Veronique

Jotkut miettivät että miksi raahaan hevosia Suomeen niin kaukaa, jotkut jopa arvostelivat Venäjänratsuhevosten tuomista Suomeen, vaikka siitähän ne oli helppo rajan takaa hakea. Joidenkin mukaan en arvosta Suomalaista kasvatustoimintaa (tallissani on monta kansallisaarretta) ja joidenkin mielestä taitoni eivät riitä suomenpuoliverisen vientiin isoille kentille. Voi olla että he ovat oikeassa, mutta kuitenkin omasta mielestäni saan hakea juuri siitä maasta hevosia, kuin mikä tuntuu itselleni hyvältä ja näillä etenkin oreilla, joita tuon niin pystyy rikastuttamaan esim fwb:n kasvatusta. Ja koska Venäläiset istuvat niin hyvin takapuoleni alle ja Ranskalaiset ovat kylläkin hieman mystisiä vielä, mutta paljon kevyempiä ja ketterämpiä verrattuna muihin tallini hevosiin.

Verkku ei ole helpoimmasta päästä tuontitammoista tai oreistakaan. Se on hieman äänekäs tallissa, eikä todellakaan välitä naapurihevosista. Tulee harvojen hevosten kanssa toimeen, mutta sopivan passiivinen Akilina on saanut olla neidin karsinanaapuri ja jopa tarhakaveriksi meinasimme kevään korvalla yrittää neitejä. Nyt ne ovat päässeet juoksutuksen jälkeen yhdessä maneesiin villiintymään ja jäiseen aikaan tarhanneet pyörömaneesissa, koska Verkku yritti laittaa ranttaliksi yksikseen tarhassa. Harjatessa tamma kannattaa pitää kiinni tai ainakin riimunnaru kaulalla, jotta saa otettua kiinni tarvittaessa. Neidillä on tapana vilautella hampaita ja hieman nostella takajalkoja vaikkei alakaan potkia. Harjoina ehdottomasti pehmeitä ja mielellään luonnonkuitu harjoja. Loimittaessa on hyvä laittaa tammalle loimi päänläpi pujottaen, sillä vihaa ryntäiden luona näpertelyä, eli loimen kiinnittämistä.

Ratsunakaan ei ole helpommasta päästä, sillä vauhtia tältä mimmiltä ei tule puuttumaan. Neiti kiskoo rasittavasti ohjia ja yrittää päästä aina vain kovempaa. Mikäli tammalla on liian kova kuolain se ei venytä askeltaan yhtään, vaan tikittää alta pois. Laukassa onneksi helpoin ratsastaa, vaikka onkin osaava kouluratsu. Molemmat kouluratsastajamme joutuvat haromaan hiuksiaan neidin kanssa, joka vain pukittelee ja puree ryntäitään. Joskus tammalla käytetään "leukakoppaa", joka estää ryntäiden puremisen. Ahdistuneisuus voi johtua ihan silkastaan ratsastajan saappaiden väristä, valojuovasta maneesissa tai liian kirkkaasta auringon paisteesta, milloin mistäkin. Parhaimmillaan tamma on esteradoilla, vaikka sitä joskus sielläkin kiukuttaa, niin se ei pysähtele pukittelemaan tai keulimaan, vaan pukit / potkut tulee vauhdista. Maastoon mielellään kaverin kanssa, mikäli ajatus on edetä rauhallisesti. Maastoesteillä kuumuu ja ratsastajan seurattava ihanne aikaa tarvittaessa ravaten pätkiä, ettei maalissa olla ennätysajassa.

Kuitenkin kaikkien onneksi tamma viihtyy autossa, mikäli ilmastointi toimii ja heinäverkko (+ oriseinä) erottaa sen naapurista. Lastautuukin hyvin vauhdikkaasti, jonka vuoksi etenkin ulos tullessa kannattaa olla liina ja vikkelä liikkeinen taluttaja.

01.04.2018 Kutrit kuriin