Aadaa ei ole helppo kuvailla lyhyesti. Naisen alku on niin räväkkä, kuin myös täysin tyyne zen jumalatar. Hän saattaa lähestyä tallilla juuttikankaaseen verhoutuneena sotkuisella hiuspehkolla ja raahata tammaansa perässä harjaamattomana. Joskus hänellä on yllään itämainen taisteluasu ja tammalla eriskummalisen epämiellyttävän näköinen satula, jonka alla on paksu lampaantalja. Toisinaan hänellä on keskiaikisen ritarin nariseva ja nitisevä haarniska. Harvoin hänet näkee merkkivaatteisiin pynttäytyneenä ja viimeisen päälle laittautuneena, mutta ei sekään mahdotonta ole. Yleensä kulkee kuitenkin käytännöllisissä tavallisissa vaatteissa ja vähintään hevosen ulkonäkö on harkittu ja tarkkaan puunattu.

Aada on tottunut elämään kiertolaiselämää ja säilyttämään koko omaisuutensa arkuissa, joten älä ihmettele arkku ja kaappi paljoutta, mikä löytyy tallin vintiltä tai naisen hevosrekasta. Aada omistaa vain yhden hevosen, mutta silti hänellä on 6 hevosen rekka isolla tasokkaalla living osalla. Aada nimittäin usein asuu kiertueilla rekassaan ja oli varautunut muuttamaan rekkaan, mutta löysikin niin hyvän asunnon suht edullisesti Nurmakoskelta ettei ollut tarvetta majoittua rekkaan. Pitkille työjaksoille Aada ottaa rekan mukaan ja lähtiessään esim kesäteattereille kiertueelle, niin pakkaa kamat ja muuttaa rekkaan.

Vanhemmat

Vanhemmat Aron ja Henrietta Howan ovat molemmat Ruotsista teininä Suomeen muuttaneita, eli Aada on suvun toista polvea joka on majoittunut Suomen Hankoon. Äiti Henrietta työskentelee lähinnä kotoa käsin opettaen niin pienon soittoa, kuin myös ruotsinkielioppia ja käy pitämässä myös ruotsinkielisiä luentoja Turun yliopistolla musiikista ja psykologiasta. Tarpeen tullen Henrietta vetää risteilyemännän työvaatteet niskaan ja tulee laivalle avustamaan. Henriettan isä omistaa osan laivayhtiöstä sukunsa kanssa.
Isä Aron puolestaan työskentelee Turun satamasta käsin risteilylaivan kapteenina. Alunperin he ovat tutustuneet laivalla työskentelyn merkeissä, mutta Aadan ollessa pieni äiti jäi pois risteilyiltä. Aron on sukunsa puolesta hyvinkin merellä viihtyjä, sillä lähes puolet hänen lähisuvustaan ovat merikapeteeneita ja loput melkeimpä töissä laivoilla ja merivoimissa.

Isovanhemmat

Henriettan isä Wilhelm Weckman omistaa Sigra Codrilar laivayhtiöstä 35 prosenttia. Laivayhtiöllä on yhteensä 20 risteilyalusta, joista kolme on Suomen aluevesillä. Ruotsin ja Tanskan satamista liikennöi Suomeen, Englantiin ja Baltiaan 7 alusta. Loput aluksista on sijoitettu Saksaan ja Caribialle, eli laivalle halutessaan on melko helppoa kysäistä papalta mihin kannattaa mennä. Wilhelm muistuttaa ulkoisesti hyvin perinteistä merikarhua, hän on hyvin lihaksikas, harmaat laineilevat vahvat hiukset ja siisti pitkähkö parta. Vetäessään valkoisen kapteenin uniformun päälle hän on useankin iäkkäämmän naismatkustajan mieleen.
Henriettan äiti Alicia Weckman asui oikeastaan miehensä kanssa laivalla ja teki samalla töitä laivan esimiehenä. Henriettan ollessa lapsi hän pyöri laivoilla mukana ja osallistui lähes kaikille lasten kierroksille. Lapsen kanssa laivalla asuminen ei ollut kaikkein helpointa, mutta Alicia sai homman toimimaan päättäväisyydellään ja positiivisella ajatustavallaan.

Aronin isä Samuel Howan on yksi Sigra Codrilarin pisimpi aikaisista kapteeneista ja hänellä on hallinta oikeudet kaikkiin yhtiön laivoihin. Aronin vanhemmat asuvat aivan Turun satamassa suuressa kattohuoneistossa, jonka yhtiö osti Samuelille 50-vuotislahjaksi. Siis kun mies oli toiminut yhtiön palveluksessa 50 vuotta. Samuel ei ole niin perinteinen merimies, sillä hän muistuttaa rakenteeltaan enemmän huippu-urheilijaa ja vielä vanhoina päivinään juoksee kantta ympäri kuin mikäkin villivarsa.
Aronin äiti Linda Howan tapasi miehensä Sigra Codrilarin miehistön valinta tehtävissä. Samuel epäili pärjäisikö hentorakenteinen nainen haastavissa tilanteissa, joita laivalla voi käydä. Mustan karatevyön omaava Linda nappasi miehen hallinta otteeseen ja totesi olevan myös järjestysmieskoulutuksen saanut. Lindasta tulikin nopeasti risteilyn turvallisuus päälikkö, joka voi ulkonäkönsä ansiosta koska vain loikata risteilyemännän rooliin tai päästää pokerin jakajan vessa tauolle.

14.09.2018 Uusi ylläpitäjä

Titta ja Eemeli saapuivat tänään sukuloimaan ja tutustumaan Titan uuteen ylläpitohevoseen. Ostin viikko sitten pohjoisruotsinhevosen, josta ajattelin tulevan hyvä tuntihevonen Pöllökumpuun. Kuitenkin totesimme sen vielä olevan liian viriili ja nuori niihin hommiin. Olisi siis parempi löytää sille ylläpitäjä. Ihan ventovieraalle en tätä kultakimpaletta olisi antanut yli tuhannen kilometrin päähän Porista, mutta onhan kyseessä mieheni sisko, joka on aikaisemmin asunut samassa piha piirissä, mutta muuttivat lähemmäs omaa harrastustaan ja ammattiaan. Molemmat harrastavat keskiaikaa ja viikinki kulttuuria, joten Norjan rajanaapurina on kaikkein mieuluisinta asua ja työskennellä. Titta oli löytänyt paikalliselta ratsastuskoululta uuden hoitohevosen ja käy ahkerasti tunneilla, mutta kaipasi kuulemma enemmänkin hevosia. Kerroin Tontusta Titalle eräänä iltana kun skypetimme ja jaoimme kuulumisia, Titta innostui heti, mutta Eemeli puolestaan ei niinkään innostunut lähinnä pitkä ajomatka huoletti miestä. Tarjouduin tuomaan ruunaa lähemmäs, mutta Titta totesi että pääseepähän moikkaaman sukulaisia, kun ajavat Poriin asti. ja niinpä Eemeli ja Titta kaarsivat uudella mustalla mersun pakettiautolla, jossa oli Längelmäen logoin varustettu traileri perässä, Pöllökummun pihaan.

Varustekaappi remontissa vesivahingon takia.