Roylla olisi ollut hyvät mahdollisuudet jäädä viettämään rentoa kisahevosen elämää meille pohjanmaalle. Se olisi sopinut täydellisesti meidän jalostusohjelmaan, mutta sanotaan näin vaikka meilläkin on ammattilaisia enkä itsekään ihan käsi ole hevosten kanssa oli Roy liian kilpahevonen meille. Se kylästyi tarhailuun ja meidän liikutukseen. Roy alkoi karkailla ja riehua tarhassa sekä tallissa, yritimme parhaamme mukaan luoda virikkeitä, mutta ori ei niistä niin välittänyt. Se kaipasi paljon enemmän liikuntaa mitä me sille pystyimme tarjota varsinkin talvella. Niinpä päätin lähettää sen Groupiin puhuttuani muiden omistajien kanssa. Näin se säilyy myös minun omistuksessa, mutta sillä on paljon virikkeellisempi ympäristö ajatellen kilpahevosta. Se pääsee nyt säännöllisiesti kävelytyskoneeseen, kahlaamaan, uimaan ja juoksumatolle, unohtamatta monipuolista liikuntaa ratsain.
Roy on melko iso egoinen ja se on aika äänekäs tallissa. Sitä käsitellään aina kuolaimella tai ketju suussa. Orikuolain roikkuu aina sen karsinan edessä ja samoin pitkä naru, jossa on tilaa ottaa vähän etäisyyttää jos tilanne vaatii. Varsinaisesti se ei kuitenkaan vaarallinen ole ja kunnioittaa todella hyvin hoitajan omaa tilaa. Lisäksi se on oppinut jos hoitaja nostaa taluttaessa vasenta käyyä joko narun kanssa tai raippa kädessä tai vaikka ihan vain sormi pystyssä, niin se on merkki pitää hillitä itseä ja keskittyä. Senpä vuoksi kisapaikoilla vuoroa odottaessa hoitajalla on aika usein sormi pystyssä tai lyhyt raippa orin turvan edessä.
Roy on radalla aivan elementissään, sitä ei haittaa mitkään ulkoiset tekijät se on suorittaja, mutta radan ulkopuolella kaikesta mahdollisesta mistä voi saada kimmokkeen, niin se kyllä ne keksii ja hyödyntää. Royn kanssa liikuntukset ei siis ainakaan ole tylsiä ja tasapaksuja, mutta joskus ratsuttajat palauttavat orin talliin viestin kera, koska tämä kasvaa aikuiseksi. Mutta jos ratsastajalla on huumorintaju kohdillaan ja paljon kärsivällisyyttä saattaa jopa nauttia Royn vireydestä. Kun energian saa ohjattua oikein on ori todellisuudessa aivan unelma ratsastaa. Joskus meillä on nappäriä harjoittelijoitakin jotka pärjäävät orille ja silloin se pääsee nemmän liikkumaan, jolloin se on työskennelessä vieläkin parempi.
