Lisää sopivia ratsuja ritareille. Turnajaiskausi 2017 alkaa olla ohitse lukuun ottamatta mutamaa näytöstä ja ulkomaan turnajaisia. Mutta kotimaassa emme enään tänä vuonna pääse kunnon turnajaisiin. Halliturnajaisia mahdollisesti järjestetään myös kotosalla talven aikana, mutta ne ovat mittakaavassaan sangen pieniä. Joten talven aikana on aikaa hyvin kouluttaa uusia hevosia tehtäviinsä väljemmällä aikataululla. Yksi näistä ratsuista on Kata niminen shirenhevonen.
Kuten tavallista shirenhevoselle on Katakin äärettömän kiltti ja lempeä nuori hevonen. Tamma on jo junnuna ollut äidin tehtävissä, joten tietynlainen hoivaaja luonne Katassa piilee. Se on hyvin suojeleva laumassa pienempiä poneja kohtaan ja pitää niiden puolia toisilta hevosilta. Joskus pienet toki kokevat Katan huolenpidon liiallisena ja talvisin sen mahan alusta kannattaakin tarkastaa hokin reijiltä. Hoitaessa hyvin yksinkertainen seisoo missä vain ja mien vain, kunhan lattia pysyy paikallaan, niin Kata on ihan tyytyväinen. Varustaminen ja valjastaminen ei tuota ongelmia, tamma laskee jättipäänsä aina alas ottaen kuolaimet kiltisti ja sujahtaen länkiin tai rintaremmiin. Taluttaessa ongelmaton, kulkee pitkän narun päässä ja on joskus ärsyttävänkin hidas. Trailerissa tamma ei mielellään matkusta, mutta rekassa se matkustaa ongelmitta.
Hieman läheisriippuvainen tamma on aina ollut, mutta se ei kuitenkaan yleisesti ottaen tuota ongelmia ratsastaessa eikä myöskään ajaessa. Kuitenkin jos kaverit jättää kesken treenin tai verryttelyn huutelee hetken niiden perään ja on jännittynyt, mikäli startti ajat ovat peräkkäin, niin kannattaa kysyä saisivatko ne odotella samassa tilassa toisiaan. Sannin kanssa Katasta on tullut lähes erottamaton, no toisaalta ovathan ne samassa pihatossa ja vieläpä pareina parivaljakossa. Tämän valjakon erikoisuutena on se etteivät ne kotosalla tarvitse silmälappuja, vaan keskittyy täysin ilman lappujakin. Kilpailuissa ja näytöksissä laput on käytössä, koska kuuluvat varustukseen. Nuorempana valjakon osana Kata on aika valjakon oikeassa reunassa, eli Sanni jää tien puolelle. Kta hakee hyvin turvaa ja apua Sannista.
Ratsuna Kata ei ole mikään itsestään selvyys. Mikäli tamman haluaa tekevän töitä kunnolla täytyy ratsastajan olla jo osaava. Alkeistuunneille ja ponijatkotunneilla se kyllä hölkkäilee ja löntystelee menemään, mutta kun vauhtia pitäisi saada pidettyä yllä, niin tammasta tulee hyvinkin siirappinen ja raskas ratsastettava. Kun ratsastaja on riittävän napakka ja tomera, eikä luovuta mutamasta jalan nostosta ja pienestä luimimisesta, niin kappas tamma alkaa myös liikkumaan. Tekee pieniä puomi ja estetehtäviä ongelmitta. Maastoesteillä saattaa jopa yllättää kuinka hienosti osaa suoriutua isohkoistakin esteistä.