Akilina



Kuvat © Galildiko.hu

Virallinen nimi Akilina
Sukupuoli Tamma
Rotu Venäjänratsuhevonen
Syntynyt / Ikä 19.09.2014 / 15v
Säkäkorkeus 169cm
Painotuslaji Esteratsastus
Kouluratsastus Esteratsastus Maastoesteratsastus Kenttä
Helppo A 130 cm 100 cm CIC1
Kasvattaja Omistaja
Dimitri Renko Sissi Pietinen / Pöllökumpu
Rekisterinumero VH16-101-0003
Mahdolliset meriitit


Luonnekuvaus

Tulevaisuus on siis tamman kanssa kokonaan auki. Olen sitä pariin kertaan ratsastanut sen ollessa viellä edellisellä omistajallaan. Akilina tuntui hyvältä ratkaisulta tähän vaiheeseen uraani suomessa. Aijon kilpailuttaa sitä itse, mutta koska aikani on rajoitteinen, niin aijon pitää tammalla tunteja ja vuokrata sitä mahdollisesti kiinnostuneille.

Hiukan tammamainen, mutta mielestäni kilpahevoselle sopiva. Tamma on leikkisä ja viihtyykin hyvin Pepin kanssa tarhassa. Hiukna ahdistuu tallissa, joten kannattaa ottaa kaveri talliin jos täytyy jättää kuivumaan. Ulkona viihtyy vaikka Peppi vietäisiinkin treeniin.

Ratsuna juuri minun käteen tai ennemmin jalan pituuteeni sopiva, energinen omalla moottorilla kulkeva tamma. Kevyt kädelle, jos hallitsee istuntansa. Energia tuppaa välillä kuitenkin purkautua pukkien kera, mutta pukit ovat suhteellisen helppoja ja pehmeitä. Sopii useiden nuorten ja jopa tätienkin kyydittäjäksi, koska on tasainen kentällä ja maastossa. Ei pelkää mitään turhaa ja on liikenne varma, joten maastoon uskaltaa lähteä yksinkin. Puomityöskentelyssä vaaditaan vatsalihksia, mutta ei siinä muuta ongelmaa ole. Esteillä varma, mutta joskus ponnistuspaikkoihin tarvitsee apua. Jos ratsastaja osaa katsoa paikan, niin tamma hyppää kyllä mitä vain.

Luotettava kisapolle tasolle kuin tasolle. Hoitajan unelma, koska ei stressaa ja seisoo autossa nätisti.



Suku

i. Mikhail evm ii. Nikita iii. Vyacheslav
iie. Nikolaevna
ie. Marinochka iei. Stanislov
iee. Olga
e. Alewndra evm ei. Gavrilovich eii. Fadeaushka
eie. Stefanya
ee. Anya eei. Aloyoshenka
eee. Anastashia


sukuselvitys

i. Aenean vel quam lacinia, feugiat mi a, volutpat nibh. Vivamus et tincidunt dui. Cras dui urna, euismod eu justo facilisis, tristique consectetur augue. Praesent pharetra urna at scelerisque sodales.

e. Aenean vel quam lacinia, feugiat mi a, volutpat nibh. Vivamus et tincidunt dui. Cras dui urna, euismod eu justo facilisis, tristique consectetur augue. Praesent pharetra urna at scelerisque sodales.



jälkeläiset

14.01.2016 - Akilina x Rozanov - o. Rozhkov Sova
00.00.0000 - oma hevonen x toinen vanhempi - o./t. varsan nimi



kilpailukalenteri

ESTERATSASTUS
24.01.2017 - kutsu - 140 cm - 2/30
30.01.2017 - kutsu - 130 cm - 1/30
02.06.2017 - kutsu - 130 cm - 2/30
03.06.2017 - kutsu - 130 cm - 4/30
04.06.2017 - kutsu - 130 cm - 4/30
04.06.2017 - kutsu - 130 cm - 1/30
06.06.2017 - kutsu - 130 cm - 5/30
06.06.2017 - kutsu - 130 cm - 4/30
07.06.2017 - kutsu - 130 cm - 1/30
08.06.2017 - kutsu - 130 cm - 4/30
09.06.2017 - kutsu - 130 cm - 5/30
10.06.2017 - kutsu - 130 cm - 5/30
10.06.2017 - kutsu - 130 cm - 4/30
14.06.2017 - kutsu - 130 cm - 1/30
14.06.2017 - kutsu - 130 cm - 2/30
15.06.2017 - kutsu - 130 cm - 3/30
16.06.2017 - kutsu - 130 cm - 3/30
17.06.2017 - kutsu - 130 cm - 3/30
20.06.2017 - kutsu - 130 cm - 2/30
21.06.2017 - kutsu - 130 cm - 5/30
22.06.2017 - kutsu - 130 cm - 1/30
25.06.2017 - kutsu - 130 cm - 1/30
25.06.2017 - kutsu - 130 cm - 2/30
26.06.2017 - kutsu - 130 cm - 4/30
27.06.2017 - kutsu - 130 cm - 3/30
28.06.2017 - kutsu - 130 cm - 5/30
30.06.2017 - kutsu - 130 cm - 5/30
03.08.2017 - kutsu - 130 cm - 1/30

MUUT LAJIT
16.02.2017 - kutsu - KERJ / CIC1 - 1/31
19.02.2017 - kutsu - KERJ / CIC1 - 1/31
16.04.2017 - kutsu - KRJ / hA - 5/50
20.04.2017 - kutsu - KRJ / hA - 4/40
24.04.2017 - kutsu - KRJ / hA - 5/50
00.00.0000 - kutsu - luokka - tulos


Päiväkirja

17.12.2015 Vaikeuksien kautta kotona!

Eräs valmennuksissani käynnyt tyttö oli päättänyt hankkiutua eroon tasokkaasta hevosestaan, koska ei enään haluaisi hypätä esteitä. Hän oli tippunut kesällä kilpailuissa rajummin pieleen menneen ponnistuspaikan vuoksi, jonka takia ei enään uskaltanut hypätä kuin pieniä esteitä. Hänen hevosensa Akiline puolestaan oli jo silloin herättänyt kiinnostukseni ja pari kertaa sillä olin jo ratsastanutkin, kun tytön vanhemmat kysyivät tietäisinkö minä sopivaa ostajaa tammalle. No tiesin yhden eli itseni. Ostin tamman ja haluan varmistaa ensin ettei tammalla ole mitään kammoja itselleen jäänyt hyppytauon vuoksi ja varsan jälkeen tamma mahdollisesti menee myyntiin koska ei minulla ole aikaa monelle kisaratsulle ja Sergei on se minun ykköseni.

27.12.2015 Henrik Mäentaustan oppiin

Sergein ja minun pikku tapaturman jälkeen en ole käynnyt Henrikin opissa, mutta nyt maneesitallin omistaja otti minuun yhteyttä ja ilmoitti Henrikin tulevan jälleen valmentamaan ja kyseli nimen omaan meidän kuulumisia. No Sergei ei ole viellä aivan iskussa, joten autoo pakkasinkin Neiti A:n, eli Akilinan ylimääräiset loimet ja hoitovarusteet. Hoidin tamman käytävällä ratsastuskuntoon ja puin sille kevyeseti loimia ja kuljetussuojat. Ohjat kiedoin poskihihnan alle suitsien päälle laitoin nahkariimun, napsautin narun kiinni ja talutin tamman ulos pirteään pakkas ilmaan. Laitoin tallin ovet huolella kiinni ja talutin Akilinan autoon. Tamma kiipesi kiltisti mukisematta autoon. Kiinnitin sen naruihin, laitoin sermit paikoilleen ja nostin sillan ylös. Vislasin Hugon mukaan ja nostin sen rekan etupenkille.

Ajomatka oli luonnollisesti lyhyt ja Akilina matkusti kiltisti, voi kun nämä olisivat aikaisemmin niin voisin ratsastaa valmennuksiin. Tallilla kävin ensin seuraamassa poni ryhmää ja kuulin että tähän on saatu kolmaskin ryhmä, mutta se on vasta meidän jälkeen ja muodostuu ns tädeistä, jotka tekevät puomi ja pikkueste harjoituksia. No hyvä tietää tulevaisuutta ajatellen. Seurasin poniratsukoiden toimia ja ajattelin Peppiä mun hieno ponitamma seisoo aivan turhaan tallissa ilman kunnollista liikuttajaa. Valmennuksessa ratsastavien lapsien vanhemmat norkoilivat kentän kesekellä nostamassa esteitä, joille esittäydyin. Osa heistä oli kuullut viime kerrasta ja olikin selitteleminen että kaikki on kunnossa eikä hätää ole. Myös Henrikille jouduin selittelemään, mutta mies oli selkeästi helpottunut kun kuuli orinkin alkavan jo kuntoutua ja että tulisin sillä kyllä jatkossakin tunneille. Vanhemmille puhuin Pepistä ja tiedustelin heidän lastensa ponin tarpeita, minä kun mielelläni näkisin sen muidenkin alla ja lupasin tulla sillä seuraavaan valmennukseen mukaan, jotta tytöt näkevät hurjan ponini.

Puin varusteeni ja otin Akilinan ulos. Päästin Hugon takaisin autoon, johon se jää mielellään aina nukkumaan. Ponnistin jakkaralta kyytiin ja kävelin kentälle. Sama tuttu ryhmä suokki mies ja pv:llä ratsastava tyttö. Tyttö esittäytyi ja pahoitteli viellä viime kertaista. Tällä kertaa ratsumme tulivat hyvin toimeen kun kävelimme rinnakkain keskustellen niistä näistä. Tytön nimi on Anna ja hevosen kutsumanimi Galja. Myös Suokin nimi paljastui Elverin Kaktus ja mies selässä oli sen kasvattaja Hannu. Rupattelumme keskeytyi Annan äidin napakkaan huutoon, että miksemme tule jo maneesiin. Kaikki säpsähdimme ja suuntasimme kohti maneesia.

Selkeästi tyttö oli tehnyt töitä tammansa kanssa ja he pärjäsivät jo paremmin, me jviellä Akilinan kanssa hiomme yhteistyötämme, vaikka kaikki tuntuu sujuvan kuin tanssi. Kuitenkin ravipuomeillakin olimme jo vaikeuksissa, kun en ollut saada tamma suoristumaan ja se kolautteli sen vuoksi. Laukassa apujeni käyttö parantui ja laukkakaveletit sekä puomit sujuivat kuin leikiten. Henrik selkeästi on valinnut tälle päivälle teemaksi kontrollin, teimme nimittäin paljon erilaisia puomitehtäviä pituushalkaisijalla, jossa oli myös este tehtävämme materiaali. Teimme yli puolet ajasta puomityöskentelyä, mikä ei kyllä haitannut yhtään ja kun aloimme hyppäämään oli kaikkien ratsut hyvin kuulolla, jopa herkästi kuumentuva tammaseni. Hyppäsimme pituus halkaisijalla jumppasarjaa, johon aina vähän lisäiltiin elementtejä. Oli välissä olevia laukkapuomeja, isompia hyppyjä ja niiden jälkeen pieniä jumppia. Hevoset emmekä mekään päässeet helpolla. Istselläni suurin ongelma oli saada Akilina tulemaan isomman okserin jälkeen takaisin ja myös saamaan itseni hallintaan hypyssä. Tähän sain loistavia vinkkejä Henrikiltä ylävartaloni nopeuttamiseen. Se tehosi ja aloinkin olemaan jo liian hätäinen, minkä onneksi Henrik ehti korjata, koska seuraavalla kerralla olisimme varmasti saaneet siitä puomin alas.

Jälleen ihana valmennus ja lopettelimme hölkkäillen. Loppupalaute oli positiivista ja ehdin myös kysäistä edellisen ryhmän tytöistä olisiko heistä Pepin ratsastajiksi. Henrik lupasi arvioida, kunhan tuon ponin näytille. Tamma kyytiin ja kotia kohti.

18.01.2016 Saksassa

Meten ystävä on majoittanut meidät korvausta vastaan kilpatallilleen. Eilen meillä oli tiukka paivä Akilinan kanssa koulutreenissä. Tänään käymme hieman hyppelemässä maastoesteitä. Osallistumme ryhmän mukana maastoestetunnille. Ryhmässä on nuoria ja kokemattomia ratsuja, sekä kokeempia hevosia, joiden kuljettajat eivät ole niin kokeneita. No meillä on siis kohtuu hyvät asetelmat, mutta en ole viellä kertaakaan hypännyt yhtä hautaa ja tukkia enempää tammalla, vaikka tiedän sen niitä menevän ja osaavan. Ryhmää veti mönkijällä paikallinen valmentaja, joka puhui vain saksaa ja itse en saksaa ole hetkeen puhunut, joten tarvittaessa valmennuksen toiset ratsastaja huutelivat minulle hänen ohjeitaan. Alkuun hyppäsimme hiekka-alueella tukkeja ja tarkkuusestettä. Nuorien villit kuviot saivat Akilinankin virkistymään ja tukin jälkeen jouduin rjustikin nostamman päätä ja rajoittamaan tamman ilakointia, jotta osuimme tarkkuusesteelle. Siirryimme helpolle bangettiesteelle, jossa siammekin toimia erään nuoren hevosen tukena mennen edellä. Tosin Akilinan tukihevostoiminta oli päättyä turhankin villiin suoritukseen, kun nuorukainen ilakoi selvittyään esteestä ja rynnisti ohitsemme. Luonnollisesti Akilina ei halunnut jäädä kakkoseksi ja sitten mentiin kapeaa koivukujaa pitkin hevoset rynnivät kohti vesiestettä. Kumpikaan ei saanut hevostaan hidastamaan tai kääntymään, joten matkamme jatkui yhdessä suin vesihaudan läpi, jonka jälkeen pääsimme niittyaukealle, missä pääsimme vasta kääntämään. Hirmuisella raivolla sain tamman voltille ja sieltä rauhoittumaan. Myös nuorukainen rauhoittui kun kaveri ei enään ollut mukana. Kurin palautus ja lähdimme palaamaan takaisin päin kevyessäravissa. Meidän perään oli lähtenyt toisella mönkijällä poika, joka puhui puhelimeen hän oli helpottuneen näköinen, kun näki meidät laukkaamassa kontrolloitua laukkaa rinnakkain. Molemmille hevosille hyvä kurinpalautus, kummankaan ei tehnyt enään lopputunnista mieli riehua tai edes purra kuolaimeen. Akilina puri kerran vesiesteen jälkeen kiinni kuolaimeen, mutta istui alleen, kun irroitin kuolaimesta, eli muisti kurin pidon. Pyysin pohkeella jatkamaan, koska tehtävää ei kesken jätetty ja osuimme hyvin kapealle rengasesteelle. Loppuravit ja kiitokset tunnista. Mitähän Pepin kanssa tulee.

22.01.2016 Klinikka käytni

Lähettyville on avattu uusi Spellcare vOy:n klinikka, jonne lähdemme Annun ja Kartsan sekä neljän tamman ja Sergein voimin tutustumis käynnille. Akilina raspattiin klinikalla, eikä suusta löytynyt isompia piikkejä. Pientä epätasaisuutta, mutta silti suositeltiin puolen vuoden kuluttua uutta raspausta.

Akilina hiukan stressasi menomatkalla Sergeitä, se vinkui ja irvisteli koko matkan orin suuntaan, jonka "vieressä" se joutui matkustamaan. Välissä oli vain yksi tyhjä loossi ja isot heinäverkot, sekä orilaidat. Tamma ei kuitenkaan sitänyt orin läsnä oloa. Klinikalla Akilina rauhoitettiin, jotta raspaus onnistui ongelmitta koneella. Tamma käyttäytyi moitteettomasti.

Kotimatkaksi vaihdoimme hieman järjestyst ja käänsimme ison tamman aivan toiseen päähän autoa. Tamma matkusti huomattavasti nätimmin tässä kohtaa, eikä sillä ollut suuria vaikeuksia mahtua ähän ahtaampaan väliin aivan sillan viereen. Tamma kääntyi myös kiltisti pois eikä rynninyt siltaa alas. Illalla hieman huolestuin kun tamma ei meinannut alkaa syömään ja soitin viellä klinikalle. Eläinlääkäri sanoi että ikenet ja posket ovat mahdollisesti hiukan arat raspausen jäljiltä, joten heinät kannattaa kastella. Tungin tamman heinät heinä verkkoon ja upotin verkon isoon saaviin, jossa ne saivat lillua n. 5 minuuttia, kunnes nostin verkon pois ja annoin hetken valua ylimääräisitä heinistä. Vein verkon karsinaan ja tamma alkoi hamuilemaan heiniä välittömästi, joten huokaisin helpotuksesta.

22.06.2016 Sileä tuuppausta

Vaihdoin notkeat estesaappaani epämiellyttävän kovilta tuntuviin koulusaappaisiin ja valmistauduin muutaman hevosen kiuluvääntöön. Päähäni upotin ilmastoidun kevyen uvex merkkisen kypäräni ja käteen roeckl solar hanskat jotka laskevat auringon läpi, eikä tule ikäviä rajoja. Lissu oli laittanut Akilinan kuntoon ja minä vain tarkistin kanget, joista Lissu oli viellä hiukan epävarma. Nappasin lavuaarin vierestä juomapulloni ja talutin Akilinan kentälle. Portin kupeesta olevasta vanhemmasta puisesta hoitolaatikosata otin vasarakannukset, jotka pyöräytin jalkaan ja telineestä kouluraipan. Akilinan selkään loikkaaminen oli vaivatonta ja mukavaa verrattun pyöriviin ja hyöriviin nuoriin hevosiin.

Alkuverryttelyssä keskityin ratsastamaan tammaa mahdollisimman taipuneena, sekä isossa liikkeessä. Laukassa alkoi vasta löytyä sitä voimaa mitä toivoinkin, mutta ei sekään ollut liian myöhäistä. Varsinaisen työskentelyn aloitin verryttelyn jälkeen ratsastin tempon muutoksia lisättyjä askellajeja ja kokoamisia. Akilina oli paras mitä ikinä enkä osannut olla työstämättä sitä enempään. Liika häirintäni ja yrittämiseni aiheutti vain tahtirikkoja ja pari pukkiakin. Lopuksi ratsastin ukkoa muistamani hA:n ohjelman tai ainankin suunnilleen sen ohjelman. Loppuverryttelyssä ratsastin tamman eteen alas ja annoin sen venyttää rauhassa. Lissu oli jo kävelyttämässä seuraavaa kun luovutin Akilinan hänelle.

03.06.2017 Kesä pöhköilyä

En tiedä kenen päät on kesäsää pahiten pehmentäneet, mutta minä ainankin aijon nauttia edes näistä muutamasta päivästä. Tänään päätin lähteä ensimmäistä kertaa merelle ja valitsin luottoratsun Akilinan ratsuksi. Alina lähti mukaan tuntihevosella Fredillä, joka on myös osoittanut luotettavuuttaan mutta on ensimmäistä kertaa lähdössä merelle. Akilina on siellä jo viimevuonna vieraillut. Molemmat lähtivät matkaan ilmansatulaa, muta kuitenkin pitkissä housuissa, ihan niin lämmin viellä ei ole, mutta t-paidalla jo tarkeni. Hyppäsimme puomilta ratsujen selkään ja lähdimme kävelemään kohti suistoaluetta, josta pääsemme merelle. Raviradan ohittaessa otimem kevyttä laukkaa sen mitä kyydissä kestimme, mutta onneksi molemmilla ratsuilla on hyvin tasainen laukka. Rannalla emme juuri muutakuin kahlailleet ja annoimme Fredille aikaa tutustua uuteen ympäristöön ja tehtävään. Rohkenimme ottaa pienen laukkapätkänkin niin että Akilina oli syvemmällä ja Fred laukkasi matalammassa vedessä. Olin vähällä humpsahtaa vilakkaan meriveteen, kun Akilina pyrki syvemmälle ja alkoi loikkimaan. No sain hillittyä tamman ja pakkohan se oli laskea meren puolelle. Olihan se vesi aivan järjettömän kylmää ja onneksi minun puhelimeni oli vedenpitävässä kotelossa käsivarressani, sillä lopulta Akilina lähti kunnon uintiretkelle ja minun oli pakko laskeutua sen viereen roikkuen harjasta kiinni. Vesi oli jäätävää tai ainankin minun mielestäni. Palasimme tallille reippaampaa vauhtia, etten jäädy kokonaan ja valitsimme mahdollisimman aurinkoisen reitin. Alina pelasti ja otti molemmat haltuun jo talon nurkalla ja pääsin vaihtamaan kuivat vaatteet ja sulattelin nopeasti lämpöisessä suihkussa. Tänään voisi olla hyvä päivä laittaa paljukin lämpimäksi ja siitä ei tarvinnut mainita kuin puolella sanalla Joukolle ja mies lähti heti lämmitys puuhiin. Tallissa Jonna oli suihkuttanut Akilinan ja tamma kuivui nyt solariumin alla. Viellä on kuitenkin sen verran viielää ettei voi päästää suoraan ulos. Kuitenkin tamma pääsi laitumelle kavereiden kanssa puolen tunnin kuivattelun jälkeen. Ne ovat nyt totutelleet pari päivää ja nyt saavat olla parituntia laitumessa.

08.04.2018 Henkilökunta haloo

En voi käsittää mikä ongelma ratsuttajilla ja hoitajilla on aina keväisin Akilinan kanssa. Tammahan toimii kuin ihmisen mieli, mitä nyt vähän virkeämpi on kuin talvisin ja syksyisin. No Leo laittoi tamman kuntoon ja tuli kättään pidellen maneesiin taluttamaan tammaa. Neiti oli kuulemma napannut hampailla kyynerpäähän, kun oli laittanut satulavyötä kiinni. Eikä kuulemma ollut voinut laittaa tammaa naruun, kun se oli alkanut heti keulimaan karsinassa ja Alina oli klippaamassa tuntareita pesupaikalla niin oli pakko laittaa se karsinassa kuntoon, kun Alina ei halunnut häiriötekijöitä pesupaikalle.

Naurahdin vain ja otin tamman pojalta. Käskin käydä laittamassa kylmää ja sanoa Alinalle että tuntihevosilla on omat pesupaikat, missä voi klipata. Neiti kyllä kiukkusi poikkeuksellisen paljon, kun kiristin satulavyötä. Otin satulan auki kokonaan ja kokeilin mahan alta, huusin Leon takaisin ja käskin kokeilemaan. Kysyin kuka Akilinaa on ratsastanut nyt enemmän ja laittanut sitä kuntoon. Poikakin hämmästyi kun käsi osui verestävään lihaan. Satula vyö oli niin luokattoman kuiva, että se oli hangannut mahaan haava. Soitin Susalle, joka kiirehti paikalle ja ilmeestä päätelle tällä oli asiaa muutamallekin henkilölle. Leo nappasi satulan ja Susa kiikutti jo vyötä talliin päin. Leo punttasi minut kyytiin ja pyysin tammaa käyntiin. Huomattavasti rauhallisempi tamma lähti kävelemään tyytyväisesti pitkin ohjin.

Perttu ja Joni tulivat korvat punaisina seuraavien hevosten kanssa maneesiin kun jo laukkasin avoimessa muodossa rennolla tammalla. He pyytelivät anteeksi ja lupasivat olla tarkempia jatkossa. Oletettavasti hoitajat saavat vielä tylympää teksiä, koska hehän sitä kuntoon laittavat, mutta ratsuttajien olisi pitänyt tajuta tarkista satula ja mahan alusta, kun vikurointia esiintyi ratsastaessakin.

Ratsastuksen jälkeen Susa oli itse ottamassa vastaan Akilinaa ja huusi koko hoitohenkilökunnan sillä äänenpainolla paikalle, että itsekin meinasin jähmettyä. No toisaalta nyt voin olla varma että tamma saa ainakin hoitoa. Tyhjässä karsinassa minua odotti jo seuraava hevonen, mutta käväisin vessassa. Kun kävelin ohitse niin Susa käskytti minuakin puhuttelemaan hoitajia. Kehoitin olemaan jatkossa paljon tarkempi ja että Akilinalla ratsastetaan nyt hetki ilman satulaa ja kun paranee vähän ratsastetaan vielä koulusatulalla lampaankarvavyöllä ja myös esteratsastajat. He saavat valita hyppääkö ilman vai koulusatulalla. Susa seuraa tilannetta ja sanoo koska voi laittaa taas estepenkkiä. Lisäksi käskin tarkastamaan hevosten varusteet aina ennen ja jälkeen ratsastuksen.



Valmennukset

17.01.2016 Rataestevalmennus valmentaja Mette (VRL-13589)

Pikku reissu etelä-saksaan, jossa on sulat maat ja mahdollisuus treenata maastoesteitä. Valmennuksia oli sovittu Zanolle, Akilinalle ja Pepille, joten nämä kolme heppaa ja minä lähdimme pika visiitille. Paluumatkalla ajamme Ruotsin kautta ja käymme tervehtimässä serkkuani Eleonoraa. Sergei matkustaa edeltä Annun kanssa Ruotsiin ja Eleonora on luvannut testata oria. Se ei jostain syystä tahdo oikein unohtaa kaatumistaan ja meno on huteraa.

Viimeinen valmennettavani tällä kertaa oli Akilina-tamma, ratsastajanaan yhä Sissi. Ajattelin, että päivän päätteeksi pitäisimme oikein tehokkaan kouluvalmennuksen. Aloitimme jo heti alkukäyntien jälkeen tekemään pohkeenväistöjä, isoja ja pieniä voltteja, paljon pysähdyksiä ja peruutuksia sekä temmon muutoksia, jotta saisimme Akilinan kuulolle. Tamma kuuntelikin melko kivasti ja muistutuin Sissiä lähinnä käsien asennosta: "Nyrkit pystyyn, irti harjasta ja vierekkäin". Näiden korjaavien toimenpiteiden jälkeen Akilina alkoi taipua vielä entistä paremmin. Siirryimme raviin, jossa teimme samoja harjoitteita ottaen mukaan vielä peruutus-ravi-pysähdys-ravi siirtymiset. En antanut ratsukolle yhtään vapaahetkeä, vaan siirtymisten piti olla maksimissaan neljän askeleen mittaisia ja pohkeenväistöjen tuli olla selkeitä, lennokkaita ja rentoja. Akilina työskenteli keskittyneenä ja Sissi ilmoitti, että tässähän alkaa tulla jo hiki! Otimme muutaman kierroksen käyntipätkän pitkin ohjin, jonka jälkeen aloitimme laukannostot. Ratsukko siirtyi kahdeksikolle, jossa he nostivat laukan ja joka toisella kierroksella laukkasivat koko kahdeksikon vaihtamatta laukkaa ja joka toisella kierroksella he tekivät keskellä muutaman askeleen käyntipätkän, jonka avulla vaihtoivat laukan. Akilina hoiti homman oikein hienosti, kun Sissi muisti antaa pohkeet napakasti ja juuri oikeaan aikaan. Ratsukon työskentelyä oli ilo seurata ja riittävän monen onnistuneen kahdeksikon jälkeen päästin heidät tekemään loppuverryttelyjä.






Kuvat © Varustekauppamme löydät etusivulta!