Waffleskull "Ulla"

Luonnekuvaus

Ulla on saanut kutsumanimensä suomalaisille hyvin tutusta sarjasta, nimittäin salkkareista. Ei meidän Ullamme ole mikään talonmiehen vaimo, mutta seuraa tallin ja pihan toimintaa yhtä tarkasti kuin esikuvansa Ulla Taalasmaa. Toisaalta meidän Ulla ei ole mikä tahansa juoruilija. Vain erittäin tarkka tarkkailija, joka pitää muut innokkaat loitolla.

Hoitaessa Ulla on hieman vainoharhainen ja haluaa olla aina tietoinen kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Aina hieman ylivalpas ja huolestuneen oloinen, mutta ei turhia sätkyile. Lepää tallissa vain, jos siellä on oikeasti rauhallista ja hämärää. Ullan varustaminen on mukavan yksinkertaista, sillä esimerkiksi pinteleitä laittaessa tamma seisoo kuin tatti. Suurieleinen hoitaja ei ole mitenkään neidin mieleen, sillä saattaa säikkyä ja säpsähdellä äkkinäisiä liikkeitä sekä kovempia ääniä. Joskus kovaksi ääneksi riittää puhelimen pirahdus ja tamman vaistot ovat äärimmilleen virittäytyneet. Ulla majoittuu hyvin keskeisellä paikalla tallissa, jotta näkee mahdollisimman paljon ilman kurkotteluja. Tarhassakin seuraa tarkkaan ympäristöään oikeastaan lakkaamatta.

Ratsuksi Ulla on kiihkoilija, jonka ratsastajan on oltava ehdottoman vakaa ja rauhallinen. Tammaa voi ratsastaa oikeastaan vain kokeneet ja superrauhalliset ratsastajat. Ulla aistii hyvin herkästi ratsastajan tunnetilat ja peilaa ne kyllä takaisin, sekä osaa käyttää ratsastajan heikkoja kohtia hyödykseen. Tamman kanssa ei saa kiirehtiä ja asiat on vaadittava toteuttamaan oikein, ihan viimeisintäkin yksityiskohtaa myöden. Mikäli se säätää jo alkuun ja pyörii selkään nousussa, ei ratsastamisestakaan tule mitään. Ulla on hyvin kevyt rakenteinen ja siroliikkeinen nyffiksi. Ehkä olin tavannut aikaisemmin vain ratsastuskoulun mukavan rauhallisia tasaisia suorittajia, joten en ihmettele, kun useat ovat luulleet Ullaa ratsuponiksi. Jos ratsastaja sopii tamman kanssa yhteen, niin Ullasta saadaan varmasti vielä Vaativan B:n luokkiin sopiva ruusuke hai. Tamman kanssa hyppääminen on ma taiteenlajinsa, sillä Ulla menee kovaa siis todella kovaa. Sillä on aina hirmuinen kiire ja kaahotus päällä, mutta silti se on varovainen ja tarkka. Ei kiellä hyppää, vaikka mieluummin esteen sekaan ja kaataa itsensä, kuin kieltää. Tamma voisi varmaan olla hyväkin kenttäratsu, jos joku vain uskaltaisi kokeilla tammaa maastoesteillä. Ratsastajan on oltava rämäpää maastoillessa, nimittäin on tuonut Aurorankin belhameilla ihan karsinaan asti, kun halusi lopettaa maaston hieman reippaammin.