaa. Työnsin tammalle lisää ohjaa siinä vaiheessa kun tamma ei enään nyppinyt ohjaa. Siirryin käyntiin ja annoin tammalle pitkän ohjan.

Leo laittoi tänään tamman kuntoon, jotta pääsen suoraa aamu palaverista lähtemään treeniin. Talutin tamman jälleen vain pihalle, missä Leo punttasi minut kyytiin. Ilma on viilentynyt jo jonkin verran, joten suuntaan maneesiin ulkolämpötilan näyttäessä +7 astetta. Suomessa ratsastettaisiin innoissaan vielä ulkona tässä säässä, mutta näillä leveysasteilla ei kyllä tee mieli mennä ulos kentälle.

Maneesissa aloitimme hölkkäilemällä isoja ympyröitä ja laukkaamalla puoli pitkällä ohjalla, ihan vain jotta saadaan vähän liikettä, kun tamma ei vielä ole ehtinyt aamulla kävelytyskoneeseen, eikä Leo ehtinyt sitä kävelyttää palaverin jälkeen. Kuitenkin näin annan Leolle enemmän aikaa seuraavan hevosen kuntoon laittoon ja alkuverryttelyyn. Iitu tuntui yllättävän notkealta ja se liikkui melko mielekkäästi eteen. Normaalisti sillä on aika reipas, mutta lyhyt laukka ja tänään se laukkasi rennosti isoa laukkaa tikittämättä.

Varsinaisen työskentelyn aloitin ravissa, jossa ratsastin avotaivutuksia ja pohkeenväistöjä, sekä tarvittaessa avustin avotaivutuksissa voltilla. Iitu ei ole mikään luonnonlahjakkuus kouluradoilla ja sen liike kärsii mm avotaivutuksissa, ellei se saa riittävästi apua ratsastajalta. Ja tietysti tänäänkin oli hieman vaikeuksia löytää se kultainen keskitie, mutta pikku hiljaa tamma rentoutui ja alkoi ravaamaan liikkeen läpi. Tällöin myös minun työni helpottui ja pystyin työstämään tammaa paremmin. Laukassa avotaivutus oli Iitun mielestä superhauskaa ja se innostui siitä turhankin paljon ja meinasi jo mennä kylkiedellä avotaivutuksiin. Una nauroi, kun näki meidät maneesissa tullessaan nuoren asiakashevosen kanssa maneesiin. Ei se ehkä kaunista ollut, mutta ainakin tamman yritti parhaansa. Tein muutamat laukanvaihdot, jonka jälkeen palasin ravityöskentelyyn.

Teimme vielä askeleen pidennyksiä ja kokoamisia ympyrällä ja hyödynsin myös vasta-asetusta ja taivutuksia, mutta jätettiin nyt väistöt ja muu piperrys pois. Nautin vain tamman tarjoamasta kyydistä, kun se kerrankin oli tasainen ja rauhallinen eikä tikittänyt alta pois. Lopettelin eteen alas ratsastamiseen ja sitten Leo kävelytti tammaa lähimaastossa.