Pöllökumpu
Kansallisaarteita

Achille

- | meriitit
Rotu, skp	Ranskanpuoliverinen, ori
Syntynyt	10.04.2017 FRA, Jenna
Omistaja	SissiP (VRL-09562), Pöllökummun tila
Väri, säkä	mustankimo, 171cm
Koulutus	ko. VaA, re. 140cm, ke. CIC4

Uusia hevosia hankin paljon suoraan Ranskasta Nelli Haitulan kautta, mutta myös Suomen kautta olen alkanut löytää sopivia kilpakumppaneita ja innokkaita hevoskauppiaita, jotka metsästelevät sopivia hevosia toiveiden mukaan. Aki löytyikin Jennan kautta ja samalla nainen toi myös useamman hevosen Suomeen myyntiin, joista sain valita kermat kakun päältä.

Aki on perusluonteeltaan kiltin pikkupojan maineessa, herran mieli on tosiaan jäänyt pikku varsan tasolle. Hoitajissa herra herättää äidillisiä vaistoja ja hakeekin paljon huomiota hoitajilta. Hoitaessa oria ei tarvitse sitoa karsinassa kiinni, mikäli vain hoitaa tai loimittaa. Satuloidessa orilla on tapana hieman pyöriä ja hyöriä. Se ei virallisesti yritä satulaa karkuun, mutta hieman levottomaksi se kuitenkin käy. Suitset ja muut varusteet saa laittaa kaikessa rauhassa niistä ori ei välitä. Taluttaessa Aki ei välitä tammoista tai muistakaan hevosista, vaan seuraa kuuliaisesti taluttajaansa. Selkään nousussakin saattaa hieman pyörähdellä levottomasti, mutta rauhoittuu heti kun ratsastaja on selässä tai hoitaja pitää kiinni poskihihnasta.

Ratsastaessa Aki kulkee hyvin omalla moottorilla ja kantaa helposti itsensä kuuliaisesti muodossa. Sileällä työskennellessä Akia voisi kutsua puoliautomaatiksi. Ori tekee kaikki temput mitä pyydetään, mutta mikäli haluaa huippusuorituksen ja kaikki tehot käyttöön, niin tarvitsee jo satulassa kiikkujankin tietää asioista jotakin. Puomi- ja kaalettityöskentely on Akin mielestä hauskaa ja helppoa jumppailua. Esteiden noustessa yli polven täytyy jo ratsastajan hallita puolipidätteet, sillä ori on sangen iloinen hyppääjä. Joskus ori liioittelee valtavasti hyppyjään ja haluaisi aina vaan päästä isommille ja isommille esteille. Sen kanssa ollaan kuitenkin vielä pitkällä 160cm radoista. Ori tekee vahvaa suoritusta 130 ja 140 tasolla, mikä riittääkin vallan mainiosti tässä vaiheessa. Maastossa ori on reipas ja pyrkii etenemään, se saattaa alkuradasta olla hieman vahva, mutta ratsastettavuus paranee pikku hiljaa. Jos vesiesteitä on ensimmäisen 10 esteen aikana, niin niihin ori saattaa olla turhan innokas ja loikkaa valtavia hyppyjä.

Kilpailupaikalla ori on rauhallinen oma itsensä, joka ei turhia stressaa tai steppaa. Akin kanssa matkustaminen on luksusta, sillä ori viihtyy autossa ja lastauskin on lastenleikkiä vain.

Sukulaiset ja varsat

	o/t. Varsuli	s. 00.00.0000	emä Nimi
	o/t. Varsuli	s. 00.00.0000	emä Nimi

Kilpailut ja päiväkirja

12.4.2018 Hevosiksi 209 sanaa, kirjoittanut omistaja

Aki on kotiutunut jo hyvin lyhyessä ajassa. Se viellä hieman testailee ratsastajiamme, mutta niin entinenkin omistaja kertoi. Menee kuulemma pari viikkoa, niin Aki tottuu uusiin ratsastajiin. Tämän takia orilla onkin minun lisäkseni ratsastanut vain Paula. Muihin oritallin hevosiin Aki on saanut kosketusta, kun tallin kuningas Sergei hyväksyi nuoren orin naapurikseen ja vahingossa myös tarhakaverikseen. Sergei vaikka kiltti sekin on innostui uudesta nuorukaisesta niin että karkasi hoitajalta talutuksesta ja samaan aikaan Akia oltiin myös viemässä tarhaan. Orit ottivat yhteen ja kuten opetettu on niin henkilökunta väistyy tässä vaiheessa. Traktorin avulla ne saatiin ajettua tarhaan, jossa paini jatkui, mutta nyt hyvin leikkisäsäti. Vuorotellen orit kävivät piehtaroimassa, jonka jälkeen alkoi mahdoton pukki show. Muutama naapuri tarhankin asukki innostui juoksemisesta, mutta kaksikko oli onneksi isoimmassa tarhassa, missä Akilla oli tilaa väistellä. Hetken jo harkitsin eläinlääkärin soittamista ampumaan nukutusnuolen Sergeihin, kun kuulin puhelimessa mitä tapahtui. Tallimestari Susa rauhoitteli minua ja käski tulla katsomaan. Kun juoksin tarhoille olin varma että uusin kilpuri on hajalla, mutta siellä orit jo rapsuttelivatkin toisiaan. No tästä päivästä lähtien orit saavatkin tarhata yhdessä. Tämän päivän riehumisen pelasti Akilla suojat ja bootsit, sekä Sergeillä olleet lämpöpintelit. Iltapäivällä kun orit haettiin sisään niitä pystyi taluttamaan jopa rinnakkain vaikka molemmillaolikin omat taluttajat. Kuitenkin molemmat joutuivat suihkuun kun painiessa oli tullut lievästi sanottuna kuuma.