Vinhan Sapphire "Hilma"

Luonnekuvaus

Tamman olin ostanut jo aikaisemmin, mutta se sai asua kasvattajansa laumassa. Tamma ei nimittäin hyväksy helposti uusia hevosystäviä, jonka vuoksi en halunnut tuoda sitä omaan laumaan ennen kuin olisi sen verran vanha, että voisi asua tallissa ja tarhoissa. Pihattoponia tästä tuskin saadaan, mutta onneksi se ei stressaa yskin tarhassa tai tallissa. Hilma on hyvin perso herkuille, joten jos sen haluaa hiljentää tai saada huomio pois jostain, niin pikku namipussin rapina ja tamman huomio on täysin ihmisessä. Tammaan on helppo luoda myös suhdetta, sillä se tosiaan on täysin lahjottavissa mihin vain.

Hoitaessa arvostaa eniten kunnon hierontaa kumisualla tai kurien rapsuttamista magia brushilla. Juuri harjaa tai piikkisukaa ei neiti yhtään arvosta ja muutkin harjat olisivat tamman mielestä parasta olla ihan luonnonjouhta. Tamman karva sähköistyy herkästi, joten etenkin pesujen jälkeen siihen on suihkutettava showshineä, mikä poistaa sähköisyyttä ja kitkaa. Joskus on jouduttu käyttämään jopa ihmisten kuivashampoota tai perunajauhoja, jottei saisi loimista sähköiskuja. Hilma on suht helppohoitoinen ja vaikka saattaa olla ”kiukkuinen” pikku sähköiskuista, niin unohtaa ne helposti parilla porkkanakolikolla. Tamma ei pure eikä potki, muuta kuin toisia hevosia, joten muistahan pitää tunneilla etäisyyttä ja kilpailuverryttelyssä aina punainen rusetti häntään.

Ratsuna en kuvittelisi olevansa niin pienen ratsun selässä, kuin mitä Hilma oikeasti on. Sillä on valtavan hienot askeleet, jotka etenevät kivasti ilman ongelmia. Hilma ei ole ponimainen tikittäjä, vaan se polkee aina rehellisesti eteenpäin. Sen liikkeet eivät ole ratsastaja ystävällisimmät, mutta ravissa on oppinut jo aika kivan ”työvauhdin” tunneille. Mieluiten kuitenkin käytämme tammaa näppärillä junnuilla, jotka jo osaavat vaatiakin töitä sekä tuloksia. Uskoisin Hilman pääsevä vielä helppo A-tasoisiin luokkiin kilpailemaan, kunhan hieman treenataan lisää. Tammalla on mahtava työmotivaatio ja se odottaa kivasti ratsastajaansa. Esteillä melko ongelmaton ja luottavainen hyppääjä. Ratsastajan on kuitenkin osattava myödätä, sillä ei siedä kovaa kättä. Jos käsi on kova tai ratsastaja jää jälkeen, niin seuraavalla esteellä kannattaa jo valmistautua kieltoon tai ohitukseen.

Kuljettaessa ongelmaton. Voi päästää jo tallin ovelta irti ja juoksee itse autoon. Se on jännä, nimittäin juoksee aina oikeaan autoon vaikka olisi useampi auto valmiina. Se riittää, että joku kutsuu tammaa nimeltä, niin tietää jo mihin autoon mennä. Emme ole testanneet voisiko tamman ryöstää laitumelta kutsumalla sitä vain autoon.