Aina on käynnissä uusien hevosten etsintä, mutta jossain vaiheessa siihen paneudutaan enemmän ja tällä kertaa Aurora kävi Sissin luona kyläilemässä käydessään koeratsastamassa poneja pohjanmaalla. Naiset löysivät useamman kivan hevosen ja myyntitallin, johon Aurora lähti koeratsastamaan mielessä etenkin tammojen löytäminen. Siitostammoja etsimme, mutta mielellään kuitenkin vielä sellaisia, joiden kanssa pääsemme itsekin kilpakentille tai siis ratsuttajamme, mutta pidän aina mielessäni siitosarvon kun tammoja valitsen. M.F. Corellia on itselleni täysin vieras sukuinen, vaikkakin upeita hevosia sen sukutaulussa onkin. Mutta se miksi siihen ihastuin oli kasvattajankin syy olla myymättä sitä kenelle tahansa. Tämä tamma ei ole ihan kaikkein yksinkertaisin se on nimittäin tamma isolle T-kirjaimella ja todella omalaatuisella luonteella.
Elli on nainen, jolla on huonoja päiviä ja ne se myös näyttää kaikille. Melko herkkänahkainen ja klipatessa kutiava, eli vinkuu ja irvistelee jos terät yhtään tylsyy tai laite kuumenee. Tutut hoitajat oppivat nopeasti tamman metkut, silloin kun on vaiekea päivä ei Elliä oikein auta komentaa tai se aloittaa melkoiset itkupotku raivarit. Varsinaisesti se ei vaarallinen ihmiselle ole, mutta seinät saa kyytiä ja jos vain ylettyy, niin myös naapurit saa tuntea tamman kiukun. Vähintään se levittää iltamössöt pitkin seiniä kolistellessaan naapurille. Kengittäjän kanssa saattaa joutua rauhoittamaan, joskus riittää että hoitaja on läsnä ja kun on oikein hyvä päivä ja kengittäjällä riittävästi lahjuksia pärjäävät keskenään. Eikä tamman mielialaa voi seurata kalenterista, tosin kun on kiimassa muuttuu melkoiseksi laamaksi ei kylläkään räi, mutta laiskistuu ja tulee vastahakoiseksi kaikkeen.
Jos on kiukku päivä, niin voin luvata ettei elämästä tule kenellekään helppoa ja silloin on laitettava punainen rusetti niin häntään kuin otsapantaan. Tamma siis on potkuherkkä muille hevosille ja jopa ratahenkilökunnalle ja hyvin raktiivinen ulkopuolisille ärsykkeille. Äänieristävä huppu on oivallinen apu kilpailupaikoilla, mutta kotona treenataan ilman huppujakin, paitsi tuulisena päivänä tai jos on paljon ötököitä, niin silloin kannattaa laittaa jopa koko hupu päähän. Herkkäsuinen, käytämme yleensä suoraa kumikuolainta tai jopa nahkakuolainta, mutta harvemmin metalli kuolaimia. Harvoin on jäykkäleukainen, mutta jos osoittaa kotona merkkejä suun toimimattomuudesta laitetaan muutamaksi ratsastus kerraksi kuparirolleri tai kolmipala, jossa on kuparia niin johan taas toimii. Esteillä varma hyppääjä, kunhan päästään ponnistuspaikalle asti. Vaikeina päivinään on aika kova kylkinen ja hankala käännettävä. Eikä muutenkaan ole mikään ihanne aikaratsastusluokkiin vaikkakin hyvin etenevä laukka tamma onkin.
