Martina soitteli tänään Lotalle ja kertoi Valentinen koulutammalla Camillalla olevan hieman kireytä takaosassa ja se on myös alkanut narkuttamaan ratsastaessa. Aloitimme ihan perustutkimisella ja tiesin entuudestaan ettei tämän tytön kanssa voi kiirehtiä tai se ei kulje millään jalalla vaan siirtyy lentonäytöksiin. Ihan perus läpi lääppimisen jälkeen katsoin liikkeet suoralla ja ympyrällä. Aivan aavistuksen lyhyempää askelta tamma ottaa molempiin suuntiin oikealla takasellaan. Lotta tutki tamman selän ja takaosan tarkemmin hierojan pätevyydellä. Mitään suurta sieltä ei löytynyt, muutakuin että oikea puoli on kauttaaltaan hieman kireä.

Varmuuden vuoksi taivutimme myös tamman, mutta yksikään nivel ei reagoinnut taivutuksiin eli tamma sai puhtaat paperit. Emme ala ottamaan röntgen kuvia summan mutikassa vaan tarkistetaan tässä vaiheessa se suu. Camilla on pakko laittaa kunnon kännii ennen kuin sen suuhun on mitään asiaa ja silti hoidon aikana Martinan ja Lotan oli oltava varmistamassa minun turvallisuutta ja ettei tamma taita niskojaan. Ennen raspausta naiset tunkivat tamman korvat täytyeen pumpulia ja vetivät viellä paksut neopreen huput kumituteilla tamman korviin, eli juurikaan mitään ei pitäisi kuulua. Silti silmät puörähtelivät kun käynnistgin sähköisen raspin joka on viellä aivan uusi ja hyvin hiljainen. Martina päättikin alkaa laulamaan ja se oli yllättävän hyvä ratkaisi, myös tehokas oli kun hoitajat peittivät tamman silmät niin ettei se nähnyt eteensä.

Vasemmalla puolella oli melkoisen kokoinen piikki ja paljon epätasaista piikin alkua, joten huolto tuli hyvään vaiheeseen. Viimekerrasta oli Martinan mukaan 8 kk. Täytyy katsoa tamman suu viellä uudemman kerran alle puolen vuoden kuluttua. Arvelen että jäykkyys johtuu piikeistä, kun tamma on purrut vasenta ohjaa vasten ja kanittanut kokoajan. Elastiselle tammalle tuollainen jähmeys tekee pahaa ja saattaa tulla isompiakin ongelmia. Nyt kuitenkin suuhoidettu ja varmuuden vuoksi antbiootit mukaan ettei tule tulehduksia, sillä vasemmalta poski oli jo auennut. Kaksi viikkoa pitäisi pystyä menemään ilman kuolainta, minkä tiedän tuottavan varmasti hauskoja tilanteita tamman kanssa.

Aenean et porta tortor. Vestibulum sapien elit, blandit et elementum eget, ullamcorper posuere justo. Duis lacinia ligula a enim luctus efficitur. Maecenas sit amet nunc gravida, ornare enim eget, rhoncus nisi. Praesent at aliquam erat. Pellentesque id sem laoreet, congue eros id, congue massa. Sed congue eros non quam scelerisque, et efficitur neque hendrerit. Vivamus interdum elementum leo. Fusce in finibus ante. Curabitur vitae commodo tellus. Vestibulum tempor urna mauris, eget dictum nunc sodales sed. Donec sagittis, massa non fermentum volutpat, odio nisl mollis turpis, id consectetur nisi metus ac nibh. Pellentesque facilisis ligula in iaculis fringilla.

Praesent quis iaculis odio, a semper dui. Vestibulum eget justo eu ligula consequat laoreet. Suspendisse potenti. Aenean vitae dignissim magna, et rutrum elit. Duis finibus urna at turpis commodo, sed scelerisque dui tristique. Nulla tempus volutpat scelerisque. In a massa et ante tempus tristique.

Quisque sapien sem, pulvinar sed turpis in, vestibulum ultrices est. Phasellus semper massa cursus bibendum tincidunt. In ac nulla libero. In ligula sem, lobortis quis scelerisque quis, lobortis eu leo. Nam ac nisl in leo dictum consectetur. Vivamus vestibulum nisl libero, nec pulvinar diam condimentum id. In vel nulla fermentum, sollicitudin est sit amet, egestas tortor. Etiam id egestas urna.

Aenean et porta tortor. Vestibulum sapien elit, blandit et elementum eget, ullamcorper posuere justo. Duis lacinia ligula a enim luctus efficitur. Maecenas sit amet nunc gravida, ornare enim eget, rhoncus nisi. Praesent at aliquam erat. Pellentesque id sem laoreet, congue eros id, congue massa. Sed congue eros non quam scelerisque, et efficitur neque hendrerit. Vivamus interdum elementum leo. Fusce in finibus ante. Curabitur vitae commodo tellus. Vestibulum tempor urna mauris, eget dictum nunc sodales sed. Donec sagittis, massa non fermentum volutpat, odio nisl mollis turpis, id consectetur nisi metus ac nibh. Pellentesque facilisis ligula in iaculis fringilla.

Praesent quis iaculis odio, a semper dui. Vestibulum eget justo eu ligula consequat laoreet. Suspendisse potenti. Aenean vitae dignissim magna, et rutrum elit. Duis finibus urna at turpis commodo, sed scelerisque dui tristique. Nulla tempus volutpat scelerisque. In a massa et ante tempus tristique.

Quisque sapien sem, pulvinar sed turpis in, vestibulum ultrices est. Phasellus semper massa cursus bibendum tincidunt. In ac nulla libero. In ligula sem, lobortis quis scelerisque quis, lobortis eu leo. Nam ac nisl in leo dictum consectetur. Vivamus vestibulum nisl libero, nec pulvinar diam condimentum id. In vel nulla fermentum, sollicitudin est sit amet, egestas tortor. Etiam id egestas urna.

En olisi koskaan uskonut näkeväni tätä näkyä. Pojantyttäreni ratsastaa poikani kiukkuisimmalla ja hankalimmalla kilpatammalla, lisäkski ratsastaa tyynen rauhallisesti ja tarkasti. Viivi on kehittynyt huimasti ja nyt 10v tyttö on päättänyt että hänen on opittava ratsastamaan myös korrektisti koulua eikä vain tykittämään täysillä esteille. Ja mielellänihän minä tässä autan.

Alkuverryttelyssä teimme kolmikaarista kiemuraa, jonka keskimmäisellä kaarella oli alkuun hieman hankaluuksia. Suoristus jäi liian lyhyeksi ja tamma jäi asettuneeksi ulos. Viivi ehdotti voltin ratsastamista, mutta kysyin miten se auttaa suoristamiseen. Tytöstä näki kuinka hän ymmärsi ja tekikin seuraavaan suoristukseen käyntisiirtymisen. Takaisin raviin vasta kun asetus oli sisällä. Camillalle tämä on helppoa, mutta se ei anna ilmaiseksi oikeaa suoritusta vaan voi juosta ulos asetettunakin. Samalla sain käyntisiirtymisissä korjattua hieman tytön istuntaa ja opetettua lonkkien avaamista ilman että koko takapuoli heiluu satulassa.

Camillakin huomasi painon muutokset vaikkei painoa juuri selässä ollutkaan. Äärettömän pienillä avuilla tamma nostilaukan ja tytön naama säteili. "Osaako ponitkin näin hyvin", Viivi hihkaisi ratsastaessaan ympyrää ja vakuutin että nekin oppivat kun opetetaan. "Vaari, voidaanko harjoitella laukanvaihtoa jos sekin menisi näin pienellä", innokas oppilas tiedusteli. Olin hetken hämilläni ja pohdin kuinka reagtiivinen tamma siihen reagoi, mutta ohjeistinkin Viivin nostamaan pitkän sivun alusta vastalaukan ja ennen kulmaa ohjeistin vaihdoin. Alkuun oli heiman haastetta muistaa kuinka tärkeä se suoristaminen kulman jälkeen on, mutta pienellä tuumimisella onnistuimme. Valentin ja Nelli saapuivat maneesiin juuri sopivasti seuraamaan tyttärensä viimeisiä hyvin onnistuneita vaihtoja. Itse olin tyytyväisin siihen ettei ratsukon keskittyminen herpaantunut edes vanhempien saapumiseen. Voin sanoa että kaikki maneesissa olijat olivat ylpeitä tammasta etenkin Martina, joka oli saapunut Ladyn kanssa maneesiin odottamaan loppumaastoa. Martina ja Viivi lähtivätkin suorittamaan loppuverryttelyä maastoon.

Aenean et porta tortor. Vestibulum sapien elit, blandit et elementum eget, ullamcorper posuere justo. Duis lacinia ligula a enim luctus efficitur. Maecenas sit amet nunc gravida, ornare enim eget, rhoncus nisi. Praesent at aliquam erat. Pellentesque id sem laoreet, congue eros id, congue massa. Sed congue eros non quam scelerisque, et efficitur neque hendrerit. Vivamus interdum elementum leo. Fusce in finibus ante. Curabitur vitae commodo tellus. Vestibulum tempor urna mauris, eget dictum nunc sodales sed. Donec sagittis, massa non fermentum volutpat, odio nisl mollis turpis, id consectetur nisi metus ac nibh. Pellentesque facilisis ligula in iaculis fringilla.

Praesent quis iaculis odio, a semper dui. Vestibulum eget justo eu ligula consequat laoreet. Suspendisse potenti. Aenean vitae dignissim magna, et rutrum elit. Duis finibus urna at turpis commodo, sed scelerisque dui tristique. Nulla tempus volutpat scelerisque. In a massa et ante tempus tristique.

Quisque sapien sem, pulvinar sed turpis in, vestibulum ultrices est. Phasellus semper massa cursus bibendum tincidunt. In ac nulla libero. In ligula sem, lobortis quis scelerisque quis, lobortis eu leo. Nam ac nisl in leo dictum consectetur. Vivamus vestibulum nisl libero, nec pulvinar diam condimentum id. In vel nulla fermentum, sollicitudin est sit amet, egestas tortor. Etiam id egestas urna.

Aenean et porta tortor. Vestibulum sapien elit, blandit et elementum eget, ullamcorper posuere justo. Duis lacinia ligula a enim luctus efficitur. Maecenas sit amet nunc gravida, ornare enim eget, rhoncus nisi. Praesent at aliquam erat. Pellentesque id sem laoreet, congue eros id, congue massa. Sed congue eros non quam scelerisque, et efficitur neque hendrerit. Vivamus interdum elementum leo. Fusce in finibus ante. Curabitur vitae commodo tellus. Vestibulum tempor urna mauris, eget dictum nunc sodales sed. Donec sagittis, massa non fermentum volutpat, odio nisl mollis turpis, id consectetur nisi metus ac nibh. Pellentesque facilisis ligula in iaculis fringilla.

Praesent quis iaculis odio, a semper dui. Vestibulum eget justo eu ligula consequat laoreet. Suspendisse potenti. Aenean vitae dignissim magna, et rutrum elit. Duis finibus urna at turpis commodo, sed scelerisque dui tristique. Nulla tempus volutpat scelerisque. In a massa et ante tempus tristique.

Quisque sapien sem, pulvinar sed turpis in, vestibulum ultrices est. Phasellus semper massa cursus bibendum tincidunt. In ac nulla libero. In ligula sem, lobortis quis scelerisque quis, lobortis eu leo. Nam ac nisl in leo dictum consectetur. Vivamus vestibulum nisl libero, nec pulvinar diam condimentum id. In vel nulla fermentum, sollicitudin est sit amet, egestas tortor. Etiam id egestas urna.

Voihan tamma ja tamman ongelmat. No mutta onneksi Alarik löysi hyvän syy jäykkyyteen ja nyt suustakin on poistettu ikävä piikki. Ainut huonopuoli on että energinen tamma pitäisi nyt pari viikkoa liikuttaa hackamorekuolaimella tai kuolaimettomilla suitsilla. Kuolaimettomiin en viellä uskalla kajota, Vaikka Martina kehui tammaa, kun oli käynnyt Jillin seurassa lyhyen maaston niillä. Minä turvaudun viellä hackamoreen onhan se sentään kuolain, vaikkei siinä mitään suuhun menekään.

Martina oli kiilottanut ja varustanut tamman valmiiksi paksuilla pinteleillä, muhkea karvaisella kiiltävällä koulusatulalla ja vanhoilla hackamore suitsilla. Pohdin hiljaa mielessäni että nuokin voisi päivittää jo hieman nykypäiväisempiin versioihin. Alkuraveissa tamma tuntui yllättävän hyvälle ja reagoi sopivasti hackamoreen. Laukassa oli alkuun hieman hankalaa, mutta istuntaa apuna käyttäen tamma keskittyi aiva uudella tavalla ja katnoi itsensä paremmin, kun ei voi nojautua yhtään kuolaimeen. Huomasin kyllä että erilainen kuolain ei olekaan huonovaihtoehto, mutta myöskin tämä oli rankempaa Camillalle ja se väsyi nopeasti. Tamma ansaitsi välikäynnit, joiden jälkeen suunnittelin tekeväni laukanvaihtoja ja siirtymisiä. Onhan taivutuksetkin kokeiltava hackamorella kuinka tama niihin reagoi. Ennustettavissa oli siis lyhyitä työskentely pätkiä, eik montaa turhaa toistoa.

Ensimmäiset laukan vaihdot olivat super hyviä, mutta ensimmäinen vaihtosarja meni persukselleen kun tamma pelästyi kentän laidalle ilmestynyttä kissaa. Lävistäjä lähtikin vauhdikkaasti ja yrittäessäni hillitä tammaa tunsin vain napsahduksen. Hellitin heti ohjista ja pelkäsin että se oli tamman nenäpii, mutta ohjan valahtaessa alas ja hackamoren kappaleiden lerpattavan nyt tamman poskilla tajusin että turpa osa meni poikki. Camilla peästyi napsahdusta ja viiemsienkin tuen häviämistä aivan totaalisesti. Yritin hillitä tammaa istunnalla ja rauhoittelemalla äänellä. Juurikaan mitään ei tapahtunut alkuun ja täys katastrofi oli jo läheellä, kun Nelli ratsasti uudella pörheällä orilla kohti maneesia puiston kautta. Nelli kuitenkin tajusi kääntyä ympäri, kun näki tilanteen olevan päällä ja ilmeisesti kiiruhti talliin, sillä Martina, Jill ja Kelli ilmestyivät tallin ovista ja kiirehtivät riimut käsissään kentälle. Yhteistuumin saimme tamman rauhoittumaan ja onneksi se ie saannut päähänsä loikata pensaiden yli pois kentältä. Camilla antoi Martinan laittaa riimun päähän jonka jälkeen totesimme ttä taitaa olla parempi ottaa vain hölkkää liinassa tuollaisen riekkumisen jälkeen ja käyttää Alarikin luona tarkastuttamassa nenä ettei siinä vaan ole vaurioita. Minä lähdin melkein suoraan kaupunkiin ostoslistan kanssa.

Jouluaattoon on yksi päivä ja pahimmat jolulukiireet ovat takanapäin, siitä kiitos erityisesti Valentinen vanhemmille jotka touhuavat lapsille unelma joulua. Uusi harjoittelia Katri on kotiutunut joulun alla Ranskaan ja laittaa tänään minulle hevosia kuntoon. Katri on minun äitini parhaan ystävän kummilapsi, joten suhteilla hän otti yhteyttä minuun ja pääsi pidennettyyn harjoitteluun eli on meillä 3 kk, jonka jälkeen palaa Suomeen tekemään näytöt. Camilla oli kuulemma ollut hieman hankala ja stepannut kun Katri varusti sitä. Tokaisin vain että se on täysin normaalia alkuun, jos antaa tamman pomottaa. Kielsin ohjien päässä tansahtelevaa tammaa kerran ja se jähmettyi niille sijoillee. Selkään nousu oli helpompaa kuin aikoihin, ehkä tamma tiesi että oli käyttäytynyt typerästi harjoittelijan kanssa ja nyt hyvitteli minulle tekojaan.

Alkuverryttelyssä tein paljon ympyröitä ja annoin tamman vain purkaa liioiteltua energiaansa. Laukassa istuin kevyessä istunnassa ja ratsastin Camillaa mahdollisimman alaksi pitkälle kaulalle. Tamma pärskähteli pariin otteeseen ja tuntui pikkuhiljaa rentoutuvan, nostaen selkäänsä käyttöön. Pahimpien höyryjen jälkeen pääsin vasta työstämään tammaa ja aijoinkin tänään ratsastaa paljon siirtymisiä askellajin sisällä ja sulkutaivutuksia. Valmistelun päivän aiheeseen aloitin keskiympyrällä laukassa kooten ja ratsastaen eteen avoimessa muodossa. Camillan mielestä oli kamalan kiva, että sai liikkua eteen avoimessa muodossa ja pariin otteeseen pää meinasi hävitä etupolviin. Kuitenkaan pukkeja tai vinkumisia ei tullut, koska tamma ryhdsti itsensä heti kun vähän vihjasi ulko-ohjan nostolla tilannetta.

Ravityöskentelyssä keskityin sulkutaivutuksiin, tein diagonaalisia taivutuksia ja päästyäni sopivaan kohtaan maneesia suoristus taivutus sisään ja voltille, jossa ravia eteen. Sain olla tarkkana ulko-ohjan kanssa ettei tamma karannut voltilla lapaedellä. Kun omat ajatukset pysyivät kasassa, niin Camila oli parempi ratsastaa kuin koskaan ennen minulla. Se ei tänään kertaakaan keulinut tai vinkunut tai edes pysähtynyt ilman käskyä. Tästä on pakko hehkuttaa myös Valentinelle.

Joulu on lusittu ja nyt on aika saada mamman mussukat takaisin päivärytmiin. Valentin ja Nelli ovat viellä tämän päivän lomalla, joten he eivät ratsasta hevosia ja ne ovat meidän hoitajien sekä ratsuttajien lliikutuksessa. Jouluna kaikilla on ollut vähän helpompaa ja neiti Camilla herkkis alkaa kyllä keräämää vähän liikaa energiaa. Valmistauduin tähän kun tiesin tamman olevan neljäpäikvää vähemmällä liikutuksella ja otin siltä väkirehut melkein nolliin ja tein tammalle joka ruokintaan puuroa, ettei se vaan ala laihtua, mutta turhaa energiaa ei kertyisi niin hurjasti. Itseasiassa puuron lisääminen on tuntunut auttavan hieman tamman ruipeloon olemukseen ja se on vähän saannut massaa tai sitten sillä on vaan niin paksu karva. No klipauskin täytyisi suorittaa enen seuraavan treenikauden alkua, joten aamupäivän ohjelaan kuuluukin nyt neidin klippaus.

Neiti rasittavuus kiukkusi jo ennen kuin klipperi oli käynnissä, joten pakko hakea heinäverkko ihan joulurauhan takaamiseksi. Väänsin myös hoitopaikan radion päälle ja käynnistin solarium lamput laittaen ne kuitenkin ihan himmeälle. Nyt on tammalla musiikkia, ruokaa ja lämpöä luulisi ettei olisi niin kamalaa seistä tuntia tai hieman reilua kumimatolla, mutta aika näyttää.

Jill joutui hieman auttamaan pään ja takajalkojen klippauksessa, mutta muuten tämä operaatio oli olikeastaan hyvinkin helppo ja kivuton. Ensimmäistä kertaa tamma ei yrittänyt liiskata minua seinälle tai saannut vetopaniikkia. Heitin tammalle juoksutus vermeet päälle ja suuntasin koulukentälle ottamaan kevyen juoksutuksen. Tarkoitus oli saada vain vähän liikettä tammalle ennenkuin lähdemme yhteis maastoon iltapäivällä. Juoksentelun jälkeen Camilla pääsi hetkeksi tarhailemaan. Ennalta ehkäiseväksi hoidoksi tamma sai päälleen tallitopan ja ohuen sadeloimen, sekä jalkoihin käärin villapintelit kohtalaisen napakalle ajatuksena että samoilla pinteleillä mennään maastoon.