Voiko yritys menestyä melkein alaikäisen täysin tietämättömän tappijalan vetämänä. No näköjään voi, nimittäin perustin pienen ponitallin, kun työnantajani talli tyhjeni Viihdelinnan muutettua Tupelan hevoskylään. Vaikka vanha talli ei ole edes kovin kaukana Tupelasta. Hevosella sinne löntystelee kymmenessä minuutissa, joten ollaan oikeasti aika lähellä hevosten treenilenkkejä ja varsinkin kilpailuareena. ja yritys lähti oikeastaan vitsistä liikkeelle, enkä olisi pystynyt tähän ilman Telman ja Jasonin apua sekä kannustusta. Menestys tarinamme on toivottavasti vasta alussa ja jatkuisi samassa nousujohteessa, mutta meille kelpaisi vähän loivempikin nousu.

Kaikki siis alkoi siitä, että minun oli hankala löytää sopivia kilparatsuja, koska olen niin lyhyt ja kuka ottaisi minut vakavasti ratsuttajana, joka ei voi kilpailla poneilla arvokilpailuissa koska on jo yli-ikäinen poneille. No suunnittelimme ja oikeastaan koko ajan kehitämme konseptia, jossa ammattiratsuttajat treenaavat poneja ja valmennamme junioreita sekä lapsiratsastajia arvokilpailuita varten. Varsinaisesti tarkoitukseni ei ollut alkaa kilpailla Viihdelinnan kanssa tuntitoiminnasta, mutta meillä molemmilla on kuitenkin niin erilainen tuntitarjonta ja käyn itsekin Viihdelinnan tunneilla, joten se ei ilmaantunut ongelmaksi. Jouduimme jopa hieman hankkimaan poneja tuntikäyttöä ajatellen, sillä ensimmäiset ponimme ei ollut mitenkään lapsiturvallisia. Päätuottomme kuitenkin tulee ponien myynnistä, valmentamisesta sekä kilpailuttamisesta, joten pystymme pitämään tunteja kohtuu edullisesti pienemmissä ryhmissä.

Ollaan huomattu jo lyhyessäkin ajassa, että meidän kaltaista toimintaa on kaivattu laajemmaltakin. Meillä käy oppilaita jopa tunnin ajomatkan päästä ja kiitos siitä mahtaville vanhemmille. Tallille on muodostunut jo ihan oma ryhmänsä asiakkaista, jotka haluavat olla mukana lähes kaikessa. Osa vanhemmista on todennut leikkisästi perustavansa Tönnilän tilan vanhempainyhdistyksen ja ovathan he järjestäneet ihania talkoita sekä ihan vain siivoilleet tallilla henkilökunnan apuna.

© Jacques Toffi, kiitos