"Siis mitä oletko ostanut meille kerrankin riittävän ison hevosen, joka liikkuu kuitenkin kevyesti ja mielellään?", ihmetteli opettajamme Heli. Hän oli pitkään ripittänyt minua siitä, ettei pitkille miesratsastajille oikein ole sopivia hevosia tai ainankin valikoima on melko suppea. Ja tosiaan ostin Kanadasta asti hevosen, jolle aloin etsimään seuraa muutto puuhiin. Minulla oli jo kuljetus firma tiedosa, joka ruunan kävisi hakemassa. Kuitenkin olisi kätevää jos samaan kyytiin saisin useamman hevosen.
Leo, lempeä pieni suuri mies. Ruunalla joskus saattaa unohtaa oman kokonsa ja tunkee ihmisen ”hiekkalaatikolle”. Sen mielestä ihminen on aina pomo, eikä se voi kyseenalaistaa koskaan ihmisen käskyjä. Leo on melko yksinkertainen ja vaivaton hevonen, mutta se on tallissa hieman levoton, jos jää yksin talliin. Sen vuoksi Leo yleensä on niillä tunneilla missä sen lähimmät karsina kaveritkin ovat. Kesäisin Leo asuu pihatossa, mutta sillä on karsinapaikkakin tallissa. Hoitotoimissa ruuna on melko osallistuvaa sorttia ja jos et pidä varaasi saattaa harjakassi olla kaltereiden päällä. Valjakon eteen varustaessa ruuna seisoo kuin lattiaan naulattu ja vain korvat pyörivät, kun se kuuntelee mitä ihminen tekee.
Kun ruunalla riittää tekemistä se on erittäin miellyttävä ratsu, vaikkei olekaan tallin osaavin hevonen. Leo saattaa keksiä omiaan, mikäli sille tulee tylsää. Ruunan lempi puuha on heitellä kieltä ulos suusta sekä kuolaimen päälle. Se lopettaa kielellä leikkimisen, heti kun se saa jotain tekemistä. Tekemiseksi riittää, vaikka vain asettaminen tai pieni huomautus takajaloille aktiivisuudesta. Ruunalla riittäisi liikettä ihan vaativiinkin luokkiin, mutta sille ei vielä ole löytynyt riittävän teräksisiä vatsalihaksia omaavaa ratsastajaa. Esteillä ei ole mikään luonnon lahjakkuus, mutta hyppää, tekee ja ennen kaikkiaan yrittää. Maastossa varmajalkainen ja erittäin rohkea.