Inna Grusha

Pieni netti-ilmoitus kaveriporukan levittämänä saikin aikaan melkoisen tarjouksien ryöpyn, josta pääsin valitsemaan ns kirsikat kakunpäältä. Irethin ystävän kautta pääsin koeratsastamaan Innan, tamma ei asunut kaukana, joten koeratsastus onnistui kotitallilla. En ollut heti myyty muutakuin tamman irtohypytykselle, nimittäin se oli hiukan hankala ratsastaa ja pohdin kuin se tulisi tulevaisuudessa pärjäämään mahdollisesti asiakaskäytössä. Kävin toisenkin kerran kokeilemassa tammaa ja viellä kolmannella kerralla mukaani lähti Joukon työntekijän vaimo, joka käy tunneillani ja halusin nähdä kuinka tamma reagoi asiakaisiin. No tammahan pakattiin rekkaan ja totesimme että syteen tai saveen, mutta se on alkanut muokkautua jo parissa kerrassa itselleni miellyttäväksi ja kivan haastavaksi hevoseksi.

Jos Susa tallimestari ei tule Amman kanssa toimeen, niin silti hän on rakastunut täysin Innaan. Vaikka tamma onkin tempperamenttinen, niin se ei kiukuttele sotkemalla karsinaa tai jättämällä ruuat syömättä. Inna on hiukan valikoiva hoitajiensa suhteen, nimittäin kuka vaan ei tule sitä loimittamaan karsinaan kesken aamupalan, vain Susa saa sen tehdä. Myös kuntoon laittaessa ilmaisee satulan olevan todella ällöttävä ja satulavyön vähintään syövän sen. Muuten ongelmaton, käyttäytyy moitteettomasti taluttaessa ja hoitaessa, mutta on pidettävä kuitenkin silmät auki. Nimittäin näkee omia mörköjä, jos sattuu sille tuulelle.

Inna ei ole tallin helpoimmasta päästä oleva ratsu, se on todella kiltti, mutta samalla myös tempperamenttinen. Mitään se ei anna ilmaiseksi, mutta kuitenkin se on niin kiltti että tädit saa sillä hölkätä pitkällä ohjalla ihan missä vaa n ja miten vaan. Tosin täti hölkkäilyn jälkeen se on lievästi sanottuna ikävä ratsastaa, koska yrittää kaikin tavoin päästä helpommallla. Usein menee tappeluksi ja ennen yhteistyötä on vuodatettu verta, hikeä sekä kyyneleit. Saatu muutamat pukkirodeot ja yritetty stoppailua ja keulimista. Siis halutessaan hyvin hankala, mutta kun osaa suostutella ja jaksaa vääntää kevyesti kättä, niin saa tästä hevosesta oikein oivan kouluratsun. Esteillä huomattavasti helpompi, mutta ei mikään tädin kuljetin. Pehmeä ponnistus, vaikka laukka onkin isoa ja pyörivää. Esteiden välissä täytyy vain osata istua ja tukea sekä pitää pohket tuntumalle sekä ohjat kädessä. Maastoesteillä tarvitsee tukea ratsastajaltaa, mutta on kuitenkin rohkea. Ei näe turhia mörköjä, mutta sateenvarjot on sen mielestä pahoja.

Hiukan arka vieraissa kilpailupaikoissa, joten haluaa olla paljon joko jabakarsinassa tai autossa heinäverkon kanssa sekä mielellään tutun hoitajan valvonnassa. Isoissa kilpailuissa, missä yövytään on hoitajan jätettävä vähintään takkinsa karsinan seinälle, jotta tammalla on jokin "tukiverkko".

12.11.2016 Pakkasmaasto
Lauantai aamusta on muutama kokenut oppilas tullut auttamaan kilpahevosten liikutuksessa maastossa. Lähden itse vetämään maastoa, mutta Hanni Vilja osallistuu maastoon Innalla. Kaikki hoitivat itse ratsunsa kuntoon ja kun kaikki olivat valmiita suuntasimme pihalle, jossa nousimme ratsaille. Hanni joutui lähtemään heti liikkelle Innan kanssa kun Annu oli saanut autettua vyön kanssa. Tyttö osasi onneksi arvioida jalkojensa mitan oikein ja pakkasesta virtaa saannut tamma saatiin heti liikkeelle ettei se ala keulimaan. Muutaman hötkyilyn ja sätkyn se kuitenkin ehti jo kentällä ottaa, mutta ruhottui kun pääsi jonoon. Radalla tamma sai purkaa energiansa pois ja vaikka ensimmäinen kierros meni pöhköillen ja rasittavalla loikka tylillä kesti Hanni kyydissä eikä tamma päässyt riistäytymään tyysti käsistä. Vaihdoimme hieman järjestystä ja Inna tuli vierelleni seuraavaan vetoon, nyt sujui paremmin, mutta halut oli kovat pästä johtoon. Viimeisessä vedossa Inna kiri nopeasti keulille, mutta joutui antamaan lopussa periksi parempi kuntoiselle kilpahevoselle, joka ei ollut liikoja energioita kuluttanut edellisillä kierroksilla vaan malttanut mielensä. Koti matkalla Hanni joutui jopa pyyytämään tammaa eteen ja ensimmäistä kertaa pystyi antamaan vähän ohjallakin tilaa ratsulleen.