Tillintallin Kynteli "Tellu"

Luonnekuvaus

Liisasin muutaman tamman jo ollessani Viihdelinnassa töissä. Ajattelin haluavani kasvattaa suomenpienhevosia ponien rinnalla. Ensimmäisenä päätettiin kasvattajanimi ja suomenhevosille se oli valmiina jo Viihdelinnan ajoilta. Olimme päättäneet sen harjoittelijoiden kesken, sillä kutsuimme kaikkia varsoja Tillintalleiksi. Saatoimme olla itsekin joskus tillintallin ja se nimi vain viehätti meitä, joten rekisteröin sen heti itselleni kasvattaja nimeksi. Kaihovaarasta liisasin Vieno tamman ja se asui Viihdelinnan tammapihatossa talven ja kevään. Tamma pääsi varsomaan sopivasti Tönnilään ja olin niin onnellinen, että jo ensimmäisenä kesänä meillä tulisi olemaan varsoja omassa pihassa.

Tellu on hoitaessa melkein kuin aarre. Sillä ei ole huonoja tallitapoja, se viihtyy niin laumassa kuin yksin, tallissa tai pihatossa. Oikeastaan sille tuntuu käyvän mikä vain. Se on varsasta asti rakastanut rapsutuksia ja ihmisen seuraa, laitumellakin se hakeutuu ihmisen seuraan, vaikka nämä olisivat vain vesiä vaihtamassa ja vaatii rapsutuksia. Erittäin taitava osoittamaan kutisevan tai kipeän kohdan. Tammalla on sellainen erikoisuus, että se osaa avata hyvin taitavasti kaikki solmut. Sitä ei tarvitse pitää hoitaessa sidottuna, mutta jos ulkona tai rekalla ajattelee laittavansa tamman kuntoon, on käytettävä pikalukollista narua siis narua, joka on molemmista päistä pikalukolla kiinni. Varsinaista karkaamisvaaraa tamman kohdalla ei ole, sillä se todennäköisesti menee vain vastaan ihmistä. Tellu voi laiduntaa vapaanakin ja jo varsana tottui hengailemaan minun pihamökkini nurmikkoa hoitamassa.

Ratsuna voikko tamma on melko miellyttävä ja hyvällä työmoraalilla varustettu. Jos saisi valita, niin olisin toivonut aavistuksen enemmän ponnekkuutta ja liikkumisen halua tammaan.