Bedita C

Ponin kurimus, jonka kanssa ei oikein lapset pärjää ja tallin ratsuttaja on liian pitkä sille. Sain eräällä kilpailupaikalla tarjouksen kyseisestä ponista ja alkuun se tuli vain ratsutukseen minulle. Totesin ponissa olevan potennttiaalia, vaikka alku oli todella vaikea. Tamma ei antanut kunnolla käsitellä itseään, se potki ja puri harjatessa, loimittaessa ja varsinkin satuloidessa. Hierojan kanssa teimme yhteistyötä ja kävimem erilaisilla satulansovittajilla etsimässä sopivaa satulaa, lopulta oikea satula löytyi satula-autosta, josta myös Sergeille löytyi satulat. Kun satula asia oli kunnossa ja selän jumit saatu auki alkoi olla toivoa ratsastettavuuden ja hoidettavuuden osalta. Tähän menessä jo omistaja oli luovuttanut ja minulla oli nyt käsissäni poni teurashinnalla. Aijon laittaa tämän loppuun asti kunnialla ja myydä jollekin näppärälle ponitytölle tai sitten pitää nimissäni ja myydä vasta kun sillä on poniluokistakin menestystä, jollekin kisaponi kasvattajalle.

Vaikka tilanne on kaikinpuolin tasaantunut, niin silti saa olla hiukan varuillaan satuloinnin ja loimituksen yhteydessä. Kuitenkin nykyisin kiukuttelu on vain testailua ja ärsyttävää teiniagstia, joka loppuu yleensä riittävän napakkaan ärähdykseen. Taluttaessa lennokas askelin, mutta ei lähde kiikuttamaan ihmistä mihinkään. Ratsaille nousu jo pihassa on etenkin liukkaalla kelillä ihan näppärä ideä. Lastaus ongelmaton, mutta jos autolle on pitkä matka kannattaa suitset laittaa päähän ja ketju leuan alta. Nykyisin lasten kanssa rauhoittunut ja antaa niiden hoitaa hyvin, mutta vain valvonnan alaisena.

Ratsuna energinen, eteenpäin pyrkivä ja ison liikekapasiteetin omaava. Tullessaan minulle se pukitteli ja keuli, mutta syynä oli selän jumit ja kaulan lihasten kasvu. Poni ei ollut päässyt liikkumaan riittävästi, minkä vuoksi se oli mennyt tukkoon ja liikkuminen oli sille hankalaa ja epämieluisaa. Nykyisin tamma on kuitenkin terve, iloinen ja eloisa tyyppi. Laukannostoissa saattaa edelleen kuumua ja joskus laukassakin etenkin kokoamisharjoitteita tehdessä, mutta ei lähde kiikuttamaan, vaan pomppii hetken paikallaan, kunnes se lähetetään eteenpäin. Esteillä kuumempaa sorttia ja joskus kyttää. On muistettava vaikka tulee edestä, niin ei saa jäädä vetämään. Tämä ongelma on noussut esiin että käden on oltava vakaa tasainen ja tuntumalla, mutta on pystyttävä antamaan ohjaa hyppyyn. Sarjaesteet hyppää hyvällä imulla, jos ensimmäiselle osuu hyvin. Kun imu esteelle on päällä, niin ei kiellä, mutta jo kaarteeseen saattaa jäädä kyselemään. Tässä vaiheessa kättä vähän ylös pohkeet kiinni ja raipalla napautus kaulalle, niin Poni menee kyllä. Maastossa energinen ja iloinen ratsu.

Kisoissa tarvitsee tutun kainalon, jonne piiloutua ja hakea lohtua. Esittää kovaakin jätkää, mutta todellisuudessa se on hyvin jännittynyt kilpailupaikalla. Esteverryttelyyn iso rusetti häntään, nimittäin potkii jos laukkaa takaa ohitse, kun sitä pelästyy. Verryttelyssä paljon työskentelyä ja jos haluaa ottaa väli käynnit niin pois verryttelystä siksi aikaa, käynnissä vain hermostuu verryttely alueella.

25.11.2015 Muutto uuteen kottin
Peppi on asunut naapurin maneesitallilla, mutta nyt on koti valmis ja Sergeikin muuttanut talliin, joten on aika hakea Peppi kotiin. Jouko haki ponin varusteet henkilöautolla ja minä ratsastin ponin uuten kotiin. Saapahan samalla liikuntaa. Varustin ponin käytävällä ja heitin sille loimet selkään Talutin sen ulos tallista ja nousin ratsaille. Kävelimme maneesiin, jossa heitin loimen ja omat takit seinustalle ja aloin työstämään käyntiä. Otetaan nyt viimeiset ilot irti maneesitallilla asumisesta. Taivuttelin tammaa ja tein parit pohkeenväistöt. Poni on kivasti kehittynyt etenkin keskittymisen puolella, se malttaa tehdä jopa virheitä ja korjata niitä. Ravissa keventelin ensin avoimessa muodossa hakien mahdollisimman pyöreäksi. Laukassa myös pyöreyttä. Peppi ajoittain rikkoi muotoa ja nousi kuolaintuntuman yläpuolelle, mutta sisäpohkeella taivutusta, niin palautuminen takaisin kuolaintuntumalle välittömästi. Tein hiukan puomijumppaa, kun sellainen maneesissa oli eilisen tunnin jäljiltä. taivuttelua viellä harjoitusraviss, jonka jälkeen olimme valmiita lähtemään kotia kohti. Loimet ja takit päälle, ja matka kotiin alkoi. Peppi käveli reippaasti ja innokkaasti, koska pitää maastoilusta. Ihmetteli kyllä kun tutulta lenkiltä käännyttiinkin eritielle ja pysähdyttiin johonkin pihaan. Hyppäsin alas ja tulitin Pepin talliin. Sergei huusi tarhassa innoissaan. Hoidin Pepin ja laitoin sille vanhan ulkoloimen päälle. Vein sen tarhaan joutohevosten viereen. Sergei oli pettynyt kun daami vietiin niin kauas, vaikka se olisikin ollut vähän pieni Sergein mieleen.

02.12.2015 Varustetestit
Olin infentoinnut Pepin varusteet ja todennut että tammalla on vain rytkyjä, koska Sergeinkin vanhat varusteet ovat liian isoja ponille. Olin päättänyt hankkia uudet kunnon varusteet ja tehnyt tilaukset Italiaan, Saksaan ja Ruotsiin, josta Pepin varusteita alkoi pikkuhiljaa kerääntyä. Vaikka poni onkin estepainotteinen ja sillä on hyvä estesatula, niin en voinnut vastustaa kiusausta, kun omalle takamukselle ja ponin selälle löytyi sopiva satula. Päätin että myyn sen sitten ponin mukana pois, koska tuskin lisää poneja minulle tulee tai ei sitä koskaan tiedä. Kaukokiidon rekka pysähtyi tänään pihassa ja Pepin suurinosa varusteista saapui, kuten tämä kyseinen satula suoraan tehtaalta. Jouko auttoi kantamaan kamat talliin, jossa järjestin ne kaappeihin. Hain tamman tarhasta käytävälle ja aloin testailla uusia varusteita. Pintelinpatjat ovat samat kuin Sergeillä, mutta eri kokoa, joten niiden tiesin toimivan. Pintelöin ponin rivakasti ja laitoin etusiin bootsit. Virittelin satulaan lampaankarvan ja jalustimet hihnoineen. Nostin paketin ponin selkään ja se istui kuin valettu. Karva ja satula pitää ratsastaa sisään, joten en laita huopaa tänään. Suitsiksi viritin aaltoilevalla timanttiotsapannalla varustetut hackamoresuitset. Heitin vanhan enkkuviltin tamman pyllyn päälle ja talutin sen pihalle. Oven suusta nappasin kypärän ja hanskat, ja tarhan tolpasta paksumman takin jonka oli riisunut aijemmin tarhoja siivotessani. Varusteet päälle ja pihassa jakkaralta ponin kyytiin, ettei satula mene vinoon. Vyön kiristys ja viltin tarkastus. Pyysin Pepin kevyellä avulla käyntiin. Annoin tamman kävellä vapaalla ohjalla kohti metsätietä. Tänään vain maastoillaan rennosti. Peppi on niin mukavan rauhallinen ja hyvin ratsastettavissa maastossa. Se kuuntelee istuntaa ja toimii pienillä avuille, eikä kuumu tai sikaile kuten kentällä tai maneesissa. Lenkillä hölkkäiltiin eteen alas muodossa, tehtiin myös vähän harjoitusravissa pohkeenväistöä puolelta toiselle. Kevyt pakkanen ja selkeä ilma tekivät ratsastuksesta lumisella maantiellä mukavaa ja nautittavaa. Törmäsimme lenkillä myös naapuri tallin tuntihevosiin, joita henkilökunta oli lähtenyt lenkittämään ja saimme heistä seuraa laukkapätkälle. Peppiä hiukan harmitti jättää laukkapätkän jälkeen kaverit, mutta muutaman hirnahduksen jälkeen Peppi lähti marssiman kotia kohti. Parit laukannostot ja olin tyytyväinen kevyttä hölkkää loivaan ylämäkeen ja loppumatka menikin kävellen. Tallilla hoidin hevosen takaisin tarhaan, koska se ei ollut hikinen. Varusteet paikoilleen ja hevosille heinää tarhaan. Sergein liikutus jää myöhemmäksi. Nyt ne saavat syödä aamupäiväheinät rauhassa.

07.01.2016 Jäämaasto
Annu lähtee Ketkun kanssa meidän seuraksi, kun lähdemme jäälle vähän treenaamaan kuntolaukkaa. Jouko on paripäivää jo poikien kanssa käynyt jäällä kokeilemassa sen kestävyyttä ensin moottorikelkoilla ja nyt sitten traktorilla. Loimitimme tammat huolella ratsastusloimin ja villaviltein. Pihalla nousimme kyytiin ja suuntasimme rantaan. Peppi oli jännittynyt ja innoissaan, se tuntui jopa hiukan räjähdysalttiilta. Lähdimme kohti kylää ravaillen jäällä tähystellen ettei missään ole railoja tai reikiä jäässä. Ennen kylää ehdimme ottaa pienen laukka pätkänkin, jossa sain maistaa Pepin pukkeja. Kylältä nousimme hetkeksi maihin ja liikuimme kuntoilualueen reunaa lumihangessa kahlaten Ketku edellä, ettei Peppi uppoisi. Päädyimme takaisin jäälle ja jatkoimme matkaa naapuritallin kautta takaisin kotiin. Koko matkan jäällä me laukkasimme ripeää matkaa voittavaa laukkaa tai Ketku laukkasi ja me kiidimme melkoista haipakkaa. Kun saavuimme rannan tuntumaan hidastelimme ja lopulta ravasimme ja kävelimme. Pihan läpi kulkiessamme Peppi oli lievästi sanottuna vireä ja rasittava. Pikkuisen keulimistakin oli havaittavissa, kun yritimme kävellä ja jutella, mutta Pepin liikkuminen oli enemmän laukannostoja muistuttavaa. Ravasimme hetken ja jälleen yritimme kävellä. Peppi rauhoittui kun koti oli näkyvillä. Taputin tammaa ja annoin pitkän ohjan. Talutimme huurteiset hevoset talliin, jossa ne pääsi suihkun kautta lämpimien loimien alle ja nauttimaan ensin melassivettä ja sen jälkeen aamuheiniään loppuun. Molemmat tammat pääsivät kympin jälkeen pihalle, kun olivat kuivahtaneet.

17.01.2016 Rataestevalmennus valmentaja Mette (VRL-13589)
Pikku reissu etelä-saksaan, jossa on sulat maat ja mahdollisuus treenata maastoesteitä. Valmennuksia oli sovittu Zanolle, Akilinalle ja Pepille, joten nämä kolme heppaa ja minä lähdimme pika visiitille. Paluumatkalla ajamme Ruotsin kautta ja käymme tervehtimässä serkkuani Eleonoraa. Sergei matkustaa edeltä Annun kanssa Ruotsiin ja Eleonora on luvannut testata oria. Se ei jostain syystä tahdo oikein unohtaa kaatumistaan ja meno on huteraa. Tällä kertaa valmennettavakseni pääsi ponitamma Peppi ja ratsastajansa Sissi. Pieni poni oli mukavaa vaihtelua aiemmin valmentamiini puoliverisiin, joten suunnittelin ponille hauskoja tehtäviä valmennuksen ratoksi. Ensimmäiseksi alkuverryttelyjen jälkeen Sissi ja Peppi pääsivät ylittämään kolmen ristikon sarjaa. Ristikot olivat todella matalia, vain 30cm korkuisia ja niiden väliin mahtui hyvin kolme laukka-askelta. Peppi suoriutui tehtävästi hyvin, joten siirsin ristikot lähemmäs toisiaan, niin, että niiden väliin mahtui vain kaksi laukka-askelta. Tämäkin sujui melko hyvin, viimeisessä välissä Pepillä menivät askeleet hieman sekaisin ja viimeinen puomi hieman kolisi. Pyysin ratsukkoa tulemaan sarjan uudestaan ravissa, jottei ponille jäisi pahaa makua suuhun. Seuraavaksi lyhensin välit yhteen laukka-askeleeseen ja kehotin ratsukkoa hyppäämään. Peppi hyppäsi hienosti ja alkoi ihan kunnolla innostua. Sissi sai tehdä useita ympyröitä toisessa päädyssä, jotta sai Pepin laukan taas kivaksi ja rauhalliseksi. Lyhensin sarjavälit innariväleiksi, eli niihin ei mahtunut yhtään laukka-askelta. Muistutin ratsukkoa vielä rauhallisesta laukasta ja pyysin heitä aloittamaan. Peppi hyppäsi hienosti ja Sissi pysyi vauhdikkaissa hypyissä hyvin kyydissä. Olin tyytyväinen valmennukseen ja jätin ratsukon tekemään itsenäistä loppuverryttelyä.

18.01.2016 Maastoesteitä
Saksassa Alkuverryttelyt suoritettuamme maneesin suojassa siirryimme läheiselle hiekkakentälle, johon oli poni ryhmää varten tuotu pienempiaä tukkeja ja tarkkuusesteitä, sekä helppoja risuesteitä. Sakasalainen ponivalmentaja otti meidän Pepin kanssa riemuissaan ryhmään mukaan, vaikka olemmekin vain tämän kerran mukana. Tamma tuntui todella enregiseltä (kuten tavallisestikin), mutta silti se oli todella miellyttävä ja helppo ratsastaa. Isosta energiasta huolimatta tammalla ei ollut tyhmäily mielessä, vaan se hyppäsi kiltisti kaikki esteet mitkä pyydettiin ja oli todella tasainen, jopa sarjoilla ja bangeteilla, jotka tammalle tuottavat yleensä vaikeuksia, koska se menee liian kovaan mahduttaakseen ylimääräisen askeleen hevosväleihin ja siitä sillä palaa aina hihat. Tällä kertaa emme hypänneet veteen, vaan hyppäsimme vedessä olevaa matalaa estettä, mikä oli kyllä melkoinen voiman ponnistuts myös ryhmän muille poneille ja vaati meiltä ratsastajilta hirmuista tasapainoilua. No me Pepin kanssa sitten toimittiin myös kiinniottajina, kun eräs tyttö tipahti esteen jälkeen ja poni vain laukkasi oikeastaan syliimme. Kehuin omaani ja rauhoittelin vierasta ponia, joka oli aavistuksen järkyttynyt tilanteesta. Kyseesä oli paljon isompi poni kuin Peppi, mutta itsepäinen ponini ei aikonutkaan väistää isompaa ponia, vaan jäi paikoilleen napittamaan.

19.01.2016 Matkailu avartaa
Aamu yöstä, yhden aikaan paikalliset hoitajat auttoivat minut matkaan kolmen hevosen kanssa ja suuntasimme lautalle, jolla ylitimme Ruotsiin ja sieltä suunta oli Guards Hingstarsiin moikkaamaan Eleonora serkkua ja muita tuttuja sekä jatkaa hiukan valmentautumista Sergein kanssa. Annu otti meidät iltapäivällä vastaan ja purimme hevoset kävelytyskoneeseen ja sieltä hoidon jälkeen karsinoihin lepäämään. Peppi osallistui illasta opettajaopiskelijoiden tunnille hevosenhoitajaopiskelijan kanssa. Tunnin aiheena oli puomityöskentely ja ratsastajana toimi Helen Flinx, tyttö piti Pepin energisyydestä ja ilosta liikkua, se sai myös opettajilta kehuja kärsivällisyydestään (mikä yllätti minut) ja tunnin pitäjältä hevosmaisista liikkeistään. Poni kun venytti samoilla väleillä kuin hevoset tekivät tehtävät, paitsi laukkatehtäviin ohjaaja opettaja käski opiskelijaansa lyhentämään välit.

22.01.2016 Klinikka käynti
Neljä tammaa ja Segei lastattiin puolilta päivin rekkaan ja lähdin Annun sekä Kartsan kanssa kohti uutta Spellcare vOy:n klinikkaa. Ajomatka sujui hyvin ja Sergei kiinnitti huomionsa tyttöjen sijasta heinäverkkoon. Klinikalla tammat lastattiin pihalle ja vietiin odottelemaan karsinoihin, joissa niiltä otettiin kuljetussuojat pois ja vähennettiin yhteen loimeen. Peppi ihmetteli korkeita seiniä ja oli hiukan hätäinen, kun ei nähnyt muita hevosia, niin otimme sen heti Sergein jälkeen vuositarkastukseen. Eläinlääkärin lausunto: Bedita C reagoi hieman taivutuksessa vasemman takajalan alaniveliin, mutta se oli niin vähäistä, eikä kuvistakaan löytynyt mitään, niin hoidoksi riitti ainoastaan klinikalla takajalan piikitys. Seuraava viikko kannattaa ottaa rennommin. Kaikki muu ok. Piikittämisen vuoksi tamma rauhoitettiin, joten se sai hiukan heräillä karsinassa ilman kiirettä. Peppi käyttäytyi tarkastuksen ajan moitteettomasti ja Kartsa pystyi juoksuttamaan sen narussa ja riimussa vaikka mietä hiukan jännittikin vieras ympäristö.