Punainen on tulinen? No onhan Niila punaruunikko, mutta usein olen kuitenkin kuullut raivorautiaista. Tästä tammasta löytyy nimittäin sitä jotain ja se jokin on erittäin iso ego ja hieman liian lyhyt pinna. Ehkä maailman huonoin hankinta siis ratsastuskoululle, mutta koska meidän tiimimme tykkää haasteista, niin Niilallekin löytyy varmasti paikka. Alkuun tamma kuitenkin tulee asumaan kilpatallin puolella ja se laitetaan kuntoon vain henkilökunnan valvonnan alaisena.
Hoitaessa on hyvin tammamainen, ahdistaa kovat harjat, riimut hankaavat, vetopaniikkia voi kehitellä vaikkei olisi edes kiinni ja niin no lähes kaikkeen kommentoi hampaillaan. Vaikka tämä kuulostaa monsterilta, niin Niila on oikeastikin ihan helppo hoidettava, sen tavat on vain tunnettava. Sen vuoksi oppilaat eivät käsittele tammaa koskaan yksin, vaan aina joku tammalle tuttu on läsnä ja valvoo lähinnä siis tammaa, mutta opastaa myös oikean toimintatavan. On kuitenkin todettava, ettei kaikista oppilaistamme ole Niilan ratsastajiksi, sillä meillä ei ratsasteta, jos ei pystytä itse laittamaan kuntoon. Niilan kohdalla suitset ovat sellainen, ettei sitä lasketa alkuun. Tamma on todella herkkä niskastaan ja sille on usein suitset puettava ”osina” päälle. Kuolain on irrotettava toiselta puolelta, jotta suitset saa pujotettua korvien taakse ja sitten remmit kiinni ja lopuksi kuolain paikoilleen ja remmien kiristys. Niila heittelee usein päätään, joten kannattaa laittaa suitsia hieman kiinni, ettei se saa niitä päästään ennen kuin kuolain on paikoillaan.
Ratsuna melko reaktiivinen ja energinen, mutta yllättävää kyllä jarrut löytyvät lähes aina. Kääntyminen ja mm väistäminen ovat sitten asia aivan erikseen, ja sen vuoksi tammalla usein tunneilla on kiinteärenkainen kuolain tai jokin kuolain missä on vartta tai tutit ettei kuolain pääse läpi. Estetunneilla käytetään yleensä vähän jähmeämpää kuolainta kuten baby belhamia tai fullcheek, jotta kääntämisestä tulisi edes teoriassa jotain. Mutta kun kyydissä on ratsastaja, joka hallitsee itsensä ja osaa olla päättäväinen, jämäkkä ja riittävän pehmeä samaan aikaan. Liikkumisen vapauden takaaminen isohkoliikkeiselle tammalle vaatii ratsastajalta paljon. Se että voimme käyttää tunneilla huippuestehevosta ei ole itsestään selvyys. Oppilaat, jotka Niilalla saavat mennä, tietävät kyllä tamman arvon ja sen koska on parempi jättää, vaikka tunti kesken. Hanna on soittanut useamman kerran Telmalle että tulee itse ratsastamaan hirviönsä. Jos tunti jää kesken oppilasta ei luonnollisesti veloiteta ja usein kun Telma on itse ratsastanut tammalla hän pitää oppilaalle lyhyen yksityistunnin, jotta molemmille tulee onnistuminen. Kenttäratsastus on varmasti tamman kanssa mielenkiintoinen, mutta toistaisesti maastossa on keskitytty tasaisella pysymiseen. Niilan kanssa maastoilu on melko pomppuisaa.
Kilpaileva estehevonen, joka on treenissä sen lisäksi että tekee satunnaisia tunteja. Niilan kanssa treenaaminen on yllättävän miellyttävää, sillä on juuri sopivasti luonnetta ja arvaamattomuutta. Se kuitenkin antaa itsestään lähes aina kaikkensa ja on kovin yritteliäs. Tamma ei ole mikään liike ihme, itseasiassa sillä on yllättävän heikko laukka, siihen nähden mikä sen hyppykapasiteetti on. Laukan laadun eteen tehdään paljon töitä ja kyllä se sieltä kehittyy pikkuhiljaa. Kavaletti-, puomi- ja jumppatehtävät ovat tammalle mieleen, koska se kuitenkin nauttii aivojen käytöstä.