Kelli vei Kinderin klinikan spaalle, johon oli varannut orille vesimatto ajan. Se oli aamun ratsastuksessa Unalla ollut hieman kireän oloinen ja yhdessä Lotan kanssa he sumplivat orin matolle. Kinder on jo tottunut vesikävelijä, joten harjoittelija Mira pääsee nyt tositoimiin opetellen laitteiden käyttöä ja valvomalla hevosta matolla olo ajan. Tämä on klinikalla eniten henkilökuntaa sitova työ muiden askareiden ohella. Etenkin tälläisinä päivinä, kun on kalenteri täynnä kävelyyn tulevia hevosia ja Kinderkin sai peruutusajan.

Mira vastaanotti orin ja vei sen jalkapesulle. Kavioiden tarkastuksen jälkeen nainen pesi jalat ja orin mahanalustan huolellisesti, jotta vesi pysyisi mahdollisimman puhtaana. Samalla hän tarkasti ettei ole riviä tai muita haavoja, jotka estäisivät kävelytyksen tulehtumisvaaran vuoksi. Mira talutti orin käytävän kautta halliin, jossa matto sijaitsee ja ohjasi sen kapeaan väliin. Ori kiinni seinään ja puomi edestä kiinni. Heti tämän jälkeen hän kiersi orin taakse ja sulki painavan oven, sekä asetti takapuomin paikoilleen. Korokkeelta hän laittoi orin viellä toiselta puolelta kiinni, jonka jälkeen käynnisti koneen. Matto lähti rullaamaan hitaasti ja Mira naksautti Kinderille merkiksi että alkaisi kävellä. Nainen ohjelmoi orin ohjelman Lotan ohjeiden mukaisesti ja piaan vesi alkoikin kohota ja kävely tahti oli ripeää.

45 min tehokasta kävelytystä ja alkoi ori olemaan valmis kotiin lähtöön. Vaika se koti onkin vain pihan toisella puolella, niin on se silti kotimatka.Mira suihkutti orin hiet ja vei sen solariumin alle kuivumaan ja odottamaan Kelliä noutamaan kodin puolelle.

Kelli soittelikin jo Kinderistä, ettei keksinyt sille mitään vikaa varusteista tai ulkoisesti ja se oli ollut hyvin ikävä koottuna. Nellin mukaan liikkui täysin rentona avoimessa muodossa ja koottuna tappeli vastaan, mikä ei nöyrälle hevoselle ole yhtään normaalia. Minulla sattui olemaan iltapäivällä tyhjä aika, joten harjoittelija Leo toi orin päivystykseen. Oli mukava puhua Ruotsia muidenkin kuin oman perheen kesken ja koska poika on orin oma hoitaja tietää se sen metkut ja viimepäivät paremmin. Kuulemma myös Una oli sanonut orin poikittavan ja kallistelevan päätään. Ajattelin heti että vika on melko varmasti suussa, mutta annoin Lotan ottaa normaalisti ensin lämmön ja leposykkeen, jonka jälkeen otimme normaalit taivutukset ja juoksutukset. Niissä ei ollut mitään huomautettavaa.

Pakkopilttuussa ori jo kitakiilaa laittaessa alkoi venkuloida ja meinasi panikoida, joten annoin sille tujakan rauhoituksen. Lotta tarkasti Nellin kansiosta koska ori oli viimeksi raspattu ja kuinka se oli käyttäytynyt. 8 kuukautta sitten ja käytöksessä oli vain hymynaama ja rauhoittamatta. Se sai minut jo epäilemään jotain pahempaan. Kun ori oli rauhoitettu nostettiin sen pää ylös ja Lotta asensin suuraudan niin että suu pysyy kunnolla auki.

Pahempia piikkejä en tuntenut ja aloin jo epäillä että on jotain luustollista vikaa, mutta sitten käteni osui takahampaisiin ja ori vingahti vahvasta rauhoituksesta huolimatta. Kurkistin taskulampun ja peilin avulla posken ja hampaan väliin, jolloin näin sen valtava piikki, joka oli poikkeuksellisesti kasvanut vinoksi ja läpäissyt ikenen. Ien oli pahasti tulehtunut ja selvästi kipeä. Puudutin orin suuta ja annoin lisää rauhoittavaa. Raspasin pienellä käsiraspilla piikin irti ja hieman jouduin puukkoakin käyttämään että sain ikenen auki siististi. Näytti kuitenkin siltä että ien on pahasti tulehtunut ja pelkään että myös hammas on tulehtunut. Annoin antibioottikuurin ja laitoin yhden sulavan tikin orin ikeneen niin ettei se jää auki.

"Sitä täytyy nyt seurata ja antaa alkuun vain puuromaisia ruokia. Heinäksi vain säilöheinää ja mahdollisimman märkää. Jos se vain suostuu syömään liotettua säilöä, niin antakaan heinän olla puolisen tuntia vedessä ja sitten verkosta ruokinta. Jos ei suostu voi kokeilla kuivalla heinällä se on yleensä maittavampaa, mutta sen täytyisi olla viileässä vedessä ainakin tunti ennen ruokintaa ettei olisi niin terävää. ja lisäksi kulmahammasta tulisi huuhdella ruokintojen jälkeen ja aina kun vain ehtii ettei sinne pesisi mikään pöpö. Riittää että ilta ruuat huuhtelee aamulla pois ennen uutta ruokintaa, voi olla ettei suostu syömään jos jotain on jäänyt haavan päälle. Ei kuolaimia ennen uutta tarkastusta. Antibiootti kuuri on 7 päivän kuuri ja pistettävä. Kelli ainakin osaa, jos on vaikeuksia niin Mira voi tulla aamuisin auttamaan ja jompi kumpi minä tai Lotta iltaisin, mutta Kelli voi siitä soitella sitten erikseen. Nyt se saa jäädä huomiseen asti tähän meille kun on rauhoitettu sen verran vahvasti ja puudutettu, että seurataan sen selviäminen ja sitten että alkaa syömään", ohjeistin Leoa, joka kirjoitti pääkohdat muistiin itselleen.

Poika palasi tyhjin käsin talliin ja ori sai vielä hetken virota pakko pilttuusta ennen kuin Lotta ja Mira siirsivät sen yhdessä karsinaan, johon se jätettiin vielä kiinni seisomaan ettei yritä makuulleen.

Aamunusva alkaa jo asettua, mutta jotenkin tämän aamun ilma tuntuu super kolealta ja sen vuoksi varmasti vaimonikin näytti jääkalikalta Kinderin selässä. Itse olin tyytyväinen kietoessani orin lämpimän villaviltin ympärilleni. Ratsukon pyysin vrryttelemään itsenäisesti, mutta huomattavasti reippaammassa tahdissa, kuin missä Nelli olisi alkuun ratsastanut. Kinder vastasi poikkeuksellisen hyvin naisen apuihin, mutta silti epätahtista pätkää ja ajoittain ori kaatui myös sisäpohjettta vasten taivutuksissa. Verryttelyn myötä noista ongelmista päästiin eroon ainankin osittain. Vaivatonta ja puhdasta liikettä hakiessani kehoitin vaimoani olemaan hieman elastisempi. Nelli usein jää hieman etukenoon eikä ratsasta hevosen liikkeen mukana vaan hieman jopa jarruttaa menoa. Rentoutta keskivartaloon haettiin etenkin harjoitusraviin, sillä laukan työstäminen on estepainotteiselle ratsastajalle huomattavasti helpompaa. Kuitenkin Kinderillä olisi hyvä mahdollisuus päästä myös kenttäradoille, joten ratsukon yhteistyö kaikissa askellajeissa olisi hyvinkin suotavaa.

Peruskuvioita ravissa, mutta laukassa pätimme hieman hioa laukanvaihtoja ja etenkin niiden puhtautta. Kinder vaihtaa kyllä laukan, mutta usein takaosa nousee liaaksi, eikä se ota siis takasia alleen. Kouluradoilla tuo on selkeä virhe, mutta esteillä tietyssä tilanteessa siitä on jopa etuakin. Nyt kuitenkin maltilla ja pehmeällä ohjalla pyrimme saada oria vaihtamaan puhtaasti. Jokaisesta oikeasta yrityksestä ori sai paljon kehuja ja se alkoi päästä jyvälle painon siirtämisestä takaosalle. Kuitenkaan emme halunneet rääkätä oria liiaksi, sillä muutama onnistunut vaihto molempiin suuntiin ja ori sai kiitoksensa, eli eteen alas ravissa hyvin venytellen.

Aenean et porta tortor. Vestibulum sapien elit, blandit et elementum eget, ullamcorper posuere justo. Duis lacinia ligula a enim luctus efficitur. Maecenas sit amet nunc gravida, ornare enim eget, rhoncus nisi. Praesent at aliquam erat. Pellentesque id sem laoreet, congue eros id, congue massa. Sed congue eros non quam scelerisque, et efficitur neque hendrerit. Vivamus interdum elementum leo. Fusce in finibus ante. Curabitur vitae commodo tellus. Vestibulum tempor urna mauris, eget dictum nunc sodales sed. Donec sagittis, massa non fermentum volutpat, odio nisl mollis turpis, id consectetur nisi metus ac nibh. Pellentesque facilisis ligula in iaculis fringilla.

Praesent quis iaculis odio, a semper dui. Vestibulum eget justo eu ligula consequat laoreet. Suspendisse potenti. Aenean vitae dignissim magna, et rutrum elit. Duis finibus urna at turpis commodo, sed scelerisque dui tristique. Nulla tempus volutpat scelerisque. In a massa et ante tempus tristique.

Quisque sapien sem, pulvinar sed turpis in, vestibulum ultrices est. Phasellus semper massa cursus bibendum tincidunt. In ac nulla libero. In ligula sem, lobortis quis scelerisque quis, lobortis eu leo. Nam ac nisl in leo dictum consectetur. Vivamus vestibulum nisl libero, nec pulvinar diam condimentum id. In vel nulla fermentum, sollicitudin est sit amet, egestas tortor. Etiam id egestas urna.

Aenean et porta tortor. Vestibulum sapien elit, blandit et elementum eget, ullamcorper posuere justo. Duis lacinia ligula a enim luctus efficitur. Maecenas sit amet nunc gravida, ornare enim eget, rhoncus nisi. Praesent at aliquam erat. Pellentesque id sem laoreet, congue eros id, congue massa. Sed congue eros non quam scelerisque, et efficitur neque hendrerit. Vivamus interdum elementum leo. Fusce in finibus ante. Curabitur vitae commodo tellus. Vestibulum tempor urna mauris, eget dictum nunc sodales sed. Donec sagittis, massa non fermentum volutpat, odio nisl mollis turpis, id consectetur nisi metus ac nibh. Pellentesque facilisis ligula in iaculis fringilla.

Praesent quis iaculis odio, a semper dui. Vestibulum eget justo eu ligula consequat laoreet. Suspendisse potenti. Aenean vitae dignissim magna, et rutrum elit. Duis finibus urna at turpis commodo, sed scelerisque dui tristique. Nulla tempus volutpat scelerisque. In a massa et ante tempus tristique.

Quisque sapien sem, pulvinar sed turpis in, vestibulum ultrices est. Phasellus semper massa cursus bibendum tincidunt. In ac nulla libero. In ligula sem, lobortis quis scelerisque quis, lobortis eu leo. Nam ac nisl in leo dictum consectetur. Vivamus vestibulum nisl libero, nec pulvinar diam condimentum id. In vel nulla fermentum, sollicitudin est sit amet, egestas tortor. Etiam id egestas urna.

Ensitöikseen Leo laittoi Kinderin estevarustukseen ratsastusloimella, sillä suuntaan kauniin keväisen ilman kunniaksi ensimmäisellä hevosella maastoon. Kinder oli kuulemma käyttäytynyt mallikkaasti kun vaihdoimme kuulumisia pihalla selkään noustessani. Harjoittelijoiden on puhuttava ratsuttajille, eivätkä he saa vain mumista joten no tuleepahan rupateltua ja annoin ohjeet seuraavasta hevosesta. Oman harjoitukseni ja varmistaakseni ymmärsikö poika mitä halusin pyysin kertomaan ruotsiksi mitä hän aikoo tehdä. Ja oikeinhan se meni, mikäli itse ymmärsin ruotsia oikein. Kinder odotti koko rupattelumme ajan kärsivällisesti, mutta vilkuili kokoajan ympärilleen ilmoittaen halustaan lähteä liikkeelle.

Pyysin oria lähtemään kohti viinitilaa ja sitä kautta kohti maastoesterataa. Ajattelin että käymme hieman katselemassa kuinka kevät työt ovat onnistuneet, sillä rata on ilmoitettu käyttö kuntoiseksi ja tietenkin suuntaamme pitkälle laukka mäelle, johon on myös rakennettu uusi lenkki niin että pääsee palauttelemaan ennen uutta laukka vetoa eikä tarvitse kävellä suoraan takaisin tai jatkaa pitkää lenkkiä. Ravissa ori kulki kivasti tuntumalle, mutta ajoittain se nakerteli hieman kuolainta. En sen suuremmin reagoinut nakerteluun, mutta kehotin oria aina kevyesti pohkeella ja se lopetti aina siihen. Saimme nauttia kauniista maisemasta ja tapasimme myös muutamia nuoria viinitilan kesätyöntekijöitä, jotka vielä puhkuvat täyttä intoa. Osa toki pysyy innokkaina loppuun asti, mutta joidenkin kuvaa mukavasta auringon otosta sekään työ ei aivan vastaa.

Laukkamäen lähestyessä Kinder nyppi hieman ohjia ja vastasinkin kevyellä pohkeella antaen luvan nostaa laukka. Otan laukan yleensä jo noin 500 metriä ennen kuin tuo mäki alkaa ja näin hieman veryttelen. Kuten normaalistikin niin nytkin ehdin käydä molemmat laukat ennen mäkeä verryttely mielessä. Ensin noustiin avoimessa muodossa oikeassa laukassa, niin että istuin rennosti nojaten eteen. Kiersimme pikku lenkin ja tulimme vasemmassa laukassa samalla tavalla. Palasin pikkulenkiltä jatkopolun kautta kauemmas mäestä ja nostin laukan. Nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin orille pohkeella luvan kun mäki alkoi nappasin harjasta kiinni työntäen orille ohjaa ja annoin sen kiitää mäki ylös. Kinder reagoi mahtavasti ja tunsin kuinka sen lihakset iloitsivat päästessään töihin. Jatkoimme matkaa rauhallisemmassa vauhdissa, mutta laukassa. Sillä hetken päästä mäki lähtee laskemaan ja se on hyvin loivaa, joten sitä pystyy laukkaamaankin alas päin ilman suurta vaaraa. Istuin syvemmäs satulaan ja kokosin oria. Kinder kuunteli ja työskenteli kohtalaisesti vaikka sillä vielä oli intoa. Kiersimme koko laukka lenkin laukaten ja toistamiseen isolle mäelle Kinder puhkui edelleen into ja luvan saatuaan ori syöksyi jälleen mäkeen. Tämän jälkeen vielä rauhallisesti laukaten mäki alas, jonka jälkeen käänsin tilaa kiertävälle lenkille, mistä pääsisimme takaisin tallille.

Varsinaiset maastoesteet jäivät nyt tarkastamatta, koska ori oli vain niin innoissaan laukkaamisesta ja minulla väsyi jalat kevyessä istunnassa. Pakko nostaa hieman jalkojen kestävyyttä tai muuten voi käydä heikosti kenttäradoilla. Tallilla ori ei enään puuskuttanut, joten Leo sai viedä sen suoraan talliin ja kuulemma Kelli vie sen iltapäivällä tarhailun jälkeen vesimatolle, niin että harjoittelijat näkee kuinka siellä toimitaan ja pääsevät klinikalle avustajiksi.

Leo on kehittynyt valtavasti hoitajana ja myös kielissä hän puhuu sujuvaa englantia ja on nyt alkanut puhumaan minun ja muiden suomea osaavien kanssa Suomea. Poika laittoi Kinderin ratsastuskuntoon, mutta kouluvarustukseen, jonka oli kuulemma tarkastuttanut Martinalla. Martina oli vaihtanut kankiketjun kuolaimeen, koska se oli aika napakka eikä siinä ollut säätövaraa. Selvisikin että orin kankiin oli eksynyt ponien ketju jostain syystä.

Kinder näytti upealta klipatussa karvassaan ja kiiltävissä varusteissaan. Olen jo siirtynyt maneesin puolelle treenaamaan vaikka lämpötila pysyykin lähes kokopäivän +15 asteessa, mutta tuuli on jo sen verran viileä ettei tee mieli palella ulkona. Ja maaneesissa voi myös kuunnella musiikkia. Liitin puhelimeni ennen selkään nousua kaiuttimiin ja laitoin suosikki listani soimaan. Maneesin oma tabletti on meillä sisällä, koska siihen täytyy vaihtaa panssarilasi sen kohdattua liian villin valmentajan loimineen. Kinder on tottunut jo odottamaan kun säädän omiani eikä se nytkään pelleillyt tai ollut kiireinen.

Nousin kyytiin ja lähdin kävelemään maneesia ympäri. Leo ilmoitti että ori on ollut jo kävärissä aamulla, joten eipä sitä liikoja tarvitse kävelyttää, mutta lähinnä kävelin sen vuoksi että sain uudet housut oikeaan asentoon ja ikävän kovan tuntuiset koulusaappaat asettumaan mukavasti. Kerättyäni nivelohjaa tuntumalle siirryin raviin taivuttelemaan oria. Tein siis hyvin perustyöskentelyä vaihdellen paljon suuntaa ja askellajeja. Tein muutamia temponmuutoksia myös askellajin sisällä. Laukassa ori oli alkuun hieman vahva, mutta tein ylitaivutuksia ja ulosasetuksia, näin sain orin nousemaan edestä ja irrottamaan kuolaimesta.

Orin suupielet tuntuivat olevan rautakin vahvemmat, mutta silti jatkoin ja pyrin irrottamaan mahdollisimman hellästi orin kuolaimesta. Se oli pätkiä hyvä kunnes taas painui kuolaimelle. Päätin ottaa seuraavan palaveriin asian esille. Nyt teimme puoliväkisin ajattelemani harjoitukset ja saimme hyviä ja tosi huonojakin pätkiä tasaisen tappelun lomassa.

Lopetin keventelyyn ja ihmettelin orin käytöstä. Se oli avoimessa muodossa hyvin nöyrä ja innokas. Soitin Kellille ja pyysin maneesiin, jossa näytin naiselle mitä tarkoitin ja ori liikkui avoimesti hyvin mutta koottuna se nakkeli niskojaan ja puri kuolaimeen. Pyysin varaamaan ajan Alarikin tarkastukseen, mikäli ei keksi tallissa purkaessa jotain muuta syytä käytökselle. Leo toi seuraavan hevosen ja he lähtivät Kellin kanssa yhdessä talliin.