Virtuaalihevonen || Kuvat ©
20.04.2014 Yleislaatuarvostelu: YLA2
(36 (17 + 19) + 26 (14 + 12) + 22 + 7 + 2 = 93)
Lyhyt ja ytimekäs luonne, jossa on monipuolisesti kerrottu hevosesta. Muihin teksteihin oli panostettu ja ne olivat persoonallisia. Ensimmäinen uudistuneen pisteytyksen myötä täydet kilpapisteet saanut hevonen!
15.11.2014 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu: KRJ-III
(5 (3 + 6 + 6) + 40 + 0 + 20 + 15 + 0 = 80)
30.11.2014 Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu: ERJ-III
(5 + 41 + 0 + 20 + 15 = 81)
30.11.2014 Valjakkoajojaoksen laatuarvostelu: VVJ-III
(5 (4 + 6 + 5) + 21,5 + 22 + 20 + 15 = 83,5)
13.12.2014 Westernjaoksen laatuarvostelu: WRJ-III
(40 + 0 + 18 + 20 = 78)
31.10.2014 Adinan ponitilan kasvatuspäivät:
Siitostammat I-palkinto
(8 + 9 + 10 + 10 + 10 = 47)
01 v - 18.02.2014
02 v - 22.02.2014
03 v - 26.02.2014
04 v - 02.03.2014
05 v - 06.03.2014
06 v - 10.03.2014
07 v - 14.03.2014
08 v - 14.09.2014
09 v - 14.03.2015
10 v - 06.12.2017
11 v - 00.00.0000
12 v - 00.00.0000
13 v - 00.00.0000
14 v - 00.00.0000
15 v - 00.00.0000
16 v - 00.00.0000
17 v - 00.00.0000
18 v - 00.00.0000
19 v - 00.00.0000
20 v - 00.00.0000
| Nimi | Breandan Aleesha | Taso | Vaativa B, 80 cm, 80 cm, Harraste, Noviisi |
| Syntymäaika, -maa | 14.02.2014, Irlanti | Rekisterinumero | VH14-046-0022, PKK1165 |
| Rotu, sukupuoli | Irlannincob, tamma | Omistaja | Ginevra (VRL-11040) |
| Säkäkorkeus, väri | 143 cm, mustankimonkirjava | Kasvattaja | Breandan |
Luonteeltaan tamma on yleisesti ottaen helppo ja ihana käsitellä ja se tykkää ihmisten seurasta ja rapsutteluista, mutta silläkin on tietysti omat oikkunsa.
Hoitotoimenpiteisiin, jopa eläinlääkärin ja kengittäjän käynteihin sekä pesemiseen Lissu suhtautuu rennolla otteella, kunnes tulee satulan vuoro. Sille tyttö muistaa aina luimia ja irvistellä! Saman kohtelun saavat känkkäränkkäpäivän iskiessä myös muut hevoset, mutta muuten Lissu tulee kyllä toimeen toisten kanssa.
Ratsastajan alle päästyään Lissu vaatii kunnon alkuverryttelyt, mutta sen jälkeen tytöstä kuoriutuu näyttäviä ja lennokkaita askeleitaan mielellään esittelevä kouluratojen kuningatar. Se ei vain laukkaile, vaan todellakin LAUKKAA, mutta tasaisten askeleiden ansiosta sen selässä on aina helppo ja mukava istua vaikka ilman satulaakin. Lissu on tottelevainen ja varma, suht helppo ratsu, mutta se kyllästyy helposti, jos samaa tehtävää jäädään jankkaamaan liian pitkäksi aikaa. Esteillä - niin radalla kuin maastossakin - ponilla on enemmän intoa kuin taitoa, mutta radat sujuvat yleensä ihan mukavasti.
Ihme kyllä, tämä jykevärakenteinen tupsujalka on kunnostautunut myös westernissä. Lajin rento meininki tuntuu sopivan tammalle paremmin kuin hyvin, ja varsinkin trail-tehtäviin se keskittyy hienosti! Nopeuslajeissa vauhtia löytyy tosin joskus enemmän kuin tarkkuutta ja ratsastuslajeissa muoto tuppaa välillä karkaamaan takaisin hieman liian kouluponimaiseksi...
Kuten ratsunhommissa, myös vaunujen eteen päästyään tytöllä kestää hetki päästä vauhtiin, mutta erityisesti maastoreittien puolella se saattaa innostua pian liikaakin. Tarpeeksi rauhallisen tahdin ja keskittymisen löydyttyä Lissu loistaa myös vaunuponina varsinkin kouluosuuksilla. Tarkkuuskokeisiin häsläystä tarvittaisiin ehkä vielä hieman vähemmän...
Lissu suhtautuu rauhallisesti kisapaikkojen hälinään ja oman vuoron odotteluun eikä se jännitä suurtakaan yleisöä ja se kävelee traileriin aina nätisti. Se on myös maastovarma, kunnes vastaan tulee - ei iso ja jyrisevä rekka - vaan polkupyörä! Silloin tamma joko pakittaa tai jähmettyy paikalleen, mutta rauhallinen ratsastaja saa ratsunsa kyllä rentoutumaan.
Emänä Lissu ei ole liian suojeleva, vaan se luottaa varsansa myös ihmisten käsiin, mutta seuraa silti aina tarkkaavaisena sivusta.
Luonne © Rea (VRL-10658)
|
i. Scottish Caruso ic, 135 cm, mkrj KTK-III, VIP MVA Fn |
ii. Dave Scotland ic, 132 cm, rtkrj, evm |
iii. Shawn ic, 131 cm, m |
|
iie. Sherry Berry ic, 136 cm, rtkrj | ||
|
ie. Black Sparrow ic, 143 cm, mkrj, evm |
iei. Capricorn ic, 145 cm, mkrj | |
|
iee. Silent Guiet ic, 140 cm, rnkrj | ||
|
e. Blánaid Aislinn ic, 153 cm, mkmkrj VVJ-II |
ei. Blánaid Ultán ic, 157 cm, rnkrj, evm |
eii. Blánaid Tiernan ic, 156 cm, m |
|
eie. Blánaid Baibín ic, 156 cm, mkmkrj | ||
|
ee. Blánaid Enya ic, 146 cm, mkrj, evm |
eei. Lughaidh ic, 152 cm, rnkrj | |
|
eee. Blánaid Ríona ic, 143 cm, tprt |
Sukuselvitys © Rea wilberin, KarvaHaamun ja Tuire N.:n tekstien pohjalta.
Isänisä Dave Scotland: Komea, jopa vuoden 2008 irlannincobiksi Irlannissa valittu ori. Huippurakenteestaan huolimatta ei yltänyt kantakirjauksessa ykköspalkinnolle asti hankalahkon, orimaisen luonteensa takia.
Iii. Scotland's Shawn: Joko aika kultaa muistot tai tämä herra oli todellakin täydellinen: kaunis, hyväluonteinen ja kisoissakin menestynyt, aikoinaan Irlannissa ykköspalkinnolla kantakirjattu hevonen. Emä oli valjakkoajossa menestynyt World Hampus ja isä paksujouhinen Copperfield.
Irlannincob, musta, 131 cm
Iie. Sherry Berry: Perhehevosena ja siitostammana elämänsä viettänyt tamma, jonka isä oli haluttu jalostusori Don Juiqote. Emä oli Beauty Baby, joka menehtyi kasvattajansa luona myös paperit vieneessä tallipalossa elettyään todennäköisesti myös pelkkänä perhehevosena.
Irlannincob, rautias sabino, 136 cm
Isänemä Black Sparrow: Irlannissa I-palkinnolla kantakirjattu, upealla ulkonäöllä siunattu maineikas siitostamma, joka on jättänyt jälkeensä monia ulkonäöltään, luonteeltaan tai lahjoiltaan loistavia yksilöitä.
Iei. Capricorn: Koulu- sekä valjakkoajokilpailuja menestyksekkäästi kiertänyt ori, joka ehti ahkeran kisailun ohessa jättää muutaman kirjavan varsan sukua jatkamaan.
Irlannincob, musta tobiano, 145 cm
Iee. Silent Guiet: Kaunis, näyttelyissä mainetta niittänyt Tamma isolla T:llä, jolla oli joka päivä tammapäivä ja käytös sen mukainen. Tamman suvusta löytyy kisakenttien sijasta kotipihoja koristaneita hevosia.
Irlannincob, ruunikko sabino, 140 cm
Emänisä Blánaid Ultán: Vain viidelle tarkkaan valikoidulle tammalle tarjolla ollut upea ja lahjakas ori, joka loisti valjakkoajossa niin yksilö- kuin pariluokissa aina vaikeimmille tasoille asti. Näyttelyissä rakenteestaan kehuja kerännyt hevonen saa kuitenkin pitkän miinuksen vaikeastasta luonteestaan.
Eii. Blánaid Tiernan: Välillä hankalaluonteinen ori, joka jätti kisakentät taitavimmille muutamia seurakisoja lukuunottamatta. Hienon sukunsa ansiosta haluttu siitosori. Sen isä Blánaid Riain oli yksi Blánaid-siittolan kantaoreista; valjakkoajossa, työkisoissa sekä ratsastuslajeissa menestynyt komeannäköinen sekä hyväluonteinen ori. Emä Séarlait taas oli menestynyt kouluratsu.
Irlannincob, musta, 156 cm
Eie. Blánaid Baibín: Nopeasti kimoutunut valkoinen satuhevonen, joka oli luonteeltaan kiltti ja seurallinen niin kaksi- kuin nelijalkaisia kohtaan ja toimi koko ikänsä siitostammana. Tamman isä Lochlann Aindreas oli menestynyt valjakkohevonen ja emä Blánaid Feme pitkäikäinen siitostamma.
Irlannincob, mustankimo sabino, 156 cm
Emänemä Blánaid Enya: irlannincob, musta tobiano, 146 cm
Kouluratsastuksen saralla kauniiden liikkeidensä avulla kunnostautunut, ihmisrakas ja kahden oman varsan lisäksi monille muille sijaisemona toiminut ihana tamma, joka menehtyi traagisesti kuljetusauton kolaroidessa rekan kanssa.
Eei. Lughaidh: Pitkäharjainen ja komearakenteinen näyttelykehissä ruusukkeita kerännyt ori, joka jätti 15 myös näyttelyissä loistanutta jälkeläistä. Ratsastuksessa taso ei tällä rauhallisella orilla tosin ollut puskaratsua parempi. Isä Conláed Buan oli lahjakas valjakkohevonen ja emä Dáiríne rauhallinen työhevonen, joka siirtyi loukkaantumisen jälkeen seurahevoseksi.
Irlannincob, ruunikko tobiano, 152 cm
Eee. Blánaid Ríona: Nuoren tytön kanssa seurakisoja kaikissa lajeissa kiertänyt monitoimitamma, joka työskenteli nöyrästi ja yhteistyöhaluisesti ratsastajansa kanssa. Sai elämänsä aikana vain yhden varsan. Isä Blánaid Bardan oli seitsemän varsaa jättänyt, pieniä estekisoja kiertänyt ori, ja emä Blánaid Tara pienikokoinen valjakkohevonen.
Irlannincob, tummanpunarautias, 143 cm
Lissu on tarjolla irlannincobjalostukseen sopiville 1-polvisille oreille.
| Nimi | Isä | Syntymäaika | Omistaja | |
| ic-t. | Deirdre REA | Painkiller YAV | 07.03.2014 | Rea (VRL-10658) |
| ic-o. | Áedán REA | Ánrothán VEC | 08.03.2014 | Rea (VRL-10658) |
| ic-t. | Clídna REA | Rórdán Casey | 10.03.2014 | Rea (VRL-10658) |
| ic-o. | Bran REA | Fake Einstein | 11.03.2014 | Rea (VRL-10658) |
| ic-t. | Emer REA | Fraochán VEC | 10.04.2014 | Rea (VRL-10658) |
| ic-t. | Astatine GINN | Dyantha's Chromium | 12.01.2017 | CC Stables |
| ic-t. | Arendel GINN | Dyantha's Conn Ardal | 10.02.2018 | Gealán |
Lissu on yleispainotteinen ja se kilpailee porrastettuja kilpailuita kaikissa lajeissa.
| Laji | Taso | Pisteet | Ominaisuuspisteet osa-alueittain | |
| Esteratsastus | / | Hyppykapasiteetti ja rohkeus | ||
| Kenttäratsastus | / | Kuuliaisuus ja luonne | ||
| Kouluratsastus | / | Nopeus ja kestävyys | ||
| Valjakkoajo | / | Tahti ja irtonaisuus | ||
| Tarkista ominaisuuspisteet VRL-profiilista. | Tarkkuus ja ketteryys | |||
| Esteratsastus, 35 sijoitusta (1 voitto, 1 CUP-sija) | Kenttäratsastus, 25 sijoitusta (7 voittoa) | Kouluratsastus, 22 sijoitusta (5 voittoa) |
|
ERJ, 80 cm, 4/40, 08.03.2014 ERJ, 80 cm, 4/40, 10.03.2014 ERJ, 80 cm, 2/30, 15.03.2014 ERJ, 70 cm, 4/40, 23.03.2014 ERJ, 70 cm, 6/40, 25.03.2014 ERJ, 70 cm, 3/60, 28.03.2014 ERJ, 80 cm, 5/40, 10.04.2014 ERJ, 80 cm, 4/40, 11.04.2014 ERJ, 80 cm, 3/40, 13.04.2014 ERJ, 80 cm, 5/40, 13.04.2014 ERJ, 80 cm, 4/40, 15.04.2014 ERJ, 80 cm, 1/40, 16.04.2014 ERJ, 80 cm, 3/40, 18.04.2014 ERJ, 80 cm, 4/40, 19.04.2014 ERJ, 80 cm, 4/60, 20.04.2014 ERJ, 70 cm, 4/40, 20.04.2014 ERJ, 80 cm, 5/40, 20.04.2014 ERJ, 80 cm, 6/40, 23.04.2014 ERJ, 80 cm, 4/40, 24.04.2014 ERJ, 70 cm, 5/40, 26.04.2014 ERJ, 80 cm, 6/40, 27.04.2014 ERJ, 80 cm, 3/40, 29.04.2014 ERJ, 80 cm, 4/40, 03.05.2014 ERJ, 80 cm, 5/30, 21.05.2014 ERJ, 80 cm, 4/30, 21.05.2014 ERJ, 70 cm, 5/30, 21.05.2014 ERJ, 80 cm, 3/30, 23.05.2014 ERJ, 80 cm, 3/30, 24.05.2014 ERJ, 80 cm, 3/50, 11.11.2014 ERJ, 80 cm, 6/50, 10.11.2014 ERJ, 80 cm, 2/50, 02.11.2014 ERJ, 70 cm, 3/40, 29.10.2014 ERJ, 70 cm, 3/40, 24.10.2014 ERJ, 80 cm, 6/50, 13.11.2014 ERJ-cup, 60 cm, 5/240, 30.04.2014 |
KERJ, harraste, 3/26, 20.03.2014 KERJ, harraste, 4/26, 22.03.2014 KERJ, harraste, 2/13, 07.04.2014 KERJ, harraste, 2/25, 12.05.2014 KERJ, harraste, 3/25, 14.05.2014 KERJ, harraste, 5/29, 24.05.2014 KERJ, harraste, 3/20, 31.05.2014 KERJ, harraste, 2/14, 13.10.2014 KERJ, harraste, 1/30, 26.10.2014 KERJ, harraste, 6/73, 27.10.2014 KERJ, harraste, 1/47, 28.10.2014 KERJ, harraste, 1/9, 30.10.2014 KERJ, harraste, 1/9, 31.10.2014 KERJ, harraste, 3/09, 01.11.2014 KERJ, harraste, 3/09, 02.11.2014 KERJ, harraste, 4/17, 02.11.2014 KERJ, harraste, 3/17, 30.11.2014 KERJ, harraste, 4/17, 01.12.2014 KERJ, harraste, 3/21, 14.12.2014 KERJ, harraste, 3/21, 15.12.2014 KERJ, harraste, 1/26, 15.12.2014 KERJ, harraste, 4/17, 27.12.2014 KERJ, harraste, 3/17, 28.12.2014 KERJ, harraste, 1/20, 01.01.2015 KERJ, harraste, 1/6, 10.05.2015 |
KRJ, Vaativa B, 4/30, 11.03.2014 KRJ, Helppo A, 3/30, 12.03.2014 KRJ, Vaativa B, 3/30, 12.03.2014 KRJ, Vaativa B, 4/40, 14.03.2014 KRJ, Vaativa B, 3/40, 17.03.2014 KRJ, Helppo A, 2/30, 18.03.2014 KRJ, Helppo A, 3/40, 19.03.2014 KRJ, Vaativa B, 1/40, 19.03.201 KRJ, Vaativa B, 4/40, 19.03.2014 KRJ, Helppo A, 3/30, 20.03.2014 KRJ, Vaativa B, 1/7, 06.04.2014 KRJ, Vaativa B, 2/40, 06.04.2014 KRJ, Vaativa B, 4/30, 08.04.2014 KRJ, Vaativa B, 3/30, 10.04.2014 KRJ, Vaativa B, 4/40, 11.04.2014 KRJ, Helppo A, 6/50, 22.04.2014 KRJ, Vaativa B, 2/30, 13.05.2014 KRJ, Helppo A, 1/30, 06.11.2014 KRJ, Helppo A, 5/40, 08.11.2014 KRJ, Helppo A, 1/30, 11.11.2014 KRJ, Vaativa B, 3/40, 17.11.2014 KRJ, Helppo A, 1/30, 11.10.2014 |
| Maastoesteet, 3 sijoitusta (1 voitto) | Valjakkoajo, 23 sijoitusta (3 voittoa) | Western, 45 sijoitusta (10 voittoa) |
|
MEJ, 70 cm, 2/5, 14.12.2014 MEJ, 80 cm, 2/5, 14.12.2014 MEJ, 80 cm, 1/5, 15.12.2014 |
VVJ, noviisi yhdistetty yksilö, 5/40, 28.02.2014 VVJ, noviisi yhdistetty yksilö, 2/40, 03.03.2014 VVJ, noviisi yhdistetty pari, 2/30, 05.03.2014 VVJ, noviisi koulukoe yksilö, 3/09, 08.03.2014 VVJ, noviisi yhdistetty yksilö, 5/30, 17.03.2014 VVJ, noviisi yhdistetty yksilö, 3/27, 02.05.2014 VVJ, noviisi yhdistetty yksilö, 4/16, 31.05.2014 VVJ, noviisi yhdistetty pari, 4/25, 21.10.2014 VVJ, noviisi yhdistetty pari, 2/25, 22.10.2014 VVJ, noviisi yhdistetty pari, 1/25, 25.10.2014 VVJ, noviisi yhdistetty pari, 5/25, 29.10.2014 VVJ, noviisi yhdistetty pari, 2/29, 01.11.2014 VVJ, noviisi yhdistetty pari, 3/25, 01.11.2014 VVJ, noviisi yhdistetty pari, 3/29, 03.11.2014 VVJ, noviisi yhdistetty pari, 4/29, 05.11.2014 VVJ, noviisi yhdistetty pari, 5/25, 08.11.2014 VVJ, noviisi yhdistetty pari, 2/25, 09.11.2014 VVJ, noviisi yhdistetty pari, 4/18, 11.11.2014 VVJ, noviisi yhdistetty yksilö, 3/40, 17.11.2014 VVJ, noviisi yhdistetty yksilö, 6/50, 09.12.2014 VVJ, noviisi yhdistetty pari, 1/20, 15.12.2014 VVJ, noviisi yhdistetty pari, 2/20, 16.12.2014 VVJ, noviisi yhdistetty pari, 1/20, 17.12.2014 VVJ, noviisi yhdistetty yksilö, 7/50, 24.12.2014 |
WRJ, barrel racing, 5/48, 11.03.2014 WRJ, barrel racing, 2/48, 12.03.2014 WRJ, barrel racing, 2/23, 16.03.2014 WRJ, barrel racing, 4/23, 17.03.2014 WRJ, barrel racing, 3/23, 18.03.2014 WRJ, barrel racing, 3/30, 05.04.2014 WRJ, barrel racing, 2/40, 10.04.2014 WRJ, barrel racing, 1/40, 15.04.2014 WRJ, freestyle reining, 3/17, 06.03.2014 WRJ, halter horsemanship, 5/30, 30.03.2014 WRJ, halter tammoille, 3/41, 11.03.2014 WRJ, halter tammoille, 6/41, 12.03.2014 WRJ, halter, 2/35, 11.03.2014 WRJ, halter, 2/24, 01.05.2014 WRJ, halter, 1/26, 14.04.2014 WRJ, keyhole race, 1/46, 10.03.2014 WRJ, keyhole race, 2/35, 16.03.2014 WRJ, pole bending, 4/45, 13.03.2014 WRJ, pole bending, 6/45, 13.03.2014 WRJ, pole bending, 4/22, 18.03.2014 WRJ, pole bending, 1/1, 20.03.2014 WRJ, pole bending, 1/40, 10.04.2014 WRJ, pole bending, 5/40, 13.04.2014 WRJ, ranch trail, 2/18, 06.03.2014 WRJ, ranch trail, 4/40, 12.03.2014 WRJ, ranch trail, 2/30, 22.03.2014 WRJ, ranch trail, 4/30, 22.03.2014 WRJ, reining, 3/26, 08.03.2014 WRJ, reining, 4/40, 13.03.2014 WRJ, western horsemanship, 1/23, 08.03.2014 WRJ, western horsemanship, 5/29, 22.03.2014 WRJ, western horsemanship, 1/28, 30.03.2014 WRJ, western pleasure, 1/37, 11.03.2014 WRJ, western pleasure, 5/40, 13.04.2014 WRJ, western pleasure, 1/27, 01.05.2014 WRJ, western riding, 2/30, 21.03.2014 WRJ, western riding, 6/40, 12.04.2014 WRJ, western riding, 5/27, 14.04.2014 WRJ, western trail, 2/28, 16.03.2014 WRJ, western trail, 4/30, 31.03.2014 WRJ, western trail, 5/30, 04.04.2014 WRJ, western trail, 1/30, 05.04.2014 WRJ, western trail, 4/30, 06.04.2014 WRJ, western trail, 2/40, 14.04.2014 WRJ-cup, western riding, 7/59, 31.03.2014 |
| Piirretyt kuvat kunniaan | Muut näyttelyt | |
|
PKK, 01.03.2014, varsat (tuom. Minna), HY PKK, 23.03.2014, ponit (tuom. Anne), TY PKK, 31.03.2014, ponitammat (tuom. Latu), TY PKK, 06.04.2014, muu kuva: ratsastus tai ajo (tuom. Kuroibaka), ei palkintoa "Nätti kuva, jossa hevonen on persoonallisen näköinen. Hevosessa voisi olla enemmän liikettä ja värit voisivat olla vahvemmat varsinkin taustalla. Varusteisiin on panostettu ja jouhet ovat kivasti toteutetut.” PKK, 09.11.2014, ponitammat (tuom. aksu), TY "Mittasuhteiltaan korrekti ja rakenteeltaan HY-tasoinen poni, mutta kuva kaipaa kolmiulotteisuutta." |
Villi, 17.02.2014, varsat (tuom. Kuroibaka), BIS2 Villi, 30.03.2014, ponitammat (tuom. Sofia Kiirasmaa), 03/06 Villi, 16.05.2014, harvinaiset tammat (tuom. Elisa), PUN1 BIS3 |
|
Realle ja Breandan Aleeshalle koulutunnille tulon syynä oli ponin liika innostuneisuus laukassa, jonka takia koko pakka uhkaa levitä käsiin. Aloitimme kuitenkin kunnon käyntiverryttelyllä, koska suhteellisen raskas poni liikkui melko jäykästi. Kun sitä vain huolellisesti taivutteli aikansa alkoivat sen laadukkaat liikkeet näyttäytyä. Ravityöskentelyäkin jatkoimme pitkään, sillä Lissulla tuntui olevan hirveä kiire liikkeiden suorittamisessa. Pyysin Reaa ratsastamaan muutaman kerran keskihalkaisijan läpi ja pysäyttämään ratsunsa aina sen lisätessä tahtia. Pikkuhiljaa siirryimme laukkatehtäviin ja kun näin kuinka Lissu kääntyi innoissaan ihan väärinpäin ratsastajansa alla, aloimme työstää ongelmaa pienellä voltilla. Lisäksi aina kun poni kiihdytti, Rea ratsasti pysähdykseen suoraan laukasta ja peruuttikin muutaman askeleen. Hetken rauhoittelun jälkeen poni oli kesytetty, joten treenasimme loppuu hieman laukka-avotaivutusta ja pyysin Reaa ratsastamaan sen jälkeen itsenäisen loppuverryttelyn - rauhassa! "Sinulla on taitava poni hienoilla liikkeillä, mutta muista aina ratsastaa se avuille joka askellajissa ennen kunnon treenin aloittamista!"
Kouluratsastus - valmentajana helmi. (© helmi.)Rea oli jo kävelyttämässä Lissua kun saavuin kentälle. Juttelimme hetken tammasta, jonka jälkeen aloitimme verryttelyn.
Aluksi Lissu sai ravata muutaman kierroksen molempiin suuntiin puolipitkällä ohjalla rennossa ja pitkässä ravissa.
Tämän jälkeen Rea sai kerätä ohjat ja verrytellä laukassa kahdeksikolla.
Laukanvaihdot olivat aluksi hieman 'hitaat', mutta tamman vertyessä ja Rean ratsastaessa ne alkoivat sujua. Lissu alkoi regoida terävästi, kuten tehtävän tarkoitus olikin.
Aloitimme tehtävän, joka oli peruutuksesta laukkaan siirtyminen ja siinä peräänannon säilyttäminen.
Ensimmäisissä toistoissa tuli muutama askelvirhe, mutta kertojen kuluessa siirtymiset alkoivat olla jo oikein hyviä!
Loppuverryttelyt ratsukko sai suorittaa itsenäisesti, hyvä! :)
Oltiin verkattu Lissun kanssa jo valmiiksi, joten työskentely päästiin aloittamaan heti. "Sieltä kulmasta nostat laukan, toi pitkä sivu vaan ja sitten ravia. Älä pidättele sitä sitten turhaan, kunhan näin alkuun nostaa ees nätisti", kuului ohje. Kyllähän Lissu nosti laukan kiltisti heti ensimmäisestä pyynnöstä, mutta mitään hienoa kouluratsun laukkaa tulos ei ollut - päinvastoin. Lissu osaa laukata kauniistikin, mutta tänään oli taas häseltäjäponin vuoro: pää ja häntä huitoen ja vauhdissa ei säästellä. Raviin tyttö malttoi kuitenkin siirtyä hienosti.
"Noin, ja seuraavalla kierroksella yritä pitää tuntumaa yllä paremmin. Liikuttele sormia ja tunne sen suu siellä ohjien päässä." Seuraava kierros menikin jo hieman rauhallisemmin. Pari kertaa vielä, ja sitten vaihdettiin suuntaa. Ensimmäinen nosto oli taas vähän vauhdikkaampi, mutta poni rupesi pian kuuntelemaan ohjaa yli-innokkaan juoksemisen sijasta.
"Hyvä tytöt! Sitten ottakaas pääty-ympyrällä laukkaa, muutama kierros molempiin suuntiin, että saat vähän aseteltua sitä laukassakin." Nyt Lissu malttoi kuunnella jo hienosti ja oikea muoto rupesi löytymään. Siihen oli hyvä lopettaa tämä valmennuskerta, ja loppuverkkailun jälkeen Lissu sai paljon kehuja.
Rataeste - valmentajana Sofia Kiirasmaa ja paikkana Virtuaalitalli Zafir (© Sofia Kiirasmaa, VRL-12299)Tänään minulla oli tunnilla erikoinen harvinaisuus, nimittäin irlannincob! Tämän ratsukon kanssa pitäisi siis työstää lähestymisiä ja tarkkuutta. Aloitimme siis 60cm esteillä, joille tamma laukkasi reippaasti. Esteiden jälkeen hevonen vähän kompastui, mutta Rea sai sen helposti koottua. Aloitimme tarkkuden ja lähestymisten harjoittelun sillä, että otimme hieman kaarevia lähestymisiä, ja hevosen herätettiin ajamalla eteenpäin, niin että se oli tarkkana mihin se juoksi. Tällä tavoin esteet alkoivat ylittyä tasapainossa. Pian pystyimme nostamaan esteet 80cm ja hevonenkin alkoi kiinnostua niistä. Hevosen ylitykset olivat nyt tasapainossa, ja se onnistui entistä enemmän. Mutta pian käy niin, että tamma ponnistaa liian kaukaa, ja hyppää keskelle estettä, niin että puomi murtuu. Ja este kaatuu. Hevonen lähtee kaahottamaan paniikissa.
-Ota se ympyrälle ja tee pidätteitä! Komennan. Sillä aikaa kun Rea rauhoittelee hevostaan, minä kokoan esteen takaisin.
-Voitte tulla esteet nyt uudestaan, jos tahdot, sanon.
Rea nyökkää ja lähtee ohjastamaan hevosta uudestaan radalle. Tällä kertaa esteet ylittyvät täydellisesti, joten päätämme lopettaa onnistumiseen. Loppukäyntien aikana annan suullisen kommentin.
-Tamma on hyvä, ja sillä on omanlainen hyppytyyli, josta pidin kovasti. Kun toistatte harjoituksia, niin pääsette myös hyppimään korkeampia esteitä. Rea nyökkää, ja ratsastaa kaartoon.
Lissu oli jo valmiiksi verrytelty, kun astelin kentän puolelle. Pystytin sinne kahdeksan eri estettä, joista kaksi oli sarjoja. Aloitimme ihan perus ristikosta, jolla ei ollut korkeutta 50cm enempää. Alkuun tekniikka oli todella hakusessa ja into esteille vei kaiken kontrollin asiasta. Pyysin tekemään huolellisemmat lähestymiset, istumaan kunnolla lähelle hevosta ja muistuttamaan, että kumpi teistä oli kuski. Hyppy hypyltä Lissu alkoi rentoutua ja sieltä alkoi tulemaan ihan laadukkaitakin hyppyjä.
Siirryimme ristikolta isompiin esteisiin, pyysin tulemaan ensin pystyn, jolla oli korkeutta 70cm, jonka jälkeen piti jatkaa oikealla laukalla pysty-okseri linjalle, jossa okserin takapuomi oli 80cm korkea. Valmistelit tällä kertaa huolellisesti lähestymisen ja Lissusta näki päällepäin, että se oli paremmin kuulolla. Hypyt meni loistavasti ja tamma keskittyi hyvin niin esteiden päällä, kuin niiden välissä. Lopuksi saitte tulla kaikki esteet ratana, pyysin ottamaan hyvät tiet ja pysymään koko ajan selvillä, että mikä este hypättäisiin seuraavaksi. Ensimmäiselle esteelle Lissu koitti vähän testata, mutta sait sen heti hyvin hallintaan ja loppurata sujui niin hienosti, että päätimme lopetella valmennuksen siihen.
Rataeste - valmentajana Nina (© Rea (VRL-10658))Vaikkei Lissu mikään estetykki olekaan, niin tänään reenailtiin vähän hyppäämistä. Alkuverkkojen jälkeen aloitettiin ihan perusteista, eli puomeista. Lissulla taisi olla tänään häsläyspäivä, sillä puomit eivät meinanneet pysyä käynnissäkään paikallaan, ravista puhumattakaan. Ponin keskittymistä yritettiin herätellä siirtymällä hetkeksi pois puomeilta taivuttelemaan ja tekemään muita pikkutehtäviä, jonka jälkeen puomit sujuivatkin paljon paremmin.
Vielä muutamien laukkapuomien jälkeen Nina nosti meille yhden pienen ristikon, joka mentiin molempiin suuntiin ensin ravissa ja sitten laukassa. Nyt Lissu nosteli jo jalkojaan paljon paremmin eivätkä puomit pudonneet kertaakaan. Seuraavaksi tuli toinen ristikko ensimmäisen seuraksi, pieni sarja kahden laukan välillä. Poni osasi helposti sovittaa askeleensa oikein, joten Nina korotti jälkimmäistä estetta 60 sentin pystyksi. Tämäkin sujui odotettua paremmin, joten pian saimme hypätä pientä viiden esteen rataa, johon kahden esteen sarjakin sisältyi.
Lissu oli selvästi ymmärtänyt jutun juonen, sillä vain yksi puomi putosi ja laukka pysyi hyvässä temmossa koko radan ajan. Kyllä tällä ponilla kelpaa käydä niitä estekisojakin kiertämässä!
Rataeste - valmentajana Sofia Kiirasmaa ja paikkana Virtuaalitalli Zafir (© Sofia Kiirasmaa, VRL-12299)- Moikka! Tepäs olettekin ajoissa! tervehdin iloisena valmennettaviani Reaa ja suloista irlannincobtammaa.
- Yritän aina parhaani mukaan olla ajoissa, hän hymyili ja iski minulle silmää.
- Okei, talutapas tämä. Ööh..
- Lissu!
- Niin, Lissu kaartoon ja nousepas selkään. Muista ettei jalustimien tarvitse olla hirveän lyhyet.
Sillä aikaa kun Rea sääteli varusteita, nousi pomminvarmalta näyttävän hevosen selkään ja lähti kävelemään pitkällä ohjalla uralle näyttäen tammalle paikkoja, minä laitoin kahdeksan metrin päähän pitkältä sivulta uran sisäpuolelle kolme pientä ristikkoa, joiden etäisyydet olivat 10,5m.
- Ennenkuin aletaan hyppäämään haluan nähdä Lissun työskentelevän kunnolla, energisesti ja tasaisesti. Haluan, että se taipuu sekä sisään että ulos, ja että se kuuntelee kaikki apuja ja reagoi niihin nopeasti. Kerää siis ohjat käteen niin aloitellaan!
Pyysin ratsukon omaan päätyyni suurelle pääty-ympyrälle, ja ohjeeksi annoin taivutella ensin rauhassa sisään ja
ulos niin, että ympyrä pysyy koko ajan samanlaisena.
- Nopeutta apuihin ja vaadi, että se myös reagoi heti eikä viiveellä. Kas noin! Tuo olikin jo parempi.
Lissu käveli vähän jäykästi, joten pidin ratsukon pitkään käyntityöskentelyssä. Kun taivutukset sisään ja ulos sujuivat hyvin vaihdoimme vain tehtävää.
- Seuraavaksi saat ratsastaa tässä ympyrällä niin, että Lissun etu- ja takajalat kulkevat eri urilla. Ei nyt treenata enempää mitään avoja tai sulkuja, mutta ratsasta kuitenkin se hyvin kuulolle, ei tästä mitään haittaakaan ole hyppäämistä ajatellen.
Rea ratsasti kuten neuvoin ja pikkuhiljaa Lissu alkoi saada askeleeseensa enemmän voimaa, se alkoi taipua enemmän ja vastasi myös nopeammin apuihin. Vaihdoimme vielä suuntaa ennen kuin annoin ohjeeksi siirtyä kevyeen raviin. Tamma ravasi rennosti ympyrällä, tosin Rea joutui vähän väliä vähän muistuttelemaan sitä tahdista.
- Onhan sinulla raippa kädessä?
- On toki!
- Hyvä, muistuta Lissua mielummin aina välillä sillä, kuin että joka neljännellä askeleella kannustat sitä pohkeella eteenpäin. Sehän turruttaa hevosen herkästi pohkeelle kuuroksi, ja siitä sitten lähteekin loputon kierre koko ajan pahenevaa laiskuutta.
Nyt Rea keskittyikin siihen, että tuki Lissua pohkeella, muttei koko ajan ollut kiinni hevosen kyljissä. Meno alkooi näyttää oikein vaivattomalta ja sitä oli ilo katsella. Kun Lissu oli hyvin verrytelty käynnissä, siinä ei ollut enää merkkiäkään jäykkyydestä. Kun se oli samalla ratsastettu myös hyvin tuntumalle, se kulki ravissakin hyvin. Pian annoin Realle ohjeeksi istua harjoitusraviin, ja heidän menoaan oli mukava katsella, koska Rea selkeästi osasi myös ratsastaa harjoitusravissa, eikä pomppinut siellä miten sattuu.
- Pidä kädet ihan tasaisena paikoillaan, jolloin ratsusi on parempi tukeutua ulko-ohjaan ja työskentely muuttuu sen kannalta mukavammaksi. Huomaatko, miten se muuttui?
- Kieltämättä!
- Vaihda suuntaa, ravaile kierroksen verran, jotta saat sen hyvin tuntumalle, ja nosta sitten oikea laukka. Muista olla naputtelematta liikaa pohkeella!
Ennen nostoa Rea ilmeisestikin automaattisesti kannusti Lissua ravaamaan reippaammin eteen, ja huomautinkin siitä hänelle:
- Muista, että haluamme huolitellun noston tasaisesta ravista, ei mitään kiihdytysajoja. Uusi yritys näyttikin paljon paremmalta. Lissua joutui herättelemään jälleen hetken, mutta pian laukka pyörikin kuin ajatus.
- Paina kantapäätä enemmän alas ja pidä pohkeet lähellä, muttei kuitenkaan kiinni tammassa.
Kun laukka sitten oli hyvää, pyöreää ja sujuvaa vaihdettiin suuntaa jossa ilmeni odottamaton ongelma. Lissu ei olisi millään nostanut vasenta laukkaa, vaan tarjosi aina oikean. Tarvittiin aina hyvin selkeä, lähes liioiteltu asetus vasemmalle, ratsastajan paino turhan paljon vasemmalla ja pohkeetkin liioitellun selvästi, jotta laukka nousi. Hioimme laukannostoa lähtien todellakin liioitelluista avuista, ja kun niillä nousi oikea laukka oikeaan aikaan pyysin Reaa ratsastamaan siistimmin. Nyt laukat nousivat ainakin paremmin kuin alkuun, mutta mielestäni täytyy sitä treenata vielä kotonakin.
- Okei, elikkäs tarkoitus on aloittaa tulemalla näitä ihan ravissa kummastakin suunnasta! Ensin ratsastat normaalisti pitkälle sivulle, käännät ensimmäisen ristikon kohdalla voltille, ratsastat pyöreän voltin ristikon yli ja jatkat seuraavalle. Sinun pitää olla tarkkana ulkoapujen kanssa, tai kääntäminen ei onnistu. Kun käännät, pidä ihan suora kaula, tai tulee ongelmia. Pidä pohkeet lähellä ja ohjaa niillä sekä istunnalla, pyri välttämään ohjalla säätelemistä. Tempo täytyy pitää tasaisena koko tehtävän ajan, mutta tahti saa olla rauhallinen, ei ainakaan liian nopea!
Rea pyysi Lissua ravaamaan eteen, ja hevonen reagoi jo halukkaasti.
- Tule harjoitusravissa!
Rea istui alas ja pomppi ensin jonkin verran selässä.
- Kokoa nyt hyvä ihminen itsesi ja ratsasta, et sinä minun valmennettavanani saa olla tuollainen
Kun Rea sitten suoristikin ryhtinsä, istui kunnolla satulaan ja rentoutui, näytti koko ratsukko heti paremmalta. Sanoinkin sen ääneen:
- Noin hyvä. Muista kääntää vasta, kun olet esteen kohdalla uralla, tai sinulla on turhan vähän tilaa.
Rea ratsasti pitkällä sivulla suoraan ja käänsi sitten voltille.
- Ulkopohje kääntää! Ja kerää vähän sisäohjaa, jottei se roiku tuolla lailla. Katso minne olet menossa ja suunnittele reittisi, jotta osut ristikolle, ja mielellään vielä hyvin.
Ratsukko ylitti ensin vähän tönkösti ja huolimattomasti, mutta koko ajan suoritustaan parantaen nämä pikkuristikot. Teimme tätä työskentelyä molempiin suuntiin, ja nyt oikea laukka ei ollut mikään ongelma, vaikka nostoihin ei enää käytetty niin liioittelevia apuja. Oikeassa kierroksessa Lissu oli jäykempi ja muutaman kerran se suistui ristikosta ohi, mutta pääsääntöisesti meni ihan mukiinmenevästi.
- Ulkopohje! Ja suunnittele reitit! Älä päästä sitä valumaan ulos, noin, hyvä!
Sitten he tulivat koko tehtävän kunnolla. Ensimmäinen voltti oli pyöreä ja tasainen, vaikkakin Lissu laukkasi vähän laiskasti. Toiselle se tuli vähän ylitemmossa, mutta Rea sai hyvin askeleet sovitettua ja viimeiselle oli aikaa säätää askeleet kuntoon ja hyppy olikin hyvä.
- Anna Lissun hengähtää ja tee itsekin niin!
Sillä aikaa kun hieman hionnut ja vähän puuskuttava Lissu ja enemmän hionnut ja enemmän puuskuttava Rea lepäilivät minä nostin esteet 60cm korkeuteen. Sen isommaksi ei nostettaisikaan, mutta isommille esteille tulee isompia hypyjä jolloin volteilla täytyy ratsastaa vielä enemmän.
- Okei, nyt on tosi tosi tärkeää ratsastaa Lissu hyvin ulkoavuille, siis mikäli mielit selvittää tämän tehtävän kunnialla. Ratsasta koottua, lyhyttä mutta aktiivista laukkaa, tee pienet voltit äläkä hyppää liian isosti.
Rea ratsasti kierroksen verran pelkkää laukkaa ja saikin sen säädettyä oikein näyttäväksi. Ensimmäisellä voltilla ulkoavut olivat hyvin mukana, mutta ponnistuspaikka jäi kauas, hyppy oli pitkä ja Rea ei päässyt kunnolla mukaan, joten loppuvoltti venyi pituutta. Toisella voltilla ponnistuspaikka oli vähän lähellä, mutta Rea ratsasti hyvin ja ehti tehdä puolipidätteen, jolloin Lissu hyppäsi melko ylös mutta puhtaasti. Viimeinenkin voltti oli sujuva, ja olin todella ylpeä ratsukosta.
- Hienoa, riittäisiköhän tämä meille?
- Uskon niin.
Rea taputti Lissua, antoi sille vähän ohjaa ja ravasi rennosti loppuraveja.
- Verkkaile se vain itsenäisesti, kannattaa taivutella vielä kunnolla. Ja kotona keskityt siihen oikeaan laukkaan!
Rea saapui hevosensa Breandan Aleeshan kanssa hyvissä ajoin maneesille, jossa olimme sopineet tapaavamme. Päästin ratsukon verryttelemään itsenäisesti ja rakensin sillä aikaa pienen pystyn, jota saisi hypätä verryttelyksi. Lissu vaati melko pitkän alkuverryttelyn, mutta kun se oli saanut lihaksensa lämpimiksi se alkoi liikkua tuttuun tapaansa rytmikkäästi ja sulavasti. Myös hypyt pystylle olivat sujuvia, kenties hieman kiireisiä mutta muuten onnistuneita, joten siirryimme maastoradalle. Aloitimme tukkiesteellä, joka oli ihan tasaisella maalla. Rea ratsasti tammaa tehokkaasti molemmilla pohkeilla, mikä oli ihan tarpeellista kun otti huomioon miten tamma yritti kiemurtaa. Hyppy tuli turhankin reippaassa vauhdissa ja puolihuolimattomasti, kun Lissu haki jo katseellaan seuraavaa estettä. Koska sitä ei tullut, se tyytyi pikkuhiljaa taas kuuntelemaan ratsastajaansa. Koska Lissu oli sellainen vempula kuin oli, aloimme työskennellä kahden kapean esteen linjalla. Ensimmäisellä yrityksellä poni loikkasi viime hetkellä esteen ohi, mutta kun se suostui pysymään kaula suorana loppuun saakka se hyppäsi sujuvasti esteen yli. Toiselle esteelle ei ollut kuin kolme askelta, joten sopivassa rytmissä esteelle tultiin melko sujuvasti. Jälleen tamma kiemurteli ennen estettä jonkin verran, mutta suoristui esteelle kunnollisesti. Rea selkeästi tunsi Lissun ja sen oikut, koska osasi reagoida oikealla hetkellä oikealla tavalla ja korjaili helpon näköisesti hevosen virheitä. Samaa ei oikein voi sanoa Lissusta, se kun käytti jokaisen ratsastajansa virheen hyväkseen lisätäkseen vauhtia tai kurkkiakseen maisemia. Ratsukosta kummankin osapuolen piti nyt ryhdistäytyä, jotta saataisiin keskittyminen kuntoon. Siinäpähän loppuisivat kiemurtelut sun muutkin. Banketilla aloimmekin sitten tehdä ihan omavaltaisesti sovellettua tehtävää, nimittäin sisään sai hypätä miltä tahansa sivulta ja ulos samalla tavalla. Koska banketin pituus oli vain se tavanomainen kaksi askelta, ei aikaa ollut liikaa ja pari kertaa väärälle sivulle luisuttuaan Lissu toden teolla alkoi odottaa kääntäviä apuja ja reagoi niihin salamannopeasti. Ei aikaakaan kun hevosen laukkaan pystyi vaikuttamaan pelkästään Rean istunnan muuttamisilla, ja kun olimme hypänneet erilaisia erikoisesteitä palasimme lopulta kapeiden esteiden pariin. Nyt minkään näköisiä ongelmia ei ollut, kun hevonen oli rehellisesti avuilla ja ratsukko teki tiimityötä. Rean tulee kotona kiinnittää aina ratsastaessaan huomiota siihen, että Lissu reagoi juuri sillä hetkellä ja rehellisesti apuihin, kun ne annetaan.
Maastoeste - valmentajana Melle ja paikkana Ratsastuskoulu Nuppula (© Melle)Maastoestekurssi meni sinulta ja valkoiselta satuhevoseltasi suorastaan loistavasti ! Verryttelyissä näytti siltä, että Lissu ei oikein ole avuillasi, mutta verryttelyiden edetessä Lissusta alkoi löytymään liikettä ja myötääminen ohjalle alkoi näyttämään jo hyvältä. Sileällä sinun tulee muistaa myödätä sille tarpeeksi, ettet jää ratsastamaan liikaa ''käsijarru'' päällä.
Maastoesteillä Lissu näytti suorastaan syttyvän ! Annoit ratsusi edetä sopivan tasaista sekä reipasta tahtia jykevienkin maastoesteiden ylitse, mutta varo ettei Lissu valu liian pitkäksi. Muistutinkin sinua muutaman kerran puolipidätteistä ja sen jälkeen menonne parani silminnähden. Hypyt olivat oikein hyviä erityisesti tukkisarjalle sekä banketille ja Lissu vaikuttaa rehelliseltä sekä kivalta hevoselta.
Maastoeste - valmentajana Rea (© Rea (VRL-10658))Tuumasimme Ninan kanssa, että ennen ensimmäisiä kenttäratsastuskisoja meidän kannattaisi käydä Lissun kanssa kokeilemassa hyppäämistä maastossakin, vaikka Lissu kokenut metsämies onkin. Niinpä suuntasimme ponin kanssa maastoreitille, jonka varrelta löytyy maastoesteitä, ja pian vastaan tulikin ensimmäinen este - matala tukki. Yli mentiin helposti ravissa, ja seuraava tukki näkyi jo. Senkin poni ylitti näppärästi, sitä ei selvästikkään haitannut esteiden erilaisuus, joten seuraavaa tukkia lähestyttiin jo reippaassa laukassa.
Tukkien jälkeen saavuimme aukiolle, jolla oli muutama korkeampi tukkieste, risuesteitä sekä banketti. Vesiesteitä siellä ei näkynyt. Tukit ja risut Lissu hyppäsi kuin ammattilainen, mutta se rupesi jarruttelemaan ennen banketilta laskeutumista. Pienen kannustuksen avustamana banketilta päästiin alas, ja muutaman helpomman hypyn jälkeen päätin palata takaisin tallille.
Samojen matalien tukkien yli ravailun jälkeen pääsimme tallin pihaan. Huomasin kentän olevan tyhjä, joten kävimme vielä siellä jäähdyttelykävelyllä ennen kuin laskin ponin tarhaan.
Valjakkoajo - valmentajana Bob (© Rea (VRL-10658))Teimme alkuverryttelyn kävellen ja ravaillen tallin pihassa, ja kentälle saapuessamme siellä olikin jo tötsiä palloineen valmiina odottamassa. Bob auttoi minua vaihtamaan ponin varusteet satulasta vaunuihin, ja kävelimme muutaman kierroksen kentän ympäri niiden kanssa. "Well well, let's start now", Bob aloitti ohjeiden jakamisen samaan tapaan kuin aina, englanninkielisiä fraaseja käyttäen.
Tehtäväksi tuli yksinkertaisen radan läpi ajaminen ensin käynnissä, ja jos se sujui hyvin niin sama ravissa. Käynti sujuikin oikein mallikkaasti, mutta ravissa joko poni tai ohjastaja oli huolimaton ja palloja putoili. "Focus, both of you!", kuului käsky kentän laidalta, "keskittykää, tee puolipidätteitä!" Muutaman kierroksen jälkeen kaikki pallot pysyivät paikoillaan.
Laukkaa varten Bob helpotti rataa ja sitten saimme luvan aloittaa. Aluksi laukka ei ollut todellakaan rauhallista, joten Lissu sai päästellä höyryjä muutamalla kierroksella kentän ympäri. Tötsien läpi se taipuikin sitten jopa nätimmin kuin ravissa, poni keskittyi ihan kunnolla. Parin hienosti menneen radan jälkeen ravailimme ja kävelimme vielä muutaman kierroksen kentän ympäri vaunujen kanssa, ja sitten oli aika lopettaa reenit tältä päivältä.
Western - valmentajana Ville (© Rea (VRL-10658))Ville piti tällä kertaa valmennuksen vähän suuremmalle joukolle - kahdeksalle ratsukolle - lajissa halter.
"Te saatatte pitää halteria kaikista helpoimpana lajina, mutta maastakäsittelyäkin täytyy silti harjoitella. Varsinkin toisten hevosten seura saattaa häiritä teidän kotipihoissaan täydellisesti käyttäytyviä kullannuppujanne", Ville aloitti tämänkertaisen valmennuksen.
"No niin, ensimmäiseksi taluttakaa hevosenne riviin siihen keskihalkaisijan kohdalle. Muistakaa heti alusta asti ryhdikkyys, se tekee hyvän vaikutuksen." Paikoilleen siirtyminen kävi kaikilta ilman suurempaa häsläystä. Lissu jaksaa yleensä seisoa paikallaan odottamassa, mutta joukossa oli myös pari vähän villimpää tapausta. "Rauhallisesti kaikki, puhukaa niille rauhallisella äänellä, tai mitä sitten yleensä teettekin tällaisissa tilanteissa. Niiden pitää oppia odottamaan rauhassa omaa vuoroaan."
Kun kaikki seisoivat rivissä rauhallisesti, harjoittelimme hevosen esittämistä liikkeessä. "Vauhti on taas enemmänkin kuin rauhallinen, jos pystytte kävelemään hevosen vieressä sen mennessä hidasta ja rauhallista jogia niin aina parempi!" Ville ohjeisti. Minä en ihan pysynyt Lissun perässä kävellen, vaikka se rauhallisesti menikin. Hevoset esitettiin lopuksi vielä "tuomarin" edessä voltilla ja peruuttaen, missä Lissulla ei ollut mitään suurempia ongelmia.
Western - valmentajana Ville (© Rea (VRL-10658))Tänään Ville oli koonnut kunnon esteradan kentälle meitä varten. Selvästi trailin vuoro! Annoin Lissun kummastella hetken aikaa portin, pressun, matalan sillan ja puomien täyttämää kenttää, ja sitten aloitettiin Villen ohjeiden mukaan.
Portti sujui omasta sähläyksestäni huolimatta ihan hyvin, sillä Lissu hoiti oman osuutensa odottamalla nätisti paikallaan. Pressun kahinaa se kuunteli aluksi, mutta enemmän kiinnostuneen kuin säikähtäneen oloisena, joten siitä päästiin yli. Tosin muutaman ylimääräisen raviaskeleen kanssa... Seuraava tehtävä olikin Lissulle tuttu juttu - takkia olen riisunut ja pukenut päälle selässä ennenkin - joten se malttoi taas seistä kunnolla. Paikallaan seisominen on selvästi Lissun juttu tässä lajissa!
Silta oli sen sijaan ponille ihan uusi tuttavuus, mutta se ylitti senkin hienosti rennon rauhallisella tyylillään. Puomikujastakin selvittiin, muttei puomeja liikuttamatta - Lissu ei ole aina niin tarkka isoista kavioistaan - joten lopputunnin painopiste siirtyikin puomitehtävien harjoitteluun.
Western - valmentajana Ville (© Rea (VRL-10658))Tänään oli meidän ensimmäisen kunnollisen westernvalmennuksen aika. Ville oli valinnut tunnin aiheeksi lajin nimeltä pole bending, vaikkei irlannincob tule ikinä vetämään vertoja ketteryydessä vähän sirommille roduille. Alkulämmittelyjen jälkeen päästiinkin sitten itse asiaan. Aluksi kiersimme Villen jonoon järjestämät tolpat pari kertaa ihan vaan rauhallisesti käynnissä, mikä sujui Lissulta ihan näppärästi löysemmilläkin ohjilla. Ravissa pujottelukin meni omasta mielestäni ihan hyvin meiltä aloittelijoilta, mutta Ville ei tuntunut tyytyväiseltä. Seuraavaa kierrosta säestikin sitten kovaääninen ohjeistus: "Ravaa, ravaa, RAVAA, kyllä se kääntyy jos käytät sitä ohjaa ja pohjetta ja painoa..!" Tyylini taisi olla aluksi liian rauhallinen, mutta vauhtimme rupesi lähestymään sopivampaa tempoa ja Villekin vaikutti tyytyväisemmältä suorituksiin. Laukkaa varten Ville pidensi tolppien välejä ja suoriuduimme tehtävästä ilman osumia. Vauhtia tosin olisi saanut taas olla kuulemma enemmän... Muutaman hyvän suorituksen jälkeen lopettelimme valmennuksen loppuveryttelyihin.
Natural Horsebacking - valmentajana Mthuthuzeli "Moto" Hotch ja paikkana Kings Road (© VRL-02207)Ihmiset seisoivat kentän reunalla seuraamassa luentoa, joka oli osa uudelleenavajaisten ohjelmaa. Luennon loppuosaan kuului valmennus, johon oli valittu nuori irlannincobtamma Breandan Aleesha sekä tämän omistaja Rea.
Ennen kuin Rea toi Lissun kenttäporteista sisään, Moto oli pitänyt luennon ihmisen ja hevosen kumppaanuudesta sekä yhteisen luottamuksen tärkeydestä. Hän oli painottanut energian vaikutusta, sillä jokaisella -- niin hevosella, kuin ihmisellä -- oli ympärillään magneettikenttää vastaava energiakehä, jotka oli saatava sopusointuun keskenään. Tämä päti myös ihmisten keskinäisiin suhteisiin toistensa kanssa, mutta tällä kertaa Moto keskittyi nimenomaan siihen, kuinka ihminen ja hevonen löytäisivät harmonian parhaalla mahdollisella tavalla. Moto halusi antaa demostraation kiinnostuneelle yleisölle ja pyysi valmennusparin kentälle.
Breandan Aleesha käyttäytyi päällepäin rauhallisesti, mutta jännitti silti selvästi tilannetta ja ihmetteli sivusilmällä ihmisjoukkiota, joka seurasi sen liikkeitä.
Moto kätteli Rean, muttei lähestynyt Lissua, vaan kääntyi sivuttain tätä kohti. Hetken kuluttua tamma kurotti hieman päätään nuuhkiakseen miestä ja siihen päin katsomatta, Moto ojensi kättään aavistuksen ja se riitti. Hän oli jo kasvot yleisöön päin ja sanoi,
"Tämä kaunis tamma on suostunut auttamaan minua tässä esityksessä. Sitä hieman jännittää, totta kai, kuten voimme huomata hevosen taaksepäin osoittavista korvista sekä kireistä kaulanlihaksista ja asennosta, joka kielii epävarmuudesta. Lissun painopiste on tällä hetkellä takana, jotta se voi sellaisen tilanteen sattuessa mahdollisimman nopeasti 'ottaa jalat alleen.' Haluaisin teidän kaikkien nyt toivottavan Lissun tervetulleeksi kentälle, mutten suinkaan aplodein, vaan hiljaisuudella." Moto hymyili. "Jos suinkin voitte, kääntäkää katseenne merkistäni toisaalle, esimerkiksi taivaalle -- kappas, siellä meneekin juuri lentokone (osa yleisöstä vilkaisi ylös ja naurahti) -- tai kenkiinne varmistaaksenne, ettette ole astuneet vahingossa lantakasaan tallipihalla kävellessänne, tai sitten vaikka siihen vieressänne seisovaan henkilöön. Parasta olisi, jos kääntäisitte kokonaan selkänne hetkiseksi tänne kentälle päin. Kuinka vain, kunhan katsoisitte kaikki yhtä aikaa jonnekin muualle, kuin Lissuun. Kun sanon, voitte taas olla normaalisti. Onko valmista?" Moto nosti ranteensa yläviistoon. "Hyvä. Kääntäkää katse... nyt!"
Hieman hämillään ja hämmästyksissään, mutta yhtä kaikki tottelevaisesti, yleisö käänsi silmänsä toisaalle. Osa laski kasvonsa alaspäin, osa kääntyi ympäri. Kuului vain hiljaista muminaa. Myös Rea katseli epävarmana päinvastaiseen suuntaan kuin Lissuun. Moto myös itse käänsi selkänsä hevoselle.
Tuli hetki, joka oli mukavan rauhallinen ja heidän kaikkien ympärilleen laskeutui hento tyyni ja levollinen ilmapiiri. Vaikka sitä ei kukaan varsinaisesti siinä hetkessä nähnyt, Lissun jännittyneet lihakset laukesivat, sen paino siirtyi enemmän tasapainoon ja sen korvat vaihtuivat takaa eteen. Se jauhoi hieman alaleukaansa ja tapitti nyt kiinnostuneena väkijoukkoa, joka oli yhtäkkiä lakannut kiinnittämästä siihen sen kummempaa huomiota.
"Hyvä on, kiitos!" Moto ilmoitti ja ihmiset kääntyivät takaisin oikein päin. "Huomasitteko? Lissu rentoutui heti selvästi vain sillä, että ette enää katsoneet sitä. Tiedättekö miksi? Kun ette kohdista siihen huomiotanne, lähettämänne katse-energia siirtyy Lissusta muualle, eikä hevonen koe tätä näkymätöntä painetta, jonka tuijotuksenne saa aikaan. Kyseessä on hienovarainen ajatusenergian käyttö, jota käytetään jatkuvasti ja kaikkialla kaikkien toimesta. Kaikki, mihin huomionne kiinnittyy, reagoi vastavuoroisesti teihin, sillä kaikki maailmassa koostuu energista, sen impulsseista ja sen eri tasoisesta värähtelystä. Hidas energiavärähtely ilmenee fyysisenä aineena ja massana, kuten meidän konkreettinen olemuksemme ja kehomme. Nopea ja korkeataajuinen energiavärähtely taas on valoa ja ylintä mahdollista, rakkauden energiaa. Energia on kaiken olemisen perusta - aivan kaiken. Myös ajattelun. Itse asiassa, ajatusenergia on yksi voimakkaimmista."
Ihmiset kuuntelivat Moton syvää, rauhallista ja verkkaista puhetta. Hän puhui tasaisesti ja hänen äänensä kuulosti miellyttävältä.
"Katseenne ja ajatuksenne jättävät energiajäljen siihen, mihin se osuu. Kuinka moni on joskus tuntenut ilkeän tuntemuksen, että joku katsoisi pahasti perääsi?"
Henkilö siellä täällä yleisössä nyökkäsi.
"Tai saanut sen aavistuksen, että joku jossakin katsoo, vaikket sitä sinänsä tietäisikään tai et näkisi ketään missään? Tai kokenut sen lämmön ja hyvänolon tunteen, väristykset, jotka värähtelevät koko kehon läpi jalkapohjiin asti, kun läheinen ihminen katsoo sinuun ja näet hänen silmistään paistavan välittämisen ja rakkauden? Siinä on kyse juuri tästä."
Tämä herätti yleisön keskuudessa keskustelua, ja Moto antoi heidän vaihtaa ajatuksiaan toistensa kanssa pienen hetken. Puheensorinan sävy oli myönteinen.
"Voitte välittää negatiivista tai positiivista energiaa katseenne avulla. Hyvin voimakkaita kielteisiä tunteita ja ajatuksia kokeva voi suunnata pahan tahtonsa toiseen henkilöön tai esimerkiksi tiettyyn esineeseen niin voimakkaasti, että se muuttuu kiroukseksi. Toisaalta, toiseen voi kohdistaa myös hyviä ja parantavia ajatuksia, joiden vaikutuksen kohdehenkilö kokee joko alitajuisesti tai tiedostaen, riippuen tämän henkisestä herkkyydestä", Moto kertoi. "Mutta tämän päivän teemana on saada hevosenomistajat tietoisiksi siitä, millainen vaikutus heidän omalla energiallaan on hevoseen."
Moto käveli Lissun ja Rean luokse. Hän astui askelen tammaa kohti, askelen pois, askelen sivuun ja taas lähemmäs, ja taas pois. Hän ei lähestynyt hevosta kohtisuoraan, vaan kyljittäin, ja hänen katseensa ei ollut kohdistettu kiinteästi, vaan enemmänkin häilyvästi. Lissu ei reagoinut siihen sen kummemmin.
"Monet hevoskouluttajat puhuvat kehonkielestä ja eleiden käytöstä. Se on oikein. Mutta harva ymmärtää, että se perustuu energian kanavoimiseen - eräänlaisena työkaluna. Jotta päästäisiin pintaa syvemmälle, täytyy ymmärtää enemmän.
"Tiedän, että moni ratsastaja on varmasti huomannut, että huonona päivänä hevonenkin on kireä ja käyttäytyy huonosti ja siitäkös ratsastaja kiukustuu lisää ja hevonen hermostuu entisestään, ja kierre on valmis. Iloisella mielellä ratsastaja huomaa ratsunkin ravaavan korvat höröllä ja vastaavan apuihin kiltisti. Toisen mieliala - energia - vaikuttaa toiseen, eikö totta? Hevonen, kuten myös toinen ihminen, on ihmiselle peili. Hevonen heijastaa takaisin sen, mitä ihminen on."
Moto kiersi Lissun toiselle puolelle.
"Mutta palataan siihen, mitä tarkoitin katse-energialla."
Yhtäkkiä Moto pysähtyi seisoen takaviistossa Lissun takaosaa kohden. Hän vain seisoi ja tällä kertaa tuijotti hevosta hyvin pistävästi silmiään räpäyttämättä. Lissu käänsi korvansa taaksepäin Moton suuntaan ja vaihtoi painoa jalalta toiselle. Hetken kuluttua, melko nopeastikin, se siirsi toista takajalkaansa pois päin ja kääntyi pian enemmän kyljittäin Motoa kohti. Se katsoi silmällään tätä. Moto käänsi katseensa pois ja rentoutti hartiansa. Hän käveli enemmän hevosen pääpuoleen ja kääntyi jälleen katsomaan siihen päin napakasti. Vain vähän aikaa kului ja sitten Lissu nyppäisi päätään melkein äkeästi ylös ja astui taas takakautta askelen, kääntäen päänsä kohti Motoa. Moto tuijotti edelleen ja Lissu ravisti päätään. Moto lopetti, rentoutui ja kääntyi jälleen yleisöön.
"Siinä oli pieni esimerkki, kuinka hevoseen voi vaikuttaa etäältä tekemättä sen kummemmin mitään. Elekieli perustuu tähän ja sitä myös villihevoset ja kesyhevoset käyttävät keskenään."
Yleisöstä kohosi käsi. Moto nyökkäsi. Sorjakka pitkätakkinen nuori mies puhui ja hänen äänensävynsä oli aavistuksen vastusteleva.
"Hevosten elekieli laumahierarkiassa ja yhteisössä on selkeää. Korvat, liikkuminen, äännähtelyt, toistensa komentaminen näykkimällä... Miten tällä millään tavalla on tekemistä jonkin tuijottamisen kanssa? Eivät hevoset töllistele toisiaan, saatika kiroa laumatoveria ajatuksillaan." Nuori mies naurahti hienovaraisen pilkallisesti, ja pari henkilöä yleisöstä hörähti myötäillen. Motokin myhäili.
"Eivätpä taida. Mutta ihmiset kylläkin. Hevosilla, kuten kaikilla elävillä olennoilla, on yhtä lailla oma persoonallisuus ja luonteenpiirteensä. Omat mieltymykset ja asiat, joista ne eivät niinkään pidä - kuten se tietty laumatoveri, jonka kanssa ei olekaan yhtä hauskaa jakaa heinäkasaa." Moto iski leppoisasti silmää. "Mutta kyllä hevosetkin katsovat ja ajattelevat toisiaan. Heidän elekielensä ei ole samanlaista kuin ihmisten, ja sen vuoksi me emme osaa sitä yhtä hyvin tulkita ja ymmärtää. Se on hyvin hienovaraista."
"Tuo ei nyt vastannut ollenkaan kysymykseeni", nuori mies yleisöstä kommentoi.
"Kysymyksesi oli: mitä tekemistä hevosten elekielellä on energian kanssa, niinkö? Sehän juuri perustuu ajatus- ja katse-energian käyttöön, kuten mikä tahansa keiden tahansa olentojen välinen kommunikointi. Sillä on siis paljonkin tekemistä asian kanssa. Jos pohjalla ei olisi jonkinlaista vaikuttavaa energiteettistä tekijää, luuletko toisen hevosen millään tavalla liikuttuvan toisen hevosen läsnäolosta? Ei. Jos ihmisillä ei olisi omaa energiaolemusta, joka toimii monella eri tasolla ja jota voi käyttää monin eri tavoin, kuvitteletko kenenkään reagoivan kehenkään toiseen yhtään mitenkään? On olemassa voima ja vastavoima. Tässä se logiikka piileekin. Sinä olet siellä ja sinun olemassaolosi vaikuttaa väistämättä minuun. Mutta mikä se tekijä on, joka saa tämän ilmiön aikaan? Se on sinun energiasi ja minun energiani ja se reaktio, jonka ne aiheuttavat ollessaan tekemisissä toistensa kanssa. Minä olen tässä ja Lissu on tuossa - ja me molemmat vaikutamme jatkuvasti toisiimme. Siihen ei tarvita pelkkää katsetta. Ajatus riittää. Ja jos vain olet olemassa, silloin sinä ajattelet. 'Ajattelen, siis olen.'"
Nuori mies näytti siltä, että tahtoi vielä kovasti sanoa jotain, mutta vetäytyi sitten takaisin yleisöön. Sen sijaan iäkkäämpi rouvashenkilö kohotti vuorostaan hieman kättään.
"Ole hyvä", Moto viittasi häneen päin.
"Hei. Minä olen Annie. Tämä on kovin mielenkiintoista...", nainen aloitti, "mutten oikein ymmärtänyt... Lainasit Descartesia --"
"Cogito ergo sum."
Nainen, Annie, sulki suunsa sormi pystyssä ja nyökkäsi kärsivällisesti hymyillen, ennen kuin jatkoi:
"Aivan. Mutta tarkoitatko, että vain silloin voi olla olemassa, kun ajattelee? Että ajattelu on edellytys olemassaololle?"
"Ajatus on edellytys olemassaololle", Moto oikaisi ystävällisesti ja aina yhtä rauhallisesti.
"Ja kivi? Eivät kivet ajattele, mutta ne ovat olemassa. Vai ovatko ne vain optisia illuusioita?" sama nuori mies korotti taas ääntään.
"Mitä sinä teet juuri nyt?" Moto kysyi häneltä. Mies oli hetken hölmistynyt.
"Puhun?"
"Ja?"
"Seison tässä."
"Etkö ajattele mitään?"
"No...", mies katsahti ympärilleen, kuin hakien apua muilta. "No, ajattelen."
"Entä mikä tuo on?" Moto osoitti sormellaan kentän vasempaan laitaan, jonka aivan aidan vierustalla lähellä kenttäportteja jöllötti suuri kivenlohkare. Nuori mies vaikutti aavistuksen kiusatulta.
"Kivi", hän vastasi äreästi.
"Ja mitä ajattelet juuri tällä samaisella hetkellä?"
Nuori mies kiristeli hetken hampaitaan, kuin ei haluaisi vastata.
"Kiveä", hän lopulta antoi periksi. Moto hymyili.
"Niin. Sinä ajattelet nyt kiveä ja nyt me kaikki varmaan ajattelemme myös kiveä."
Yleisön katse harhaili kiven, nuoren miehen, Lissun ja Moton väliä.
"Ihmisissä on se erikoinen ja hauska piirre, että me myös luomme ajatuksillamme. Juuri se erottaa meidät kaikesta muusta: eläimistä, kasveista, muiden sivilisaatioiden asukkaista..."
Ihmiset puhkesivat taas puhumaan. Moto nosti kätensä ylös pyytäen hiljaisuutta. Lissu liikehti levottomasti.
"Kun me ajattelemme jotakin, se jokin on olemassa. Jos ei fyysisellä tasolla, joka on hyvin alhainen olemisen taso joka tapauksessa, niin jollakin muulla tasolla siinä tapauksessa. Mutta se on olemassa. Joten kaikki, mitä me ajattelemme on olemassa. Tuo kivi on olemassa, koska me ajattelemme sitä."
Ihmiset jatkoivat keskusteluaan ja sieltä täältä nousi lisää käsiä ilmaan.
"Olen pahoillani, meidän täytyy nyt jatkaa eteenpäin. Suosittelen kuitenkin lämpimästi kaikkia aiheesta kiinnostuneita tutustumaan Vladimir Megren 'Venäjän soivat seetripuut' -anastasiakirjoihin. Lupaan, että ne avaavat monia uusia ovia ajattelulle ja auttavat löytämään vastauksen hyvin tärkeisiin elämän kysymyksiin.
"Nyt anteeksi, palaamme pääaiheeseemme, eli ihmiseen ja hevoseen. Rea, kerroit, että halusit mukaan ohjelmaan, jotta saisit läheisemmän suhteen Breandan Aleeshan kanssa."
Lissun omistaja, joka oli rapsutellut ja silitellyt Lissua keskustelun aikana, valpastui ja nyökkäsi. Moto kehotti heitä kävelemään kentällä tavalliseen tapaan. Rea vei Lissua kenttää ympäri sinne tänne välillä pysähdellen. He myös ravasivat jonkin matkaa. Hevonen totteli kaikin puolin nätisti.
"Riittää. Tulkaa takaisin tänne."
Rea talutti Lissun Moton luokse.
"Kertoisitko tarkemmin millaisiin asioihin haluaisit kehitystä suhteessanne?" Moto pyysi.
"Aah", Rea veti henkeä hieman hengästyneenä. "No... Lissu on ihana, tosi hellyydenkipeäkin, mutta aina joskus se ei aivan kuuntele mitä sille sanotaan. Sillä on taipumusta olla todella jästipää aina silloin tällöin ja oikein mikään ei mene silloin perille. Tänään se on totellut ihmeellisen hyvin kylläkin."
Moto nyökkäili.
"Jos hevonen ei kuuntele tai tottele, kyseessä on luottamusongelma tai se, että ihmisen välittämä energia on ristiriitaista, liian heikkoa tai epävarmaa. Eläin elää hetkessä. Vaikka olisit edellisenä päivänä ollut sille toimiva kumppani ja johtaja, mutta seuraavana päivänä tuntisit olosi heikoksi, ei hevonen muistele, että, 'Ai niin, olihan tämä ihminen eilenkin voimakas, joten ei se mitään, käyttäydyn tänään häntä kohtaan kuten eilen.' Ei. Hevonen ajattelee, 'Tämän ihmisen energiakenttä on heikko. Minun on vahvempi. Minä siis olen se, joka päättää mitä tehdään.' Ja siten se toimii, aina juuri siitä hetkestä riippuen. Ei ole väliä millainen olit toissapäivänä. Vain tällä hetkellä ja juuri tällä hetkellä tapahtuvalla vuorovaikutuksella on väliä. Ihmisen tulee hallita ensin itsensä, jotta voi ohjata muita."
Moto otti Lissun ohjat omaan käteensä.
"Kerroit jo aikaisemmin, että erityisiä ongelmia Lissun kanssa tuottaa satulointi." Moto vinkkasi jonnekin yleisöön päin ja hetken kuluttua Dewn käveli avustajan roolissa heidän luokseen Lissun satula käsivarsillaan. "Minä pidän kiinni vain näennäisesti. En vaikuta Lissun käytökseen, jotta näemme miten se suhtautuu sinuun, kun yrität laittaa satulan selkään."
Rea otti satulan Dewniltä ja kohensi sitä parempaan asentoon. Hän astui aran askelen hevosta kohti. Lissun korvat olivat taaksepäin. Rea tuli tamman vierelle ja nosti satulan ylös laskeakseen sen hevosen selkään; siinä vaiheessa Lissu luimisti korviaan kunnolla, huiskaisi varoittavasti hännällään ja astui sivulle ja kauemmas. Rea rypisti otsaansa, yritti sitten rauhoittua ja astui takaisin hevosta kohti toistaen saman yrityksen. Tällä kertaa Lissu astui häntä päin ja Rea joutui väistämään, jottei tulisi painavan jykevän hevosen tuuppimaksi. Lissun korvat luimivat. Rea vilkaisi epävarmana Motoon päin ja kun tämä ei sanonut mitään, yritti vielä kolmannenkin kerran.
"Käyttäydy niin, kuin käyttäydyt kotona tavallisesti", Moto opasti rennosti.
"Lissu! Hyi!" Rea komensi ja tamma polkaisi hieman maata. Rea laittoi reippaasti satulan hevosen selkään ja laski satulavyön alas. Lissu yritti näykätä häntä, muttei osunut. Rea kumartui pikaisesti nappaamaan vyön vatsan alta ja kiinnitti sen ensimmäisiin vastinhihnan reikiin. Lissu viuhtoi hännällään ja näykki ilmaa edessään Moton seisoessa tavoittamattoman etäisyyden päässä. Sitten satula oli kiinni, Rea kehui tammaa vuolaasti, astui taaemmas ja Lissu rauhoittui. Sen sieraimet laajenivat ja pienenivät synkronoiden.
"Ei se aina ihan näin voimakkaasti lusmuile", Rea puolusteli posket punoittaen. "Joinakin päivinä satulanlaitto sujuu ihan hyvin."
"Varmasti. Nyt voit ottaa satulan pois."
Se kävi huomattavasti sujuvammin. Moto otti satulan vastaan ja Rea siirtyi pitelemään tammasta kiinni. Moto piti satulaa hetken aikaa sylissään vain seisoen Lissun pään vierellä, katsomatta tammaan. Se ei reagoinut satulaan tai Motoon erityisemmin ja käyttäytyi taas hillitysti.
Sitten Moto laski satulan maahan pystyyn rungolleen ja kävi itse kyykkyyn sen viereen. Hän alkoi sivellä satulaa; sen istuinosaa ja kaaria, siivekkeitä ja jalustinhihnoja. Alkuun Lissu ei välittänyt siitä ollenkaan, mutta jonkin ajan kuluttua se alkoi näyttää pieniä kiinnostuksen merkkejä: sen oikea korva kääntyi sivulle Moton suuntaan, sen silmän katse ajautui seuraamaan tämän rauhallisia kädenliikkeitä ja se astui jopa aavistuksen sivuun takaosallaan ollakseen pääpuoli enemmän satulaan ja Motoon päin. Kun Moto vain keskittyi satulaan, lopulta Lissu laski turpansa alas ja alkoi haistella kentän hiekkaa "mukamas muuten vain". Se astui hieman eteenpäin... ja nuuhki taas maata. Sitten se ei enää viitsinyt niin paljon teeskennellä, vaan tuli reilusti vieläkin lähemmäs, kunnes yltti haistelemaan satulaa ja Moton käsiä. Moto ei välittänyt siitä, vaan hiveli satulaa antaen kaiken huomionsa sille, kuin se olisi ollut jotain hyvin rakasta hänelle - kuin vaikka kissanpoika.
Yleisö seisoi hiljaa seuraten mitä tapahtui. Rea oli jäänyt seisomaan siihen kohtaan, johon oli siirtynyt Moton tilalle ja antanut pitkää löyhää narua, jotta Lissu saattoi liikkua vapaasti.
Tamma pärskähti ja alkoi sitten hieman hamuta satulan takakaarta. Sen korvat osoittivat eteenpäin ja olemus oli utelias ja valpas. Moto hymyili partaansa.
Rauhallisesti hän nousi ylös ja käveli pois. Lissu jäi vähän hiplailemaan satulaa. Sitten se nosti päätään ja katsoi Moton perään. Sen jälkeen se taas hamusi kenttähiekkaa aivan satulan vierestä.
Moto tuli takaisin kaartoreitin kautta ja tuli aivan lähelle Lissua. Hän laski kätensä sen reisien päälle ja liu'utti sitä sieltä eteenpäin lautasten yli ja selkää pitkin. Hän taputteli kevyesti siltä kohtaa, jossa satulan paikka oli, mutta jatkoi ohi hevosen lavan ohi kaulalle ja aina päähän asti. Moto kumartui ottamaan satulan, käveli muutaman askelen kauemmas ja laski satulan maahan. Hän käveli taas pois. Jonkin aikaa Lissu näytti vähän hölmöltä, mutta sitten se verkkaisesti eteni lähemmäs satulaa ja jäi taas tekolaiduntamaan sen viereen.
Moto toisti saman liikesarjan vielä pari kertaa, kunnes Lissu ei enää tullut satulan luo. Moto nosti jälleen satulan maasta käsivarsilleen ja peruutti takaperin sinne minne Lissu oli jäänyt. Tamma käyttäytyi levollisesti. Moto puhui hiljaa, mutta kohdisti puheensa ja katseensa satulaan. Sitten hän nosti sen rauhallisen määrätietoisesti Lissun selkään. Hevosen korvat kääntyivät osoittamaan taakse, mutta se ei yrittänyt väistää alta pois, huiskinut kiukkuisesti hännällään tai koettanut purra.
Moto jätti satulan siihen, haukotteli makeasti ja venytteli oikein kunnolla. Lissun lihasjännitys laukesi hieman ja sen ulompi korva kääntyi rennosti sivulle. Moto antoi satulavyön laskeutua, otti sen kiinni ja pujotti ensimmäisiin reikiin. Se kaikki tapahtui ilman Lissun sen kummemmin vastustelematta.
"Työstä tätä kotona", Moto sanoi Realle. Sitten hän puhui kaikille.
"Yksi erhe, jonka monet tekevät kohdatessaan ongelman hevosten kanssa on se, että he keskittyvät itse ongelmaan. He miettivät ongelmaa, surkuttelevat ongelmaa - he ajattelevat ongelmaa. Ja ongelmasta tulee yhä pysyvämpi ja yhä oleellisempi."
Moto irrotti satulan ja nyökkäsi Dewnille, joka tuli lähemmäs ja otti sen hetkeksi itselleen.
"Sen sijaan tulisi keskittyä itse täydelliseen lopputulokseen, jonka haluaa saavuttaa ja missä ongelmaa ei ole. Koska ongelmaa ei ole, sitä ei ajatella. Niin yksinkertaista se on."
"Vastustus lisää aina vastahyökkäystä. Kun vastustaa jotakin, se saa siitä voimaa. Jos vastustat sotaa, tappeluita syntyy lisää. Jos inhoat luimivia hevosennaamoja, saat aamutallissa vastaasi enemmän huonotuulisia happamia hevosia. Jos pelkäät ja vastustat hevosta, joka ei anna satuloida, hevonen ei anna satuloida. Sen sijaan täytyisi ajatella ja visualisoida kuinka kaikki menee hyvin. Älä uhraa ajatuksiasi epäkohdille, koska ne eivät todellakaan ansaitse jotain niin arvokasta, kuin sinun huomiosi!"
Ihmiset äännähtelivät yhteisymmärryksessä. Moto halusi Rean ja Lissun toimivan nyt kentällä harmoniassa; he etenivät omaan tahtiin kevyesti tarkaten toisiaan, mutta keskittämättä täydellistä kiinteää, karkottavaa huomiotaan suoraan kumpaankaan. Rea sai tehtäväkseen kävellä jatkuvasti pois päin selkä Lissuun päin ja tehdä jotakin muuta, kuten hypistellä mielenkiinnolla omia hansikoitaan tai piirtää juoksutuspiiskan kiinteällä päällä hiekkaan kuvioita. Molemmat antoivat toisilleen tilaa ja niin vain kävi, että Lissu ajautui hitaasti Reaa kohti jonkin ajan kuluttua huomattuaan, ettei tämä vaatinut sen läsnäoloa, vain pelkästään salli sen. Lissu ei tullut täysin tämän luokse, mutta kaikki sen elekielessä viesti, että se piti Reasta paljon ja oli tyynessä sekä tasapainoisessa tilassa tämän kanssa.
"Lissu ei kaipaa enempää läheisyyttä tällä hetkellä", Moto selitti.
"Sen vuoksi se ei koe tarpeelliseksi tulla luoksesi fyysisesti. Energiteettisesti ja henkisesti se on kanssasi. Join-up pyrkii tähän samaan lopputulokseen, mutta sen metodi on aggressiivisempaa, sillä siinä hevoselle ei anneta omaa tilaa, vaan sen vapaata tilaa ajetaan ahtaalle, kunnes hevonen alistuu ja pyrkii rauhoittamaan jännittävän tilanteen alistumalla. Lopputulos on positiivinen eikä hevonen kanna enää join-upin tapahduttua ihmiselle kaunaa, mutta käytäntö, kuinka siihen päädytään, on jokseenkin kyseenalainen. Ja se aina vaikuttaa energiatasolla. Jokainen miettikööt itse, kumpi tuntuu paremmalta. Saada yhteys hevosen kanssa takaa-ajon jälkeen vai oltuasi omissa oloissasi ja hevosen tultua itse oma-aloitteisesti sinun luoksesi."
Yleisö mumisi.
"Harmi kyllä, meillä ei ole tässä tarpeeksi aikaa viedä tätä demostraatiota loppuun saakka. Ajan oloon Lissu tulisi kyllä Rean luokse ilman, että tämän täytyy sitä siihen ajaa, hakea tai maaritella. Se, kuinka nopeasti tällainen yhteydenluominen tapahtuu, riippuu täysin ja pelkästään ihmisestä itsestään ja siitä, kuinka puhtaat ajatukset ja aikomukset hänellä ovat. Ihmisten korkeavärähtelyinen energia on asia, joka vetää eläimiä puoleensa, ja sen vuoksi ne ajautuvat sellaisten ihmisten -- esimerkkinä lapset -- luokse, jotka voimakkaimmin tätä hohdetta näkymättömällä tasolla välkkyvät."
"Kiitos, Rea ja Lissu", Moto lisäsi käännyttyään heidän puoleensa. "Voitte vielä kerran kokeilla satulointia."
Siltä kertaa se sujuikin paljon paremmin. Moto neuvoi Reaa olemaan täysin ennakkoluuloton, kuin ei tietäisi millainen suhtautumistapa Lissulla on satulaan. Sen sijaan hänen täytyi pitää mielensä avoinna ja vilpittömänä ja keskittyä vain siihen, mihin halusi päästä: satula siististi selkään ilman kiukuttelua. Ja se onnistui ihan hyvin.
Moto kätteli vielä Rean ja rapsutti Lissua ja sitten kiitti yleisöä ja päätti luentonsa siihen.
Juhlaväen vaunuponi - kirjoittanut Rea (VRL-10658)Rakkaalla ystävälläni oli eilen ihanat keväthäät (enkä minä edes seurustele, kateus...), joiden vieraslistalle Lissukin oli päässyt! Tai oikeastaan vieraan sijasta töihin, sillä meidät oli pyydetty kuskaamaan hääpari kirkosta juhlapaikkaan.
Edellinen päivä menikin ponia ja varusteita puunatessa, isommat ja juhlavammat vaunut jouduttiin lainaamaan naapurista asti. Letitin ponin harjan ja hännän yöksi, joten aamulla ne olivat kiharalla ja Lissu näytti aivan enkeliponilta! Matka tallilta kirkolle mentiin trailerilla, jossa Lissu käyttäytyi rauhallisesti, kuten aina. Tamma sai odotella hoitajatytön kanssa pihalla tilaisuuden päättymistä, ja juhlaväen tultua pihalle oli aika lastata hääpari kyytiin. Valkea ponini sai vetää valkeamekkoista morsiansa miehineen valkeissa vaunuissa noin puolen kilometrin mittaisen matkan puistotietä pitkin vieraiden kävellessä perässä. Lissu malttoi kävellä rauhassa ja arvokkaasti turhia häseltämättä, joten sain olla siitä ylpeä! Juhlapaikalla vieraita odotti ruokailu, ja Lissukin sai vähän vatsantäytettä. Sitten seurasi muun ohjelman aika, johon kuului myös hevosajelutusta, joten poni sai kiertää päivän aikana puistoa ympäri monia ja taas monia kertoja.
Varsanodotus pähkinänkuoressa - kirjoittanut Rea (VRL-10658)Lissu astutettiin siis tuossa jokin aika sitten yhdellä Vecno Studin oreista, komealla kantakirjapalkitulla irlannincobilla nimeltä Ánrothán VEC eli Rod. Rod on hyväluonteinen ja menestynyt varsinkin valjakkoajossa, joten se vaikutti heti hyvältä valinnalta Lissun ensimmäisen varsan isäksi. Ei muuta kuin orikyselyä menemään, ja onneksi saatiin myöntävä vastaus!
Astutus sujui hyvin ja pian eläinlääkäriltä saatiin varmistus tamman tiineydestä. Eläinlääkäriltä saatiin myös ohjeet Lissun ruokintaa ja liikutusta varten koko tiineysajalle. Tamman käytös ei muuttunut paljoakaan, tammapäiviä oli vähän useammin mutta muuten tyttö oli oma ihana itsensä.
Lissun vatsa kasvoi kasvamistaan eikä mitään ongelmia ilmennyt. Sitten olikin jo H-hetken aika. Synnytys kävi ilman apujoukkoja ja meidän ensikertalainen selvisi hienosti! 7. päivä maaliskuuta syntyi Lissun ensimmäinen varsa, oripoika joka sai nimekseen Áedán REA.
Musta tulee cowgirl! - kirjoittanut Rea (VRL-10658)Ville on ehtinyt lähes huomaamatta luikertelemaan lyhyessä ajassa Lissun elämään westernajatustensa kera. Kaikki alkoi viattomasta satulan kokeilemisesta: "Mä testaan vaan miltä se näyttäis", ja pian herra istui jo tamman selässä stetsoni päässä löysin ohjin ponin kuunnellen kiltisti pelkkiä pohje- ja painoapuja. "Kyllä tästä vielä kunnon hevonen tehdään!" hän uhosi, ja minun oli lopulta pakko taipua antamaan lupa tämänkin lajin harjoittamiseen. Lissu oppi kyllä nopeasti erottamaan milloin harrastetaan lännenratsastusta ja milloin enkkulaista päällä olevien varusteiden perusteella, ja pian oli minun vuoroni tutustua tähän itselleni vieraamman lajin maailmaan.
"Älä purista pohkeilla, vaan istu tälleen", Ville ohjeisti heiluen penkkinsä päällä esittäen hevosensa selässä istuvaa ratsastajaa. "Äläkä vaan yritä koota niitä ohjia, sen ei tartte kulkea nyt kaula kaarella, vaikka se sen osaakin", hän naurahti. Minä tunsin oloni ensimmäistä kertaa eksyneeksi hevosen selässä, jopa istunta oli erilainen kuin mihin olin tottunut.
Ville rakensi puomeista ja tötsistä pienen tehtävän kentälle minun totutellessa uusiin apuihin, istuntaan ja varusteisiin, ja sitten oli ohjeistuksen vuoro. "Pysähdy ensin näitten puomien väliin, muista ei ohjia, ja sitten käännyt tästä ja pujottelet nämä. Sitten laukkaat tästä ympyrän ja pysäytät tonne", Ville huitoi kentän keskeltä ja väistyi sitten pois alta. Harjoitus meni ihan hyvin, vaikka meinasinkin välillä vahingossa palata vanhoihin tapoihini apujen antamisen suhteen. "Anna sen laukata kunnolla, kato nyt miten se nauttii kun harja saa hulmuta tuulessa!" Treenasimme vielä pari erilaista rataa, kunnes oli aika lopettaa. Laskeuduin satulasta, taputin Lissua ja talutin sen tallin pihaan. Ville käveli ponin toisella puolella ja totesi hymyillen: "Sehän meni ihan kivasti. Reenaile sen kanssa noita samoja juttuja, tuun joskus katsastamaan miten olette edistyneet!"
Muutto! - kirjoittanut Rea (VRL-10658)Suski tuli noin viikko sitten kertomaan muuttavansa hevostensa kanssa ulkomaille hienon työtarjouksen takia, joten meille tuli Lissun kanssa tallinvaihdon aika. Talliesittelyjä lukiessani törmäsin Ruelleen, joka on piirroshevosia majoittava yksityistalli. Se vaikutti heti sopivalta paikalta, joten laitoin hakemuksen vetämään, ja saimme luvan muuttaa sinne!
Viimeistenkin tavaroiden lastauksen jälkeen oli vielä ponin vuoro kävellä traileriin, ja matka uuteen kotiin alkoi. Lissu käyttäytyy aina hyvin trailerissa, eikä tämä kerta ollut poikkeus. Yhden pysähdyksen taktiikalla saavuimme perille hyvissä ajoin ja parkkeerasin trailerin. Parkkipaikalta näkyi jo talli, jonne Lissu vietiin ensimmäisenä tutustumaan karsinaansa. Sitten se pääsi tarhailemaan. Sekä talli että koko pihapiiri olivat hyvinhoidetun näköisiä, joten Lissu tulee varmasti viihtymään Ruellessa. Milloinkohan ehditään käydä kokeilemassa maastoreittejä ensimmäisen kerran...
Eläinlääkärin tarkastus - kirjoittanut Rea (VRL-10658)Tilasin Hevosklinikka Juniperista Lissulle terveys- ja hammastarkastukset, madotuksen sekä rokotukset. Poni oli kaikin puolin terve: Kirkkaat silmät, ei sierainvuotoa, normaalit sydän- sekä hengitysäänet ja jalat olivat hyvässä kunnossa. Hampaatkaan eivät kaivanneet raspausta. Saimme myös täydennystä Lissun hoitopakkiin, nimittäin uuden kuumemittarin. Toivottavasti ei tule tarvetta käyttää sitä...
Tyttö käyttäytyi hienosti koko tarkastuksen ajan! Eläinlääkärin tarvikkeet ja hoitotoimenpiteet kiinnostivat sitä kyllä kovasti, mutta se malttoi pysyä rauhallisena. Niinpä eläinlääkäri pystyi hoitamaan asiansa rauhassa. Lissu ansaitsi kyllä kaikki saamansa kehut!
Maailma näyttää paljon kauniimmalta hevosen selästä katsottuna - kirjoittanut Rea (VRL-10658)Arvaatteko jo, mikä päivä tänään oli? Lissu sai ensimmäistä kertaa ihmisen selkäänsä! Minä olin tietenkin tämä uhkarohkea stunttinainen, joka sinne kapusi. Lissu oli kyllä suhtautunut niiiin hienosti sekä suitsiin että satulaan, ettei tämä urotyö pelottanut kauheasti. Tarina menee yksinkertaisuudessaan näin:
Varustin Lissun samaan tapaan kuin muulloin; rauhallisin ottein ja paljon kehuen. Talutin sen pihalle, jossa koulutuksessa aikaisemminkin avustanut Suski odotti meitä jo. Suski rapsutteli ponia hetken ja talutti sen seisomaan korokkeen viereen (ollaan harjoiteltu myös paikallaan odottamista, se sujuu!), ja sitten tuli mun vuoro! Rauhallisesti korokkeelle ja edelleen rauhassa vähän painoa satulan päälle - ei mitään reaktiota. Lissu seisoi siinä korviaan lotkauttamatta, joten hetken päästä uskaltauduin kiipeämään selkään asti, Suski tietenkin valmiina pysäyttämään ponin.
Lissu suhtautui koko hommaan superhienosti, ja antaitsi kyllä kaikki saamansa kehut! Suski talutteli meitä pienen lenkin pihan ympäri ja sitten laskeuduin onnellisena alas ihanan ponini selästä.
Kengät kavioihin - kirjoittanut Rea (VRL-10658)Virtuaalinen Kengittäjä Laura Suomi kävi tänään kengittämässä Lissun ensimmäistä kertaa. Oltiin varauduttu tähän käyntiin harjoittelemalla jalkojen pitämistä ylhäällä pitempäänkin kuin kavioiden putsaamiseen kuluvan ajan. Siihen Lissu oli suhtautunut ihan rauhassa.Lissu haisteli kengittäjän sekä hänen tarvikkeensa tarkasti ja vaikutti vähän kummastuneelta, ja sitten aloitettiin itse kengitys. Aluksi poni ihmetteli koko touhua ja yritti riuhtoa jalkaansa alas kengittäjän otteesta. Ammattitaitoinen kengittäjä ei tästä kuitenkaan hätkähtänyt ja pian Lissu huomasikin, ettei sille tehdä mitään pahaa, ja lopetti sähläämisen.
Ponin kaviot olivat hyvässä kunnossa ja kaikki kengät saatiin helposti jalkoihin. Loppujen lopuksi tyttö käyttäytyi todella hienosti! Seuraava kengityskerta on sitten parin kuukauden päästä.
Hurjaakin hurjempi talutusmaasto - kirjoittanut Rea (VRL-10658)Tarkoituksena oli tehdä tänään rauhallinen maastoiluretki talutellen, minulla narun päässä Lissu ja Suskilla Krisse, joka oli osoittautunut rauhalliseksi ja huolehtivaksi seuralaiseksi Lissulle niin tallissa kuin ulkonakin.
Lähdimme heti aamulla kymmenen aikaan, sillä Suskilla oli illalla lähtö seuraavana päivänä alkavia kenttäkisoja varten Sissin kanssa. Hän lähti johtamaan pientä joukkoamme pihatietä pitkin, ja pian käännyimme metsään päin johtavalle polulle. Lissu kulki nätisti perässäni, vaikka yrittikin aluksi napata tien laidasta vähän huurteista matkaevästä. Kiertelimme polkuja ristiin rastiin, ja Lissu selvisi ketterästi parista polun päälle kaatuneesta ohuesta puunrungostakin!
Reilut puoli tuntia kestäneen reippailun jälkeen otimme suunnan takaisin kohti kotia, ja kohta olimmekin tallin pihaan johtavalla tiellä. Siellä vastaan tuli polkupyöräilijä, ja opimme Lissusta jotakin uutta: se pelkää polkupyöriä! Mistä lie sellaisen oppinut. Tamma laittoi jarrut päälle ja tuijotti pyörää kuin hurjaakin petoeläintä, kunnes se otti spurtin Krissen taakse turvaan (onneksi minulla oli hanskat kädessä - muuten olisin varmasti saanut niihin mukavat jäljet riimunnarusta...). Pyöräilijä rullaili hitaasti ja rauhallisesti nelikkomme ohi ja samassa Lissu rentoutui. Pääsimme turvallisesti takaisin tallille, ja Lissukin näytti selvinneen ilman pahempia traumoja tästä kohtaamisesta.
Ensimmäinen päivä uudessa kodissa - kirjoittanut Rea (VRL-10658)Siinä se seisoi, vihdoinkin mun luona. Ei ihan lahjapaperiin ja -naruun käärittynä mutta melkein, niin hyvin pikkuinen oli suojattu pitkää matkaa varten. Breandan Aleeshaksi eli näin tuttavallisemmin Lissuksi ristitty irlannincobtamma katseli uteliaana ympärilleen ja lähti luottavaisena mukaani, kun riimunnaru ja samalla koko poni vaihtoi omistajaa. Kävelimme tarhojen ohi, joista tyttö sai kuulla hyväksyviä hörähtelyjä kaverini Suskin kahdelta tammalta, Sissiltä ja Helmiltä. Suskin kolmas, kaikista kiltein tamma Krisse oli viety talliin valmiina toivottamaan varsan tervetulleeksi naapurikarsinaansa. Tamma osasikin käyttäytyä erinomaisen hyvin, se antoi varsan nuuhkia itseään karsinan kaltereiden läpi ja seurasi sen ruokailua kiltisti ja häiritsemättä.
Ruokahetken jälkeen annoimme hevosten olla rauhassa ja kävimme laittamassa Lissun vähäiset tavarat paikoilleen. Riimu sillä olikin päässä, riimunnaru ja yhden harjan, kaviokoukun sekä tietenkin päiväkirjan ja penaalin sisältävä harjakassi roikkuivat naulakossa karsinoiden lähellä ja kasvattajan neuvojen mukainen ruokintaohje vietiin rehuvaraston seinälle. Sitten haimme Lissun ja Krissen karsinoista ja veimme ne toiseen tarhaan, Sissin ja Helmin viereen. Loppupäivän vietimme tallilla puuhaillen ja uutta varsaa ihastellen.