Lotta ja Alarik kiiruhtivat maneesiin klinikan käytössä olevalle golfautolla. Alarik pyysi Kelliä tuomaan orin lähemmäs autoa ja Lotta alkoi riisua loimia ja suojia yhdessä harjoittelijan kanssa. Mira on klinikan oma harjoittelija, joka on aloitellut vasta viime viikolla työnsä Ranskassa. Hän on toistaisesti vain harjoittelija, mutta saattaa viellä vaihtaa oppisopimukseen, mikäli kaikki sujuu hyvin. Alarik tunnusti orin läpi ja pyysi siten Oliveriä taluttamaan pitkä jalkaisempana. Muutaman kerran suoralla edes takaisin käynti ja ravi, jonka jälkeen ympyrällä kaikki askellajit ja uudelleen tunnustelu. Pientä arkuutta oli havaittavissa alueella, johon ori sai tällin. Alarik taivutti viellä orin jalat ja otimme myös ulkona hieman kovemmalla alustalla suoran juoksua. Oliverillä oli pieniä vaikeuksia havaittavissa, kun ori säpsyili ja loikki uudessa ympäristössä.

Alarikin päätöksellä toistamme taivutukset myöhemmin, jos tarve vaatii. Nyt hän haluaa kuitenkin kuvata orin läpi, joten Kelli lähti taluttamaan ori kohti klinikan tiloja, johon se jäikin pakkopilttuuseen rauhoitettuna. Lotta ja Mira jatkavat tästä ja ilmoittavat kun ori on valmis tulemaan takaisin talliin. Kalle vietti yön yli klinikan karsinoissa, koska sen rauhoitus meni niin myöhäiseksi ja Lotta halusi nesteyttää sitä varmuuden vuoksi, koska olihan sillä ollut rankka matkakin.

Aamulla ori söi aamuruokansa normaalisti klinikan luona, jonka jälkeen Lotta soitti Kellin apuun. Hän vei Kallen vesimatolle kävelemään ja koska Mira ei ikinä ole nähnyt miten siellä toimitaan eikä kukaan viellä tunne oria, niin pari osaavaa hoitajaa on hyvä olla tilanteessa mukana. Lantapussi hieman tuntui häiritsevän oria, mutta muuten se käveli ahtaaseen tilaan eikä edes saannut sydäriä, vaikka veden pinta alkoi kohota. Selässä ei onneksi ole kuvissa havaittavissa, eikä ultrassakaan vikoja, mutta hieman lepoa ja vesitreeniä ennen ratsastusta. Jumpan jälkeen Kalle pääsi muuttamaan Kellin saattamana omaan karsinaan.

Orin saapumisesta ja onnettomuudesta on kulunut nyt 11 päivää ja eilen se on ollut ensimmäisessä kunnon treenissä. Ori saapui suoraan karsinasta klinikalle, eli sitä ei oltu yhtään kävelytetty tai muuten verrytelty. Se liikkui aavistuksen jäykästi, mutta iso hevonen niin eihän se notkeammaksi karsinassa muutu. Mitään ontumaa ja arkuuttaa en havainnut, joten Mira vei orin matolle kävelemään. Puolen tunnin vesikävely sujui molemmilta ongelmitta ja hyvällä rutiinilla. Lotta kävi pariin kertaan tarkastamassa että Mira pärjää, mutta ei kuulemma tarvinnut kuin vääntää vauhtia lisää koneeseen ja kehoittaa nostamaan veden pintaa viiden minuutin välein ja viimeisenä 10 miinuuttina laskea sitä alemmas.

Matto treenin jälkeen Mira oli kuivannut orin jalat ja toi sen takaisin klinikan puolelle. Tunnustelin orin uudelleen ja se oli kauttaaltaan pehmennyt hyvin. Myös taivutukset otettiin uusiksi ja Martina tuli taivutuksiin apuun, koska Mira loukkasi edellisnä päivänä jalkansa varsan painissa ja Lotta on sen verran lyhyt, ettei pysyisi ison orin perässä. Mitään ontumaa tai arkomista ei havaittu, joten oria ei kuvata turhaan. Ultralla tarkistin viellä sään ja vamma alueen, muttei niihin ollut tullut muutosta, eli kaikki on loistavasti ja ori voi siirtyä treeniin.

Ennen kuin lähetimme orin Martinan mukana talliin tämä pyysi raspaamaan orin. Sen verran rauhallinen tapaus oli kyseessä ja tutuksi tulleessa pakkopilttuussa se antoi raspata ilman rauhoitusta. Käytin vain käsi raspia, sillä tarkoitus oli vain tarkastaa suun kunto,kun kyseessä on uusi hevonen. Suu oli asian mukaisesti hoidettu ja orilta onkin poistettu jo sudenhampaat, joten nekään eivät aiheuta ongelmia.

Tänään on vuorossa uusi tuttavuus kengitys saralla todella valtavan kokoinen kouluori, jolla on myös valtavat kaviot. Iksävä kyllä kavio aines tuntuu olevan hyvin kuivaa ja haperoa. Suosittelinkin heti Kellille vesibootseja, biotiiniä ja paljon öljyämistä, sekä pesua, jotta kavio aines saisi mahdollisimman paljon kosteutta ja kasvaisi enemmän.

Kengittäessä tämä herrasmies oli oikein tuttavallinen ja höplöttelikin selkääni aina un etujalat olivat tuella raspattavana tai kotkattavana viimeistelyssä. Takajalkoja ori kiskoi pari kertaa, mutta yllätyksekseni se tykkäsikin pitää jalkaansa mielummin tuella, kuin minun pitämänäni. Noh paljon helpompi ja parempi se on minun selälleni.

Ori oli kengässä normaalissa ajassa ja nyt vain kavioille hoitoa, niin hyvä siitä tulee. Kelli lupasi katsoa jotain kavioita vahvistavaa öljyäkin orin ruokintaan. Uskoisin että pari kengitystä niin tehohoidolla kaviot ovat parhaimmillaan, eikä siitä enään voi parantaa.

Aamu kahvini höyrysi viellä kupissa ja pörröinen koiranpentu seurasi minua aamun usvan läpi maneesiin. Maneesilla poikani Valentin kävelytti uutta rauhallista kilparatsuaan. Ikävä kyllä oria ei ole viellä kovinkaan päässyt treenaamaan, sillä se koki valitettavan onnettomuuden ensimmäisenä päivänään meidän luonamme. Kuitenkin nyt sillä on jo ratsastettu normaalisti ja on aika katsoa kuinka hyvin se liikkuu, sekä miten toimii heidän yhteistyönsä. Tiedän Valentinen olevan taitaa ratsastaja, mutta hänen kätensä on hieman epävakaa ja se on aiheuttanut vähän ongelmia orin kanssa.

Ratsukko keventeli tehden ympyröitä ja taivutuksia. Muutaman kerran ori sai jonkin asteisia säpsähdyksiä, jolloin ratsastajan kädestä tuli aivan liian kova orin makuun ja se harkitsia jo poistumista paikalta. Kuitenkin onneksi Valentin on hyvä reaktioissaan ja tehokas toimissaan, olematta kuitenkaan raju tai epäoikeuden mukainen hevosta kohtaan. Vaikka onnettomuus veikin mieheltä osan toimita kyvystään on hän kuitenkin täydessä iskussa eikä ihan helpolla tipu ratsujen selästä ja Kalle on sopivan hidas älyinen, että Valentin ehtii jo antaa sille uuden tehtävän ennen kuin se todellisuudessa ottaa jalat alleen ja poistuu.

Laukkatyöskentelyssä vaadin Valentiniä kokoamaan oria enemmän ja ratsastamaan tehokkaammin jalalla. Ori vastasi hyvin miehen apuihin ja sieltä alkoi tulemaan jo loistavaa piruetinpuolikasta. Sulkutaivutuslaukassa etenkin oikealle oli hieman tahmea alkuun, mutta muutaman vaihdon jälkeen ori alkoi vertyä ja pehmetä myös kyljistään. Missään vaiheessa ori ei ollut kova suusta tai vastustanut kuolainta, mutta ajoittain se koveni hieman kyljistään, eikä reagoinnut Valentinen pohkeisiin. Lopputulokseen olin kuitenkin tyytyväinen ja nyt ori saa mennä viellä käymään eläinlääkärin luona, jotta selviää reagoiko säkä ja selkä tähän treeniin. Huomenna siis selviää voiko oria alkaa treenaamaan kunnolla. Tällä kertaa ravityöskentely oli pieni muotoisempaa, sillä se on paljon rankempaa kuin laukkaaminen ja laukssa itsensä kannattelu.

Aenean et porta tortor. Vestibulum sapien elit, blandit et elementum eget, ullamcorper posuere justo. Duis lacinia ligula a enim luctus efficitur. Maecenas sit amet nunc gravida, ornare enim eget, rhoncus nisi. Praesent at aliquam erat. Pellentesque id sem laoreet, congue eros id, congue massa. Sed congue eros non quam scelerisque, et efficitur neque hendrerit. Vivamus interdum elementum leo. Fusce in finibus ante. Curabitur vitae commodo tellus. Vestibulum tempor urna mauris, eget dictum nunc sodales sed. Donec sagittis, massa non fermentum volutpat, odio nisl mollis turpis, id consectetur nisi metus ac nibh. Pellentesque facilisis ligula in iaculis fringilla.

Praesent quis iaculis odio, a semper dui. Vestibulum eget justo eu ligula consequat laoreet. Suspendisse potenti. Aenean vitae dignissim magna, et rutrum elit. Duis finibus urna at turpis commodo, sed scelerisque dui tristique. Nulla tempus volutpat scelerisque. In a massa et ante tempus tristique.

Quisque sapien sem, pulvinar sed turpis in, vestibulum ultrices est. Phasellus semper massa cursus bibendum tincidunt. In ac nulla libero. In ligula sem, lobortis quis scelerisque quis, lobortis eu leo. Nam ac nisl in leo dictum consectetur. Vivamus vestibulum nisl libero, nec pulvinar diam condimentum id. In vel nulla fermentum, sollicitudin est sit amet, egestas tortor. Etiam id egestas urna.

Aenean et porta tortor. Vestibulum sapien elit, blandit et elementum eget, ullamcorper posuere justo. Duis lacinia ligula a enim luctus efficitur. Maecenas sit amet nunc gravida, ornare enim eget, rhoncus nisi. Praesent at aliquam erat. Pellentesque id sem laoreet, congue eros id, congue massa. Sed congue eros non quam scelerisque, et efficitur neque hendrerit. Vivamus interdum elementum leo. Fusce in finibus ante. Curabitur vitae commodo tellus. Vestibulum tempor urna mauris, eget dictum nunc sodales sed. Donec sagittis, massa non fermentum volutpat, odio nisl mollis turpis, id consectetur nisi metus ac nibh. Pellentesque facilisis ligula in iaculis fringilla.

Praesent quis iaculis odio, a semper dui. Vestibulum eget justo eu ligula consequat laoreet. Suspendisse potenti. Aenean vitae dignissim magna, et rutrum elit. Duis finibus urna at turpis commodo, sed scelerisque dui tristique. Nulla tempus volutpat scelerisque. In a massa et ante tempus tristique.

Quisque sapien sem, pulvinar sed turpis in, vestibulum ultrices est. Phasellus semper massa cursus bibendum tincidunt. In ac nulla libero. In ligula sem, lobortis quis scelerisque quis, lobortis eu leo. Nam ac nisl in leo dictum consectetur. Vivamus vestibulum nisl libero, nec pulvinar diam condimentum id. In vel nulla fermentum, sollicitudin est sit amet, egestas tortor. Etiam id egestas urna.

Kalle osasi kyllä järkyttää meidät kaikki, nimittäin kun Kelli ajoi uuden rekan maneesiin tyyneen rauhallisesti ja henkilökunta valmistautui lastaamaan tulokkaita pihalle. Hevoset lastattiin sivuovesta ulos, jottei peräkärryä tarvitse irroittaa. Viimeisenä ulos tulo vuorossa ole iso kouluori, jota Oliver tuli hakemaan. Minä avasin väliseiniä ja jäin pitämään niitä ettei ne paiskaudu kiinni. Ori hieman ihmetteli maneesia oviaukolla. Maiskutin hieman, kun se ei vastannut Oliverin narun niskaan luomaan paineeseen. En todellakaan olettanut uneliaan orin reagoivan takapuolelle taputukseen aivan noin radikaalisti. Se hyppäsi suoraan ylöspäin ja löi selkänsä rekan kattoon, jossa onneksi oli pehmusteet. Pelästyi kun selkäosui johonkin ja loikkasi eteenpäin, mutta tasapainon puutteessa laskeutuikin suoraan kyljelleen lastaussillalle ja melkein Oliverin päälle. Kelli oli onneksi hereillä ja sai napattua Oliveriä hihasta ja kiskaistua miehen alta pois. Yhdessä he saivat sätkivän orin takaisin jaloilleen ja nyt Kelli talutti sitä rauhoitellakseen sen.

”Nyt uskaltaa kyllä katsoa jo”, Oliver tokaisi puhdistellessaan ratsastushousujaan maneesin hiekasta. Vasta siinä vaiheessa ymmärsin seisovani sillan päässä kädet kasvojen edessä peittäen suun ja silmät.

”Herranen aika sentään. Vihaan kouluhevosia. Soittakaa Lotalle Alarik saa tarkastaa sen heti ettei se loukannut itseään lennokkaassa suorituksessa. Laittakaa varmuuden vuoksi lisää loimia, jos se selkä otti osumaa”, tokaisin huokaisten helpotuksesta nähdessäni orin kävelevän kaikilla jaloillaan ja myös ihmisten olevan kohtaliasen tolpillaan.

Martina varusti suojattinsa minulle, mutta poikkeuksellisesti suojiin ja estesatulaan varhoiltuna. Estesatula näytti jotenkin naurettavan pieneltä valtamerilaivan selässä. Orihan on korkea säkäkorkeudeltaan, mutta massaa luo hyvin syvä runko, jonka vuoksi jotkut arvioivat hevosen lihavaksi, mutta kokeltaessa tuntee jo kevyellä painalluksella kylkiluut alusta loppuun. Koska päivä on jo lämmennyt ja ulkona on aivan mahtava keli päätin lähteä tuplakentälle hyppäämään. Derby kenttä on näin kosteina aikoina käyttökiellossa ja pinta saa levätä.

Kalle oli alkuun aivan järkyttävän hidas ja toivottoman tuntuinen, mutta sitkeällä puomityöskentelyllä se alkoi jo muistuttaa ihan hevosta. Valentin seurasi mielenkiinnolla treeniä ja millä tuulella ori mahtoi olla. Toistaisesti kaikki sujui eikä ongelmia ollut ravissa eikä laukassa. Kuitenkin ongelmia ilmestyi kun esittelin verryttelyhyppyjen jälkeen orille vesimatto ristikkoa. Valentin tuli esteen vierelle tukemaan oria ja näyttämään ettei siinä ole mitään pelättävää. Silti ensimmäiset lähestymis yritykset olivat mahdottomia, ori pysähtyi jo kauas ja lukitsi kylkensä aivan totaallisesti. Vasta kun Valentin nappasi juoksutusraipan käteen alkoi vähän heräämistäkin tapahtua. Työskentelin ympyrällä pitkään esteen ympäristössä ja ympärillä. Lähestyminen tapahtui ympyrää isontamalla ja kappas yks kaks siinä olikin este ja ori oli nyt niin hyvin avuilla, että hyppäsi kun pohkeella pyysi. Valtavien kehujen saattelemana ori alkoi käsitellä tapahtunutta ja sai vain helppoja ympyrä tehtäviä, jotta voisi käsitelä tapahtuneen kunnolla. Kun jonkinlainen kolahdus tuntui tapahtuneen orin aivoissa ja se rentoutui täysin esteen ymäristössä hyppäsin uudelleen rennommalla lähestymisellä ja kappas ori hyppäsi kauniin pyöreän loikan maton ylitse.

Loppuun otimme hieman enemmän jumppaa sarjaesteellä. Alkuun esteet olivat luonnollisesti hyvin matalia ja ensimmäinen este pidettiinkin kokoajan ristikkona, jolta jatkettiin yksi askel pystylle ja siitä kaksi askelta okserille. Okserinkin etupuomit olivat ristikkona helpottamassa keskelle tähtäämisessä. Kalle hyppäsi yllättävän rohkeasti vaikka okserin viereen lisättiin possut kurkistelemaan ja possut seikkailivat jopa esteen sekaan. Joko ori ei vain tajunnut niitä tai oli sopivassa mielentilassa ja onnistui sen takia suorituksessaan näin mallikkaasti.

Kalle oli seuraavaksi vuorossa ja Leo jo alkuveryttelikin ohjeiden mukaan sitä, kun palasin maastosta Kinderin kanssa. Valentin on ollut melko kiireinen tilan hoidollisista velvoitteista johtuen eikä ehdi kuin Camillan ratsastamaan, jos sitäkään, niin autamme muiden ratsuttajien kanssa niin paljon kuin voimme. Vaihdoimme orit lennokkaasti eli liinoja vaihtamalla ja raipalla varmistaen. Ilman vaaratilannetta sekin hoitui näppärästi, mutta Liisa totesi terassilta että onneksi ruotsalaiset opettajat eivät nähneet tuota suoritusta.

Aloitin heti laukkaamalla orilla oikein pyöreästi ja isosti eteen, jolloin sain myös omia maitohappoja liikkeelle jaloista ja jumeja auki selästä. Kallen laukka on ehdottomasti parasta, vaikka siellä saattaa tulla loikkia ja hyppyjä väliin. Treenasin koulukentällä laukanvaihtoja ja sulkutaivutuksia, niitä kun ei kaikki estehevoseni osaa niin on kiva tehdä hevosella joka ne jo tietää ja osaa. Tietysti kaikki estehevoset oppii laukanvaihdon, mutta sarjoja ne ei välttämättä opi koskaan. Nautinnolliseksi treenaamisen teki myös se ettei perus tavoistaan huolimatta Kalle yrittänyt poistaa minua. Se on ollut jopa epäilyttävän tasainen, joten täytyy varmaan laittaa harjoittelija kyytiin niin ääni muuttuu kellossa.

Lopetin rennoksi ravailuun ja vaikka tavallisesti Kalle yrittää haukata puskia mennessään ja säpsähtelee erimittaisia oksia niin nyt sitä ei haitannut vaikka puutarhurit kyykkivät leikkaamassa kenttää kiertäviä viherpensaita särmikkääseen muotoon talven jäljiltä.