Icona v. Helmwald "Ilona"

Luonnekuvaus

Se että minulle on siunaantunut yksi huippu tamma, jonka kanssa on päästy jo pari starttia tekemään 160cm tasolla, niin sai valmentajani jo suunnittelemaan tulevaa. Entäs sitten, kun Kaali on jo vanha ämmä, eikä hyppää enään tai se pitäisi astuttaa. Vaikka pidin mahdottomana ajatusta isoista tammoista ponitallille, niin silti huomasin joka ilta katselevani erilaisia varsa yhdistelmiä ja ehdotuksia. Alun perin etsin itselleni maitovarsaa, mutta Rimespellin siittolasta löytyikin juuri sopiva nuori varsa. Iso energinen tamma varsa päätyikin irtohypytyksen jälkeen lyhykäiseen maasta käsittelyyn, ja sen jälkeen olinkin valmis tekemään alustavat paperit tammasta. Kauppasumma siirtyisi vasta eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen. Tamma meni kirkkain paperein läpi, tosin aavistuksen oli vielä kasvurajat auki, mutta se nyt ei toisaalta ole este mihinkään vaan annetaan tamman kasvaa rauhassa.

Räjähtävää energiaa täynnä oleva tamma on aiheuttanut jo tukon harmaita hiuksia tallihenkilökunnalle. Ira ei ole siis tallin helpoimpia hevosia, mutta se on silti melko kiltti ja ennen kaikkiaan kunnioittaa ihmisen tilaa. Tamma ei halua ihmiselle pahaa, mutta sen on vain usein kovin vaikea pysyä ”nahoissaan” ja se ilmaisee iloisuutensa hyvinkin selkeästi. Tammalla on muutamia pahoja tapoja, kuten ruuan kerjääminen, kaivaminen ja ruokakupin pahoinpitely. Iran ruokakuppi on pidettävä aina käytävälle käännettynä, mikäli siellä ei ole ruokaa, muutoin kupin irrotus talkoot lyödään heti käyntiin. Varustaessa on taasen hieman levoton ja karsinassa pyörii kuin väkkyrä. Sen vuoksi laitetaankin usein hoitopaikalla tai käytävällä kuntoon. Oikeastaan vain Henny on onnistunut pintelöimään täyskierroksen silloin kun neidillä on ”levottomat jalat”, mutta sekin on siis selkeästi mahdollista. Taluttaessa ikävä tapa hakeutua taluttajansa taakse, mutta muutaman kerran kun tamman siirtää kehonkieltään käyttäen, niin ei enään hakeudu taakse. Selkään nousut ovat joskus aavistuksen vauhdikkaita ja etenkin vieraissa paikoissa mennään usein lentäen punttaamalla kyytiin.

Esteratsu se on, vaikkakin sillä on kohtalaisen hyvät askellajit ja se on rohkea myös maastossa. Iran liike kapasiteetti ei oikein riitä korkeimpiin koululuokkiin ja jos haluaa varmaa menestystä kouluradoilta niin mieluummin helppo A ja vaativa B luokkia. Mutta kenttä ohjelmissa kenttähevosten seurassa pärjää kyllä vaativa A tasollakin. Iran mielestä kouluratsastus ei edes ole tylsää tai pitkäveteistä. Tamma nauttii, kun pääsee liikkumaan, tosin siitä kyllä huomaa myös sen hetken kun menee yli ymmärryksen ja turhaa energiaa alkaa kerääntyä. Ensimmäinen piirre siitä, ettei tamma ymmärrä tai jaksa enää keskittyä on pään nykiminen ja turhan päiväinen ”dippailu”. Jos ratsastaja tai valmentaja ei huomaa tätä seuraavaksi alkaakin ryntäily ja mielenvikainen loikkiminen. Ira on rohkea ratsu, joten kaikki spuukailu on ihan vain ratsastajan kusettamista ja yrityksiä päästä pois pitkästyttävästä tilanteesta. Tamman saa usein takaisin kuulolle antamalla vaan jotain hieman mielekkäämpää tekemistä. Esimerkiksi lisätyt askeleet ja pitkät taivutukset ovat sileätyöskentelyssä tamman mieleen.

Esteillä neidin silmiin syttyy suorastaan punainen liekki ja aivoissa napsahtaa. Kunhan korvien välin saa osumaan suunnilleen tolppien väliin, niin Ira kyllä hyppää. Sen hyppy ei ole kaikkein idyllisin ja kissamaisen ketterä, mutta se on sille itselleen hyvä ja niin se tykkää hypätä. Tamma ei sinänsä välitä, vaikka ratsastaja roikkuisikin kuolaimessa tai vaikka mahan alla. Kunhan tamma tietää ajoissa suunnan, niin se liitää esteen kuin esteen yli ongelmitta. Tosiaan Ira ei kyttää mitään esteitä se saattaa kysyä ratsastajalta, jos on epävarma, vaikka esteestä mitä ollaan ylittämässä ja pieni pohkeen puristus riittää varmistamaan tammalle, että suunta ja este on aivan oikea. Ratsastajalle hankalinta Iran kanssa on tosiaan sen välillä hyvinkin eksoottiset hypyt ja erikoiset hyppypaikat.