Viihdelinna

Beata

Virallinen nimi Beata RUS
Rekisterinumero VH22-101-0002
Syntynyt, ikä 08.04.2018, 8v
Rotu, sukupuoli Venäjänratsuhevonen, tamma
Väri Merkit
Mustanruunikko kts. kuvat
Säkäkorkeus 157 cm
Painotuslaji Kenttäratsastus
Kenttä Koulu Esteet Varusteluokka
CIC1 Helppo A 110 cm Light
Kasvattaja Omistaja
Olag Mertens, Venäjä Telma Titogov (VRL-09562)
3 Star Prospect, 1188 pistettä

Tasainen kilpahevonen, joka tekee tuntityötä enemmän kuin mielellään. Voiko sellaista edes olla olemassa? No itseasiassa voi, tai sitten meillä on kännyt satumainen tuuri. Satuin vain selailemaan tuttujen kasvattajien sivuja lähinnä ajatellen uusia varsoja ja tehden seuraavan vuoden astutussuunnitelmia. Kun satuin huomaamaan hieman harvinaisemman kasvattajan Mertensin talliin palautuneen kasvatin. Kasvattaja kun toivoo sivujensa mukaan tietävänsä hevostensa asuinpaikat ja tarjoutuu ostamaan kasvatit takaisin ja koska Beatan omistaja oli joutunut auto-onnettomuuteen oli Olag lupautunut ottamaan tamman myyntiin. Niinpä pyysin Olagilta videoita ja niiden jälkeen pyysin tuttua ratsuttajaa Venäjällä käymään koeratsastamassa pienehkö kevyt tamma. Pitkä miesratsastaja totesi, että kylläpäs pienessä tammassa on sisua ja voimaa. Lähetin tamman eläinlääkäriin, joka lähetti omalle eläinlääkärilleni tamman kuvat ja sen jälkeen tammalle alettiinkin etsiä kyytiä Suomeen. Lupasin Olagille palauttaa tamman, mikäli se ei meille sovikaan ja lähettää hänelle kuulumisia.

Beataa voisi kutsua leppoisaksi tyttökullaksi, oikeaksi naapurin kultaiseksi tytöksi. Sillä vaikka olenkin monenlaisia tammoja kohdannut elämäni aikana ei niistä yksikään ole ollut näin kiltti ja rakatettava. Jopa henkilökunta käy haliterapiassa tamman karsinassa, mikäli jokin ahdistaa. Tamma on kaikkein hoidettavissa ja rakastaa haleja sekä otsa hierontaa. Se ei ole oikeastaan mistään herkkä, mutta koska se on niin siistikin eli vihaa piehtarointia kurassa tekee sen heti karsinassa kun loimi on riisuttu. Tunninkin jälkeen kannattaa hetki antaa olla, niin saa piehtaroida ja sitten vasta harjaus ja loimitus. Beata on rauhallinen taluttaa ja sen vuoksi se onkin usein markkinoilla ja muualla toimimassa myös talutusratsuna. Tämä seikka huvitti paljon tamman entistä omistajaa, joka on seuraillut tamman toimia ahkerasti foorumimme kautta ja oppinut samalla myös Suomea.

Ratsuna tammamaisuus tulee eniten ilmi, mutta sekin vain sen suhteen ettei niin suuresti arvosta opettajan huutamista ja sen takia onkin rennoimmillaan tunneilla missä käytetään kuulokkeita. Myös opettajamme ovat oppineet hiljentämään ääntään, kun tamma tulee kohdille. Muutoin Beata on pehmeä ja helposti ratsastettavissa, kun ratsastetaan avoimessa ja hieman pitkässä muodossa. Koulutunneilla ratsastajan on hieman jo osattava ja pystyttävä ratsastamaankin ohjat kädessä. Tamma valuisi kovin mielellään avoimeen ja melko matalaankin muotoon. Osaa kaikenlaisia tempuja, mutta kilpailuissa yleensä muoto on se mistä jää vajaaksi. Jonka vuoksi Beata kilpailee lähinnä helppo A tasolla tai matalemmalla oppilaiden kanssa. Eniten Beata nauttii estetunneista ja sillä usklataa kuka vain hypätä. Usein se ensimmäinen hevonen, jolla aletaan harjoitella esteitä ja täditkin uskaltaa hypätä tällä kapealla tammalla. Kenttähevosmaisesti hyppää kuitenkin melko matalasti, mutta on kuitenkin trkka jaloistaan ja harvoin pudottelee. Maastossa edelleen maailman luotettavin, mutta harvoin johtohevosena, koska on niin oppilaiden suosiossa. Tamma on melko vauhdikas maastoesteillä, mutta kokematon maastoesteiden hyppääjäkin voi turvallisesti hypätä tammalla, jos ohjat pysyy käsissä ja osaa tehdä pidätteitä.

isä
Brante RUS
Venäjänratsuhevonen, evm
ii.
Rurik Raiz
Venäjänratsuhevonen
ie.
Bozhena 741
Venäjänratsuhevonen
iii.
Rantata xx
Englannintäysiverinen
iie.
Rahil RUS
Venäjänratsuhevonen
iei.
Bornag
Venäjänratsuhevonen
iee.
Halkjina
Venäjänratsuhevonen

emä
Erna Elisja
Venäjänratsuhevonen, evm
ei.
Elliot xx
Englannintäysiverinen
ee.
Glikérija
Venäjänratsuhevonen
eii.
Erast RUS
Venäjänratsuhevonen
eie.
Flik Girl
Englannintäysiverinen
eei.
Olandge
Venäjänratsuhevonen
eee.
Gorazd RUS
Venäjänratsuhevonen

LAJI Sijoituksia 0 kpl
00.00.0000 Järjestäjä luokka 00/00
00.00.0000 Järjestäjä luokka 00/00
00.00.0000 Järjestäjä luokka 00/00
00.00.0000 Järjestäjä luokka 00/00
LAJI Sijoituksia 0 kpl
00.00.0000 Järjestäjä luokka 00/00
00.00.0000 Järjestäjä luokka 00/00
00.00.0000 Järjestäjä luokka 00/00
00.00.0000 Järjestäjä luokka 00/00

Koulu
10
SYY 2017

Kuka kyseenalaistaa valmentajana hevosen omistajan? No aika harva, mutta yksi niistä on tallimestarin tytär Elin, joka kyllä laittaa vastaan jos jokin ei mielestään mene oikein. Toisaalta se on hyvä piirre, mutta joskus todella rasittava ominaisuus, etenkin jos on itse väsynyt tai muten puolitehoilla. Toisaalta tämän teinin valmentaminen antaa aina aihetta iloon, sillä neiti on äärettömän taitava hevostenkäsittelijä ja on aina innokas oppimaan uutta vaikka sitten kyseenalaistamalla vanhaa. Tänään Elin ratsastaa Dejalla valmennustunnilla, joita olen luvannut pitää. Niitä voidaan kutsua joko valmennustunneiksi tai yksityistunneiksi, mutta sillä ei ole merkitystä.

Alkuverryttelystä asti Deja oli aavistuksen vastahakoinen ja rauhaton suustaan. Volttityöskentelyssä Elin sai sen kuitenkin hyvin ulko-ohjan tuntumalle ja meno tasaantui hieman. Volttikahdeksikolla ratsukon haateiksi koitui tuo suoristaminen volttien välillä. Deja jännittyi aina kun Elin suoristi tamman. Kehoitin käyttämään enemmän pohjetta ja vain päästämään ohjasta muutamia millejä. Toistojen kautta jo lopulta Elinin istuttua jo harjoitusraviin alkoi Deja rentoutumaan ja hengähtämään suoristuksessa. Muutama onnistuminen ja palkittiin tamma laukalla. Otimme laukkaa keskiympyrällä taivutellen sitä huolella. Muutaman kerran neiti säpsähti hieman talkooporukoita, jotka laittavat maneesia talvikuntoon ja raahaavat esteitä maneesin puolelle. Vivian eli Elinin äiti piti kuria talkooväelle ja samalla vilkuili mitä kentällä tapahtuu.

Pienet säpsyilyt eivät Elinin istuntaa juurikaan horjuttaneet, vaan nuorukaisen uskomattoman eleetön ja siisti istunta vain halasi tammaa kun se otti pienen pyrähdyksenkin. Isoja muutoksia Elin ei tehnyt kun korjasi tamman takaisin ruotuunsa, eikä hän missään vaiheessa suuttunut herkälle tammalle. Laukkatyöskentely oli aivan perustyöstöä hakien taivutusta ja välillä suoristuksen kautta vasta-asetusta. Muutamat laukanvaihdot suoritettiin lävistäjällä, mutta ei niitä alettu hiomaan sen enempää, kun olivat melko siistejä ja ilman pukkia. Lopputunnista otimme viellä volttikahdeksikkoa ja nyt suristuksesa oli pysähdys ja silloin tällöin erillisestä käskystä peruutus, josta suoraan raville lähtö. Joko Deja oli riittävän lämmennyt ja ajetukset juoksivat sopivaa vauhtia tai sitten Elin ratsasti super säntillisesti, sillä yhtäkään jännittymistä ei tullut edes peruutuksessa. Kehuin ratsukkoa joka siirtyi kevyeeseen raviin ja loppukäynnit kävelivät piha-alueella.


11
SYY 2017
Esteitä maneesissa
Telma

Dejan kanssa harjoittelusta ei ollakaan viellä päiväkirjoihin merkintöjä tehty. Tamma on kuitenkin ollut täyspäiväisesti tunneilla tai treenissä, joskus molempia liikuntamuotoja samalle päivälle. Tänään suuntasin tamman kanssa jo aamusta maneesin, johon sunnuntaina rakennettiin esteet, sillä valmistautuminen hallikauteen on alkanut. Dejan ensimmäinen estetreeni hallissa ja olen varma että tila meiltä ainankin loppuu. Jake pitää tänään aamutunnit minulle ja muutamalle ratsuttajalle ja iltapäivällä Heli aloittaa omat tuntinsa puomi-ja kavalettiaiheilla.

Deja liikkui jo alkutunnista rasittavan tikittävästi, mutta hissukseen sekin alkoi rentoutumaan ja löytämään oikeaa muotoa ja tempoa missä minä halusin sen liikkuvan. Jake laittoi minut kiusaamana tammaa väistöillä ja taivutuksilla, jotka eivät ole tammalle omiaan. Se kuitenkin rauhoittui ja sen myötä alkoi ratsastuskin sujumaan astetta paremmin. Kun pääsin vihdoin ratsastamaan pohkeellakin, niin Deja kulki jopa kuolaintuntumalla, tosin laukassa se hieman nyhti ohjaa.

Ensimmäiset maneesihypyt otettiin risitkolle, jota hypättiin voltilla. Ja lopuksi volttikahdeksikolla. Tilaa ei liikoja ollut, mutta pieni tamma mahtui helposti kääntymään. Ensimmäisenä meillä oli yksittäisiä pystyjä, joita lähestyttiin kiertämällä puoli maneesia. Keskihalkaisijan suuntaisesti oleva pysty este yliettiin viistosti ja Deja otti siihen aina hyvi ilmavan ja vauhdikkaa hypyn. Hyppyihin mukautuminen oli viellä hankalempaa, kuin kentällä, koska hyppy oli nyt niin nopea ja lyhyt kestoinen. Kuitenkin toistojen jälkeen pääsin rytmiin kiinni ja vasta kun minulla oli ajoitus ja tasapaino kunnossa Jake päästi meidät pysty okseri sarjalle. Dejan mielestä sarja oli super kiva ja sinne oli mukava venyä vaikka eka este olikin ensin matala. Pääsimme loppuun hieman korottamaan okseriakin ja Deja hyppäsi valtavan hienosti vaikka okseri taisikin olla 130cm korkuinen. Pikkuinen tamma oli ansainnut pienen rallittelun jälkeen loppuravit maastossa ja kahlailun vesiesteellä.